Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

ASIALLISTA tietoa lintuinfluenssasta. LUE!

Vierailija
23.02.2006 |




Lintuinfluenssaa ei ole todettu suomalaisessa siipikarjassa



Tietopaketti päivitetty 22.2.2006



Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA tutkii jatkuvasti suomalaista siipikarjaa ja luonnonlintuja mm. lintuinfluenssan varalta.



Vuosina 2003-2004 EELAssa tutkittiin noin 3 600 siipikarjan verinäytettä ja noin 700 luonnonlinnun ulostenäytettä. Myös Suomeen tuodut siipikarja ja lemmikkilinnut tutkitaan lintuinfluenssavirusvasta-aineiden varalta EELAssa. Diagnostiikkaa ylläpidetään osallistumalla vuosittain EU:n lintuinfluenssareferanssilaboratorion (VLA, Weybridge, UK) järjestämään vertailutestiin. Lintuinfluenssaviruksen esiintymistä on kartoitettu kaikissa EU-maissa vuodesta 2003 lähtien.



Seuraavassa tietoa lintuinfluenssasta ja lintujen tutkimisesta. Sivun loppuun olemme keränneet joukon lintujen ja muiden eläinten käsittelyyn ja oireisiin liittyviä käytännön kysymyksiä ja vastauksia.



Lintuinfluenssa on lintujen virustauti

- Taudin oireet linnuilla

- Taudin leviäminen linnuissa

- Taudin toteaminen linnuista



Lintuinfluenssan esiintyminen siipikarjassa

- Siipikarjan tutkiminen



Lintuinfluenssan esiintyminen villilinnuissa

- Villilintujen tutkiminen



Taudin kontrollointi



Kysymyksiä ja vastauksia



- Lisätietoa

- Lintujen sairastumista koskevat kyselyt: siipikarja

- Lintujen sairastumista koskevat kyselyt: villilinnut

- Lintuinfluenssaa koskevat kyselyt

- EELAn tietopaketit ja tiedotteet

- Lintuinfluenssatietoa muiden organisaatioiden Internet-sivuilla



Lintuinfluenssa



Lintuinfluenssa on lintujen virustauti. Taudin aiheuttaja on ortomyksoviruksiin kuuluva influenssa A-virus. Virukset jaetaan edelleen alatyyppeihin perustuen niiden pinnalla sijaitsevien hemagglutiniini (H) ja neuraminidaasi (N) antigeeneihin. Erilaisia hemagglutiniineja tunnetaan 16 (H1-16) ja neuraminidaaseja 9 (N1-9).



Eri virustyypit jaetaan taudinaiheuttamiskykynsä perusteella korkeapatogeenisiin (HPAI) tai matalapatogeenisiin (LPAI) alatyyppeihin. LPAI virukset eivät yleensä aiheuta tautia ja ajatellaan, että ne kiertävät villilintupopulaatiossa. Tietyt LPAI kannat voivat muuttua HPAI kannoiksi kun ne pääsevät siipikarjapopulaatioon. Kaikki korkeapatogeeniset kannat ovat kuuluneet tyyppeihin H5 tai H7, mutta kaikki H5- ja H7-tyypit eivät ole korkeapatogeenisiä. HPAI kannat leviävät siipikarjassa nopeasti ja aiheuttavat vakavan taudin. Vuonna 1997 Hong Kongissa H5N1-tyypin influenssan todettiin ensimmäisen kerran tarttuneen myös ihmiseen.



Tammikuun 2006 puoliväliin mennessä 161 ihmistä on saanut H5N1-tartunnan, ja heistä noin puolet on menehtynyt tautiin. Tauti tarttuu kuitenkin erittäin huonosti ihmiseen ja tartunnan saaneet ovat saaneet tartunnan suoraan sairaasta siipikarjasta.



