Uusperheen äititenpäivä
haluaisin tietääå, miten muut uusperheen äidit juhlitte äititenpäivää? Omien lapsienne kanssa, yhdessä puolison lapsien kanssa vai omien vanhempienne/puolison vanhempien kanssa? Kun ja jos vaihtoehtoja on runsaasti, mitä preferoitte? Nyt, uusperheessä ollessani meillä kun ei juhlita äitienpäivää mitenkään, koska mieheni sanoo, etten ole hänen äitinsä. Mutta olen lapsieni äiti tietenkin, ja haluaisin sitä juhlistaa hieman. Mieheni lapset olivat meillä koko viikonlopun, eivätkä myöskään toivottaneet hyvää äitienpäivää minulle, ja äititenpäiväkahvitkin sain juoda yksin, kun he lähtivät mieheni äitiä tervehtimään. Onneksi edes omat lapseni muistivat onnitella (ja ex puolisoni). Haikeudella muistelenkin niitä äitienpäiviä, kun olimme vielä ex-mieheni kanssa perhe, ja äititenpäivät olivat heti aamusta lähtien ihania, sänkyyn tuotuine aamupaloineen ja lahjan kanssa..
Kommentit (5)
Meillä mies vei kukkia lastensa äidille ja omalle äidilleen. Minä en ole äiti, joten en ko. päivää juhli.
Riippuu kuinka kauan olet ollut näiden lasten elämässä. Jos olet pienestä asti ollut mukana arjessa niin voi olla,että siinä tapauksessa olisi voinut toivottaa. Mutta fakta on se, että et ole heidän äitinsä. Jos sulla on kuitenkin omiakin lapsia, niin en ymmärrä missä ongelma. :)
Minäkään en ole itse äiti enkä kaipaa myöskään äitipuolen juhlistamista millään tavalla. Me vietimme lapsettomien aikuisten sisarusteni kanssa äitienpäivää ja koko pitkää viikonloppua vanhempieni luona 300 km päässä (puolisomme olivat mukana, toisen oma äiti on jo edesmennyt ja toinen ehtii nähdä äitiään vaikka viikoittain kun asuvat samalla paikkakunnalla).
Mieheni aikuiset lapset olivat varmaankin äitinsä kanssa. Mieheni ei sentään muista ex-vaimoaan äitienpäivänä, lapset ovat osanneet hoitaa äitinsä muistamisen ihan itse eron jälkeen.
Ystäviltänikin kysyin, että miten sinun äitienpäiväsi meni, mutta en sentään onnitellut vaikka äitejä ovatkin.
Aika jännä, että ap:n miehen lapset eivät olleet äitinsä luona äitienpäivänä, vai onko äiti jo poistunut joukostamme? Entä ap:n omat lapset, jotka sentään onnittelivat. Eivätkö muuten huomioineet?
Mielestäni on oikein, että uusperheessä isäpuoli auttaa pieniä lapsia muistamaan äitiä. Mun lapsuuden uusperhe oli monella tapaa kamala, mutta tässä isäpuoleni kunnostautui. Tosin aika pian (about kun vanhin meistä oli n. 12-13) opimme järjestämään muistamiset itse, ja otimme niistä vastuun.