Adoptiovanhemman kriteereistä...

Hei!



Meidän adoptioprosessi tyrmättiin heti ekassa infotilaisuudessa (Pelan, viime keväänä) sen takia, että molemmat ollaan pätkätöissä. Ei ehditty vielä edes sanoa, että asunto on jo oma eikä velkaakaan ole. Itku kurkussa tultiin sitten toisen luokan kansalaisina kotiin, kun ei kelvata vanhemmiksikaan.



Ja toiseen palstalla olleeseen aiheeseen: Lisäksi sanottiin, että on ehdottoman kiellettyä enää toivoakaan (saati yrittää!) biologista lasta, jos ryhtyy adoptioon, eli jos ei ole steriiliydestä todistetta, niin ehkäisy pitää aloittaa. Lapsettomuushoidot käskettiin myös käydä ensin kaikkinensa läpi (emme olleet ajatelleet niitä aloittakaan!) ja surutyö tehdä niiden jälkeen lapsettomuudesta, ennen adoptioprosessiin ryhtymistä.



No, jäimme odottelemaan lähes toivotonta työtilanteen paranemista, ja nyt olenkin sitten ihmeekseni raskaana. En ole vielä kokonaan haudannut unelmaa adoptoinnista myöhemmin, mutta tuon kamalan ensitapaamisen jälkeen kynnys mennä aloittamaan asiaa uudestaan on kyllä Kilimanjaron korkuinen.



Onnea joka tapauksessa adoptioonne!

t. Picapica, josta tulee nyt sitten kumminkin äiti :)

minä olen kotona lapsen kanssa ja mies on vakkaritöissä. Ensimmäisen adoption aikana mies oli vakkaritöissä ja minä pätkätöissä. Molemmilla kerroilla olemme luvan saaneet ja nyt odotamme toista lastamme. Oudolta kuulostaa tuo info, jos siellä on noin tyrmätty! Eikös kotiselvityksen aikana yleensä käydä läpi nämä yksilölliset tilanteet, raha-asioineen kaikkineen, joten onpa kummaa, kun heti infossa sanotaan, että ette " kelpaisi" ?! Joka tapauksessa: Onnea lapsen odotukseen teille!

Kuulostaa äärimmäisen törkeältä, epäammattimaiselta ja tökeröltä käyttäytymiseltä Pelan ihmiseltä. Itse olisin todennäköisesti tehnyt valituksen jonnekin tuollaisesta kohtelusta.



Mutta tuohon suuntaanhan näyttävät asiat adoptioissa olevan menossa. Adoptionhakijoita on pilvin pimein ja resurssit ovat surkeat, joten tilanne lienee noussut myös ainakin joidenkin neuvojien ja palvelunantajien päähän: he kuvittelevat olevansa jumalia ja valta on rajaton, eikä kukaan uskalla valittaa kohtelusta, kun " sitten ei ainakaan saa lasta" . Pahoin pelkään, että tilanne vain pahenee, jos adoptionhakijat eivät ala kovaäänisemmin puolustaa oikeuksiaan.



Missään laissa ei sanota, että adoptionhakijat eivät saisi olla pätkätöissä. Mikään laki ei myöskään kiellä yrittämästä raskautta adoptioprosessin aikana. Neuvontaa antavat henkilöt ja palvelunantajat eivät voi oma-aloitteisesti luoda uusia lakeja, vaan heidänkin on noudatettava olemassa olevia. Viranomaisten toiminnasta voi aina valittaa johonkin, mutta Pelan henkilöstön toiminnasta - en tiedä, mutta ota selvää ja valita edes periaatteesta ja tulevien adoptiovanhempien vuoksi.



Meille ei muuten missään vaiheessa kukaan vihjaissutkaan, että pätkätyöllisyytemme olisi joku ongelma - tuli varmaan muutenkin selväksi, että olemme tietoisia oikeuksistamme.



t. Pätkätyöläinen (aina ollut ja todennäköisesti vielä seuraavat 10 vuotta olenkin), jolla on 400 neliön velaton omakotitalo pääkaupunkiseudulla ja 100 000 euron vuositulot ;)

Tuntuupa tosi oudolta, että infossa olisi heti tyrmätty. Meillä ei infossa edes kyselty mitään, vaan kerrottiin asiat ja annettiin perhelomake mukaan täytettäväksi.



Me ollaan neuvonnassa. Miehellä virka ja minä työttömänä. Kaksi käyntiä takana, eikä taloudellisiin asioihin ole puututtu toistaiseksi mitenkään. Ekalla kerralla totesi, että teillä ei siis ole isoja velkoa? Ei muuta kuin vuoden opintolaina molemmilla. Vuokralla asutaan eikä edes suunnitella asunnon ostamista, koska työsuhdeasunnossa sen verta edullinen vuokra näihin pääkaupunkiseudun hintoihin verrattuna.



Tosin ajatuksissa kotimainen adoptio ja odotusaika niin piiitkä, että tässä ehtii saada töitä ja jäädä työttömäksi ties kuinka monta kertaa...

Kansainväliselle puolelle meitä ei ehkä tällä hetkellä kelpuutettaisi...?

Joku vastaajista väitti, että toiveet biologisen lapsen saamisesta täytyy adoptiossa unohtaa kokonaan. Se ei pidä paikkaansa. Adoptioprosessin aikana edellytetään, että keskittyy adoptoivaan lapseen eikä yritä hankkia biologista lasta, mutta kukaan ei estä (eikä vaadi) yrittämästä myöhemmin.

Adoptioprosessi on sen verran raskas jo pelkän odottamisen ja lapsen sopeutumisen vuoksi, että synnytys ja sylivauva ovat siinä tilanteessa melkoinen yhdistelmä. Sitä paitsi adoptiojärjestöjen tehtävä on ajatella adoptoivan lapsen etua, sitä, että hän saa saapuessaan tarvitsemansa huomion ja hoidon ja että hänen vanhempansa ovat ehtineet käydä mahdollisimman hyvin läpi etukäteen, mitä lapsen tuleminen heille tarkoittaa. Siltikin on edessä vielä paljon yllätyksiä - eivätkä ne lopu ensimmäiseen vuoteen.