Takaisin sivun alkuun



Taudin oireet linnuilla



Kaikki lintulajit voivat saada lintuinfluenssatartunnan. Siipikarjassa tautipurkauksia on todettu kalkkunoilla ja kanoilla. Taudin oireet riippuvat tautia aiheuttavan viruksen tyypistä, lintulajista, lintujen iästä ja yleisestä vastustuskyvystä. Taudin itämisaika on kolmesta viiteen vuorokautta. Taudin oireita ovat apaattisuus, ruokahaluttomuus, muninnan lasku, ripuli, hengitystieoireet, pään alueen, erityisesti heltan turvotus ja korkea kuolleisuus, joka voi olla jopa 100 % ilman edeltäviä oireita.



Takaisin sivun alkuun



Taudin leviäminen linnuissa



Infektion aikana virusta erittyy runsaasti hengitysilmaan ja ulosteisiin. Virus leviää myös suoran eläinten välisen kontaktin tai viruksella saastuneen rehun, veden, työvälineiden ja vaatteiden välityksellä.



Oireettomat, tartunnan saaneet villi-, muutto-, vesi- ja häkkilinnut voivat levittää tartuntaa. Virus voi levitä hautomolla rikkinäisten saastuneiden munien kautta kuoriutuviin untuvikkoihin. Virus voi säilyä pitkään eläimen ulkopuolella, ennen kaikkea viileässä ja kosteassa ympäristössä. Virusta on löydetty myös luonnonvesistä.



Korkea lämpötila tuhoaa viruksen, esimerkiksi 65 °C:ssa virus tuhoutuu muutamassa minuutissa



Takaisin sivun alkuun



Taudin toteaminen linnuista



Kliinisten oireiden perusteella tautia ei voi todeta. Samanlaisia oireita voi aiheuttaa mm. Newcastlen tauti, ART/TRT, akuutti kanakolera, hengitystieinfektiot sekä erilaiset hoitovirheet ja myrkytykset.



Lintujen verestä voidaan tutkia vasta-aineita eli sitä onko kyseinen eläin kohdannut taudinaiheuttajan ja puolustautunut sitä vastaan. Lopullinen diagnoosi vaatii kuitenkin aina viruksen eristämisen eläimen eritteistä tai kudoksista. Tämä tapahtuu hedelmöitetyissä kananmunissa. Tänä vuonna käytetään ensimmäistä kertaa myös herkkää molekyylibiologista RT-PCR -menetelmää.

Viruksen patogeenisuutta tutkitaan infektoimalla kananpoikia viruksella. Myös aminohappojen sekvensointia voi käyttää patogeenisuuden määrittämiseen.

Takaisin sivun alkuun



Lintuinfluenssan esiintyminen siipikarjassa



Korkeapatogeenisen viruksen aiheuttamia vakavia tautitapauksia siipikarjassa esiintyy ajoittain; esim. Pennsylvania/USA 1983 (H5N2), Englanti 1991 (H5N1), Australia 1997 (H7N4), Hong Kong 1997 (H5N1), Italia 1997-1998 (H5N2), Italia 1999-2000 (H7N1), Hollanti 2003 (H7N7), USA (H5N2) 2004, Aasia 2004- 2005 (Etelä-Korea, Indonesia, Japani, Kambodzha, Kiina, Laos, Thaimaa, Vietnam, Intia H5N1 ja Pohjois-Korea H7N2), Venäjä, Kazakstan, Mongolia, Turkki, Romania, Kroatia, Irak, Nigeria, Ukraina ja Egypti 2005-2006 (H5N1).



Suomessa ei ole koskaan todettu HPAI tautitapausta siipikarjassa eikä HPAI virusta ole eristetty villilinnuista.



Takaisin sivun alkuun



Siipikarjan tutkiminen



Vuoden 2004 kartoituksessa EELAssa tutkittiin noin 2 150 ja sitä edeltävänä vuonna 1 600 suomalaisesta siipikarjasta otettua verinäytettä lintuinfluenssaviruksen erityisen vaarallisten alatyyppien H5- ja H7 -vasta-aineiden varalta. Kaikki tulokset olivat kielteisiä.



