Mahtava helpotuksen tunne iski tänään - ehkä tämä parisuhde kestää!

Minulla on takana muutama parisuhde, joista olen toivonut paljon, mutta jo n. vuoden seurustelun jälkeen voin jälkikäteen sanoa tietäneeni, ettei hommasta tule pidemmän päälle yhtään mitään. Seurustelukumppani on tympäissyt siinä vaiheessa jo rutkasti. Mutta silti suhdetta on pitkitetty vielä muutama vuosi, kun kumpikaan ei halua myöntää ettei sovita yhteen. Koska eihän kurjaakaan ole 24/7, jos totta puhutaan. Ensimmäisen poikaystäväni kanssa menin jopa kihloihin 20-vuotiaana tuossa vaiheessa. Varsinaiset teinikihlat, joiden oikea tarkoitus oli vain epätoivoisesti saada suhdetta vakavammalle pohjalle, kun oikeasti olisi pitänyt miettiä eroa. Harmittaa ne kaksi vuotta jotka vielä vietin siinä suhteessa. Sille asialle ei vaan kaikesta yrityksestä huolimatta voi mitään, jos kaksi ihmistä eivät sovi yhteen eivätkä tuo toisistaan parhaita puolia esille, vaan ne huonoimmat.

Seurauksena olen ollut vuosikausia todella kyyninen seurustelun suhteen. Olen epäillyt, että alkuhuuman ja sen hauskuuden jälkeen toiseen joutuu aina väsymään ja pettymään, ja monet ihmiset vain tyytyvät asiaan sen jälkeen.

Tänä aamuna, juuri äsken, pulpahti mieleeni ajatus: juhlimme nykyisen miesystäväni kanssa toista vuosipäiväämme ensi viikolla, eikä meillä voisi mennä paremmin! Nautimme toistemme seurasta, emme häiritse toisiamme, emme riitele ns. "vakavasti", olemme edelleen kiinnostuneita samoista asioista, arvot kohtaavat... Ehkä tämä voikin oikeasti kestää, ehkä tämä on SE parisuhde. Tämän tajuaminen teki niin onnelliseksi :´)

Muuta tarkoitusta tällä aloituksella ei ole, kuin kirjoittaa ylös tämä ilo ja yllättävä positiivisuuden puuska. Elämä on ihanaa!