Näytteet kerättiin siipikarjatiloilta mm. vuosittaista Newcastlen tautiseurantaa varten. Mukana oli munintakanaloita, broiler-, kalkkuna-, ankka-, hanhi- sekä luomutiloja.



Takaisin sivun alkuun



Lintuinfluenssan esiintyminen villilinnuissa



Villilinnut ovat lintuinfluenssaviruksen reservuaari ympäri maailman. Erityisesti vesilinnut kuten hanhet, sorsat ja joutsenet voivat levittää lintuinfluenssavirusta muihin villilintuihin tai siipikarjaan.



Useimmat lintuinfluenssakannat eivät aiheuta tautia villilinnuille, mutta päästessään siipikarjaan ne aiheuttavat lintuinfluenssan siipikarjalle. H5N1 näyttää kuitenkin olevan korkeapatogeeninen myös villilinnuille; kaikki äskettäin villilinnuista eristetyt H5N1-kannat on eristetty kuolleista tai kuolemaisillaan olevista linnuista.



Epidemiologisten tutkimusten nojalla on mahdollista, että nimenomaan muuttolinnut ovat levittäneet H5N1-tartunnan Kaakkois-Aasiasta länteen ja Venäjältä Turkkiin ja Romaniaan. Muuttolintujen reitit eivät kuitenkaan yleensä kulje Venäjältä Suomen kautta.



Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asetus lintuinfluenssan torjunnasta on parhaillaan lausuntokierroksella. Asetuksella pyritään vähentämään tartuntariskiä luonnonvaraisista vesilinnuista kotimaiseen siipikarjaan tämän kevään muuttokautena. Asetuksen on määrä tulla voimaan maaliskuussa 2006.

Asetusluonnos ja lisätietoa asiasta löytyy MMM:n Internet-sivuilta osoitteesta http://www.mmm.fi/el/art/lintuinfluenssa/index.html



Azerbaidzhan, Kreikka, Italia, Slovenia, Bulgaria, Itävalta ja Saksa ovat vahvistaneet H5N1-löydön villilinnuissa. Ranskassa, Unkarissa ja Bosnia-Herzegovinasta on alustavien tutkimusten mukaan löydetty H5 luonnonvaraisista linnuista.



Takaisin sivun alkuun



Villilintujen tutkiminen



Influenssavirusten esiintymistä tutkitaan myös rengastajien ja lintuhoitoloiden luonnonlinnuista ottamista näytteistä. Pyrkimyksenä on, että näytteistä 70 % olisi peräisin vesilinnuista, 20 % kahlaajista ja 10 % muista linnuista.



Vuonna 2004 otettiin rengastuksen yhteydessä näytteet yhteensä lähes 400 linnusta eri puolelta Suomea. Lintulajeista valtaosa oli vesilintuja (257 kpl), kahlaajia oli 57 kpl ja muita villilintuja 85 kpl. Vuonna 2003 näytteet otettiin yli 300 linnusta. Yhdessäkään näytteessä ei todettu lintuinfluenssavirusta.



Oulussa elokuussa 2005 kuolleista harmaalokeista eristettiin EELAssa A-tyypin influenssavirus. EELAssa tehtyjen jatkotutkimusten perusteella todettiin, että kanta ei kuulu tyyppeihin H5 eikä H7.



EU:n lintuinfluenssavertailulaboratoriosta Weybridgestä saadut tutkimustulokset osoittivat, että Oulun lokeista eristetty viruskanta oli tyyppiä H13N6. Jatkotutkimukset osoittivat, ettei löydetty viruskanta kykene aiheuttamaan tautia siipikarjassa. H13N6 on luonnonlinnuissa esiintyvä influenssatyyppi, jonka ei ole todettu tarttuvan ihmiseen.



Oulun lokkien kuolinsyynä on ollut nälkiintyminen ja sen seurauksena kehittyneet erilaiset infektiot. Linnuista ei ole löytynyt lintuinfluenssaan viittaavia kudosmuutoksia.



Ennen EU:n määräämiä, vuonna 2003 aloitettuja kartoitustutkimuksia Suomessa on tehty yksi laajempi näytteidenkeräys luonnonlintujen influenssatilanteen selvittämiseksi vuosina 1976-1978 (Estola ym. 1980). Tällöin kerättiin noin 500 ulostenäytettä pienistä muuttolinnuista ja vesilinnuista. Tutkimuksessa eristettiin lintuinfluenssavirus yhdestä sinisorsasta (Anas platyrhynchos). Tätä virusta, ja myös muita tulevaisuudessa mahdollisesti eristettäviä influenssaviruksia tyypitetään EELAssa.



Takaisin sivun alkuun



Taudin kontrollointi



Luonnonlinnuissa olevan H5N1-virustartunnan ei ole toistaiseksi todettu aiheuttavan suurta riskiä ihmisille.



Koska villilinnut voivat levittää tautia siipikarjaan, on tärkeää estää suorat ja epäsuorat kontaktit villilintujen ja siipikarjan välillä. Tautipurkauksen yhteydessä on mahdollista käyttää lintujen rokotusta muiden toimien lisänä taudin leviämisen estämiseksi. Tauti on kansainvälisen eläintautijärjestön OIE:n mukaan luokiteltu vaaralliseksi eläintaudiksi. Lainsäädännössä on määritelty taudin vastustamistoimenpiteistä.



Tammikuussa 2006 Turkissa on todettu H5N1-virusta seka siipikarjassa että luonnonlinnuissa ympäri maata. Turkin vastustustoimenpiteistä huolimatta riski viruksen saapumisesta EU-alueelle on olemassa.



Tästä syystä eri tahojen viranomaiset ovat yhteydessä toisiinsa. Parhaillaan laaditaan vuoden 2006 luonnonvaraisten lintujen näytteidenkeruuohjelmaa. Yhteistyötä lintutieteilijöiden kanssa on entisestään lisätty, ja pyrkimyksenä on kohdistaa näytteenotto kriittisille alueille. Näitä ovat ennen kaikkea H5N1-viruksen esiintymisalueilta saapuvien muuttolintujen levähdyspaikat.



Todennäköistä on, että mikäli tartunta leviää, saamme siitä tietoa lintujen muuttoreittien varrelta eri EU-maista.



Siipikarjan rokotuksista



Lintuinfluenssan vastustaminen perustuu toimivaan tautisuojaukseen. Sen avulla pyritään estämään luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan väliset suorat ja epäsuorat kontaktit.



Jatkuva tautiseuranta tartunnan varalta on tärkeätä lintuinfluenssan vastustamisessa. Sen ja toimivan tautisuojauksen lisäksi muita tärkeitä seikkoja ovat nopea diagnoosi, tartuntatilan eristäminen sekä sairastuneiden ja tartunnalle altistuneiden lintujen hävittäminen ja suojavyöhykkeet. Näiden toimenpiteiden lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää apuna hätärokotuksia.



Rokotuksella ei yksin voida estää tartunnan leviämistä. Rokotus estää kliinistä (oireilevaa) tautia ja vähentää viruksen eritystä linnusta. Rokotettu, tartunnan saanut lintu voi siis olla oireeton, mutta levittää virusta.



Rokotuksia käytettäessä rokotetut eläimet pitäisi pystyä erottamaan rokottamattomista.(DIVA-strategia).



Takaisin sivun alkuun



KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA



Takaisin sivun alkuun



Onko vaaraa kun kissa/koira raahaa kuolleen (pikku)linnun mukanaan tai mitä jos ne peuhavat lintujen ruokintapaikalla tms. jossa voi olla lintujen ulosteita?

Suomessa ei ole H5N1 virusta luonnonvaraisista linnuista löydetty ja ne linnut, joita lintuinfluenssan varalta erityisesti seurataan, ovat vesilintuja, eivätkä juuri käy pihojen ruokintapaikoilla tai metsissä. Vaikka Suomessa kevätmuuton yhteydessä löydettäisiinkin lintuja, joilla todetaan H5N1, ei se virusmäärä, jonka koira tai kissa voisi kantaa turkissaan ole riittävä infektoimaan ihmistä. Lintuinfluenssa tarttuu ihmiseen hyvin huonosti ja kaikki sairastuneet ovat saaneet tartunnan käsitellessään sairasta tai kuollutta siipikarjaa. Jos kissa tai koira on tahrinut itsensä ulosteisiin, on se pestävä huolellisesti ja muistettava oma hygienia. (22.2.2006)

Voiko linnun hakkaamia omenoita käyttää?

Ennen omenan käyttöä nokitut kohdat on hyvä leikata pois.

Lintuinfluenssan ei ole todettu tarttuneen kuin suoraan sairaasta tai kuolleesta siipikarjasta, mutta linnuilla voi olla muita tauteja, jotka voivat tarttua hakatuista omenoista, kuten salmonella, vaikka sekin on kovin epätodennäköistä. (22.2.2006)



Voivatko kärpäset ja muut hyönteiset levittää tautia?

Ihmiset ovat saaneet tartunnan käsitellessään sairastunutta tai kuollutta siipikarjaa. Kärpäsillä tai muilla hyönteisillä ei ole merkitystä taudinlevittäjänä. (22.2.2006)

Voiko pohjavettä käyttää lintuinfluenssauhan vuoksi turvallisesti?

(Talousvedestä, joka tulee pohjavedenottamosta, ollaan oltu huolissaa. Erityistä huolta on aiheuttanut harjut, joista otetaan myös soraa. Soranottokuopissa vesi seisoo ja ihmiset pelkäsivät pohjavedenkontaminaatiota seisomavesien kautta. Yhdellä ihmisellä talousvesi tuli virtaavasta joesta ja vedenottoputki oli kolme metriä pohjasta. Ihmiset ovat huolissaan veden kontaminaatiosta ja sitä kautta saadusta tartunnasta.)

Suomessa ei ole luonnonvaraisissa linnuissa todettu H5N1 infektiota. Kaikki tartunnan saaneet ihmiset ovat saaneet tartunnan käsitellessään sairastunutta tai kuollutta siipikarjaa eikä juomaveden välityksellä tapahtuneita tartuntoja ole kuvattu. Virus ei lisäänny elimistön ulkopuolella ja alkaa kuolla jouduttuaan elimistön ulkopuolelle. (22.2.2006)



Voivatko pulut levittää tautia?

Kansalaiset ovat olleet huolissaan toreilla pörräävistä puluista. Lähinnä kysymys on ollut, pitääkö puluilta suojautua? Pitääkö torilla myytävät tavarat suojata?

Suomessa ei ole todettu puluissa H5N1 infektioita. Elintarvikkeisiin ei saisi joutua lintujen ulostetta. (22.2.2006)



Voiko lepakko levittää tautia?

Jos tarttuu lepakkoon, tarttuuko lepakosta ihmiseen?

Tiettävästi ei ole tutkittu voiko lepakko saada lintuinfluenssatartunnan. (22.2.2006)



Miten yksittäisiä kuolleita luonnonlintuja tulee käsitellä?

Yksittäisten kuolleena löydettyjen tai sairaiden luonnonlintujen tutkimista lintuinfluenssan varalta ei nykytilanteessa pidetä tarpeellisena. Muita luonnonlintujen kuolinsyytutkimuksia tehdään edelleen EELAn Oulun alueyksikössä.

Asutuksen läheltä löytyneeseen kuolleeseen luonnonlintuun ei tule koskea käsin. Se tulisi haudata maahan noin 40 cm:n syvyyteen. Tässä tapauksessa soveltuviksi yleisohjeiksi voidaan käyttää ns. sivutuotteiden (esimerkiksi kuolleiden eläinten) hautaamisohjeita. Ohjeet löytyvät maa- ja metsätalousministeriön Internet-sivuilta http://www.mmm.fi/el/art/sivutuote/index.html



Syrjemmällä, esimerkiksi metsässä, kuolleen linnun voi jättää luonnon hajottajaeliöstön ruuaksi.



Miten minun tulee toimia, jos näen runsaasti kuolleita luonnonlintuja?

Jos luonnonlintujen joukkokuolemia havaitaan, on syytä ottaa yhteyttä lähimpään virkaeläinlääkäriin. Joukkokuolemana voidaan pitää esimerkiksi yli viiden kuolleen joutsenen tai yli kymmenen muun kuolleen linnun löytymistä.

Virkaeläinlääkäreiden yhteystiedot löytyvät puhelinluettelosta kuntien ja läänien kohdalta.



Tarttuuko lintuinfluenssa hevosiin?

Ei ole todettu että H5N1-infektio tarttuisi hevoseen.

Tarttuuko lintuinfluenssa kissoihin?

Tartuntoja luonnonlinnuista kotikissoihin ei ole raportoitu. Kokeellisesti kissoja tartuttamalla on kuitenkin havaittu, että ne voivat sairastua H5N1:n aiheuttamaan influenssaan. Thaimaasta on raportoitu myös kissaeläinten luonnollisia tartuntoja, joissa ne ovat saaneet tartunnan syömällä lintuinfluenssaan sairastunutta siipikarjaa.

Suomessa ei ole todettu H5N1-tartuntoja siipikarjassa eikä villilinnuissa, joten on epätodennäköistä, että kissa saisi Suomessa tartunnan luonnonvaraisesta linnusta, joka on viruksen oireeton kantaja. Kissat voivat sen tähden turvallisesti olla ulkona.



Onko turvallista uida luonnonvesissä?

On. Suomessa luonnonlinnuissa ei ole todettu H5N1-tartuntaa. Ihmiset, jotka ovat sairastuneet H5N1-infektioon, ovat saaneet tartunnan käsiteltyään lintuinfluenssaan sairastunutta tai kuollutta siipikarjaa.

Yhtään tapausta, jossa ihminen olisi saanut lintuinfluenssatartunnan suoraan tai epäsuoraan luonnonlinnuista, ei ole kuvattu. Lintuinfluenssa tarttuu ihmiseen erittäin huonosti. Eli se määrä viruksia, joka tarvitaan infektoimaan ihminen, on suuri.



Jos sairaan luonnonlinnun ulosteen tai infektoituneen kuolleen luonnonlinnun mukana lintuinfluenssaviruksia joutuisi veteen, ne laimenisivat nopeasti veteen. On edes teoreettisesti vaikea kuvitella tilannetta, jossa uimari saisi elimistöönsä niin paljon vettä, että sairastuisi lintuinfluenssaan, vaikka veteen olisi joutunut sairaan linnun ulostetta tai kuollut lintu.



Voivatko sairaat linnut tulla muuttoreittejä pitkin Suomeen?

Luonnonlinnuista on löydetty H5N1-virusta useissa maissa. Riski, että virus leviää kevätmuuton aikana Suomeen on suurentunut.

Lisätietoa lintujen muuttoreiteistä löytyy esimerkiksi BirdLife Suomi ry:n Internet-sivuilta www.birdlife.fi



Miten Euroopassa seurataan lintuinfluenssatilannetta?

Euroopassa seurataan tehostetusti Kaakkois-Aasian lintuinfluenssaepidemian leviämistä. Villeistä linnuista kerätään valvontanäytteitä ja lintujen terveyttä tarkkaillaan. Tuotantolintujen tartuntavaaraa pyritään vähentämään. Tuontirajoitukset ovat voimassa Aasian maista, joissa tautia on esiintynyt.

Miten tulee toimia, jos on käsitellyt luonnonlintujen sulkia tai -ulosteita?

Luonnonlinnut kantavat usein myös muita taudinaiheuttajia mm. salmonellaa, joten linnun ulosteiden ja likaantuneiden sulkien käsittelyn jälkeen on yleensäkin syytä pestä kädet vedellä ja saippualla.

Voiko lintuinfluenssatartunnan saada siipikarjan lihasta?

Lintuinfluenssatartunnat esim. Kaukoidässä ovat siirtyneet linnuista ihmiseen suorassa kontaktissa sairaisiin lintuihin eikä elintarvikkeiden välityksellä tapahtuneista tartunnoista ole viitteitä.

Suomessa siipikarjassa ei ole todettu lintuinfluenssatartuntoja. EU on kieltänyt elävien lintujen ja sellaisten siipikarjatuotteiden tuonnin, joiden välityksellä lintuinfluenssa voisi tarttua.



Normaali ruuanvalmistuksessa käytetty lämpötila on riittävä tuhoamaan mahdolliset siipikarjan lihassa esiintyvät virukset.



Onko broilerin lihan syönti turvallista?

Suomessa broilerin lihan syöminen on turvallista. Ulkomailla on syytä varmistua, että lintu on kunnolla kypsennetty.

Miten sorsastettaessa tulee toimia? Miten metsästettyjä lintuja tulee käsitellä? Mitä tulee tehdä kun valmistaa sorsasta ruokaa?

Tilanne ei anna aihetta muuttaa vakiintuneita sorsastuskäytäntöjä.

Jos löytyy lintuyksilöitä, joilla on vakavaan sairauteen viittaavia oireita, niitä on syytä käsitellä hansikkaat kädessä ja toimittaa EELAn Oulun alueyksikköön.



Itsestään kuolleita tai sairaita lintuja ei edelleenkään pidä syödä.



Onko muiden lintujen lihan syönti turvallista?

Kuumennuskäsittely tuhoaa mahdolliset taudinaiheuttajat, joten terveiden lintujen lihan syöminen on turvallista.

Onko kananmunien, erityisesti vapaiden kanojen kananmunien ja luomukananmunien syöminen turvallista?

Suomalaiset kananmunat ovat turvallisia käyttää.

Esimerkiksi Keski-Euroopassa salmonellaa on munissa varsin yleisesti, minkä vuoksi niitä ei pidä syödä siellä raakana tai pehmeäksi keitettynä.



Voiko lintuinfluenssatartunnan saada raaoista kananmunista?

Lintuinfluenssaviruksen on kokeellisesti todettu sairailla linnuilla siirtyvän munaan, mutta ei ole mitään viitteitä näin tapahtuneista tartunnoista ihmiseen.

Elintarvikeviraston lausunnon mukaan ei ole tarvetta muuttaa suosituksia kananmunan käytön suhteen.



Suomessa siipikarjassa ei ole todettu lintuinfluenssatartuntoja, joten virusta ei voi myöskään esiintyä kananmunissa.



Maissa, joissa H5N1-tautia esiintyy siipikarjassa, voi virusta esiintyä munan kuoressa, joka on saastunut sairaan linnun ulosteella. Näissä maissa ei suositella käytettäväksi raakoja tai huonosti kypsennettyjä kananmunia ravinnoksi.



Voiko linnun hakkaamia omenoita käyttää?

Ennen omenan käyttöä nokitut kohdat on hyvä leikata pois.

Voiko pikkulintuja ruokkia?

Nykyinen tilanne ei anna aihetta muuttaa pikkulintujen ruokintakäytäntöjä.

Ruokintapaikkojen hygieniasta on huolehdittava. Ruokintalautojen olisi oltava ns. hygieniamallia, joihin ruokailevat linnut eivät voi ulostaa. Lisäksi maaperä on puhdistettava ja kalkittava määräajoin. Nämä varotoimet tulisi tehdä lähinnä salmonellan leviämisen estämiseksi.



Luonnonlinnut, joita lintuinfluenssan varalta erityisesti seurataan, ovat vesilintuja, eivätkä juuri käy pihojen ruokintapaikoilla. Ruokintapaikkojen puhdistuksesta löytyy hyvät ohjeet esim. sivuilta http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml#hygienia



Lapset syöttävät lintuja kädestä. Onko siitä vaaraa heille?

Pikkulasten ei tulisi syöttää lintuja kädestä mm. salmonellariskin vuoksi.

Pidämme kanoja häkissä ulkona. Voivatko ne saada helposti tartunnan? Pitääkö kanat hävittää?

Maa- ja metsätalousministeriö antaa asetuksen poikkeustoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisista linnuista siipikarjaan. Asetus tulee kieltämään siipikarjan ulkonapidon 1.3.-31.5.2006 riskialueilla, joita ovat kunnat, joiden alueille kevätmuuton aikana kerääntyy runsaasti vesilintuja.

Asetusluonnos ja lista riskialueen kunnista löytyy maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta http://www.mmm.fi.



Tarttuuko lintuinfluenssa koiriin?

Ei ole viitteitä siihen, että koirat voisivat saada tartunnan.

Voivatko häkkilinnut saada tartunnan?

Häkkilinnut ovat harvoin kosketuksissa luonnonlintuihin, joten niiden tartuntavaara on pieni.

Jotkut käyttävät pakastettuja lokkeja noutajakoirien kouluttamiseen. Aiheutuuko tästä vaaraa?

Jos lokkeja käytetään koirien koulutukseen, tulee muistaa salmonellariski. Varsinkaan sairaita tai itsestään kuolleita lokkeja ei tule käyttää. Rauhoitettuja lokkilajeja (kaikki muut paitsi harmaa- ja merilokki) ei saa ampua eikä käyttää koulutuksessa.

LISÄTIETOA

(EELAn sähköpostiosoitteet ovat muotoa: etunimi.sukunimi@eela.fi )



LINTUJEN SAIRASTUMISTA KOSKEVAT KYSELYT: SIIPIKARJAN LINTUINFLUENSSAROKOTTEET



EELA, Helsinki

Puhelinvaihde (09) 393 101



Prof. Liisa Sihvonen, virologian tutkimusyksikön johtaja, EELA Helsinki,

puh. (09) 3931 856, 050 5539 226



Eläinlääkäri Tiina Nokireki, virologian tutkimusyksikkö, EELA Helsinki,

puh. (09) 3931 932, 050 4131 687



Takaisin sivun alkuun



LINTUJEN SAIRASTUMISTA KOSKEVAT KYSELYT: SIIPIKARJA



EELA, Helsinki

Puhelinvaihde (09) 393 101



Erikoiseläinlääkäri Laila Rossow, patologian tutkimusyksikkö,

puh. (09) 3931 877, 050 5441 953



Eläinlääkärit Pia Vennerström, patologian tutkimusyksikkö

puh. (09) 3931 707



Erikoiseläinlääkäri Christine Ek-Kommonen, virologian tutkimusyksikkö, EELA Helsinki,

puh. (09) 3931 925, 050 5143 926



Takaisin sivun alkuun



LINTUJEN SAIRASTUMISTA KOSKEVAT KYSELYT: VILLILINNUT



EELA, Oulun alueyksikkö

Puhelinvaihde (08) 5622 600



Eläinlääkäri Marja Isomursu

puh. (08) 5622 634



ELT Antti Oksanen, Oulun alueyksikön johtaja,

puh. (08) 5622 600, 044 5616 491



EELA, Helsinki

Puhelinvaihde (09) 393 101



Erikoiseläinlääkäri Christine Ek-Kommonen, virologian tutkimusyksikkö, EELA Helsinki,

puh. (09) 3931 925, 050 5143 926



Prof. Liisa Sihvonen, virologian tutkimusyksikön johtaja, EELA Helsinki,

puh. (09) 3931 856, 050 5539 226



Takaisin sivun alkuun



Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän kahdeksan