Nuorten äitien lapsista kasvaa ongelmanuoria ja rikollisia.
Heillä on enemmän henkistä pahoinvointia, he menevät harvoin lukioon tai yliopistoon ja heistä näkyy että ei ole rakastettu tarpeeksi. Kyllä lapset on parempi tehdä 30v kuin 20v.
Kommentit (12)
Lapset on parasta tehdä vasta eläkeikäisenä. Silloin vasta riittää aikaa ja rahaa.
Kyllä näin on! Minäkin rakastan vain nuorinta lastani, jonka sain 32-vuotiaana. Vanhemmat, erityisesti 23-vuotiaana saamani esikoinen on ihan lapsipuolen asemassa ollut aina. Olen suorastaan töninyt häntä kohti huumeporukoita. Kyllä hän kohta retkahtaa.
Vähäosaisuus ja vähäjärkisyys periytyy. Fiksu ihminen miettii, milloin voi tarjota lapselle kunnon elämän ja onko itse kypsä kasvattamaan sen.
Vaikka aloituksesi taitaa olla provoili mielessä tehty, valitettavasti tutkimustulokset tukevat sanomaasi. Poikkeuksiakin toki löytyy. Elämä ei koskaan ole suoraviivaista.
Vierailija kirjoitti:
Heillä on enemmän henkistä pahoinvointia, he menevät harvoin lukioon tai yliopistoon ja heistä näkyy että ei ole rakastettu tarpeeksi. Kyllä lapset on parempi tehdä 30v kuin 20v.
Kyllä se näin on. Elämänkokemuksen puute on varmaankin yksi suurimmista tekijöistä. Toisaalta nykypäivänä lapsen nuorena saava on yleensä elämänhallintakyvyiltään hieman sieltä vajaammasta päästä tai uskonmiesten manipuloima.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni synnytti isäni ollessaan 18. Hänestä tuli insinööri ja sedästäni tohtori, joka opettaa yliopistossa.
Maailma on muuttunut noista ajoista kuomaseni.
Kokemusta on vain yhdestä alle parikymppisenä lapsen tehneestä ja kyllä se vähän huolestuttavaa on ollut sitä seurata... Esim lapsen ruokailutilanteet. Äiti laittaa ruoan lapsen eteen ja istuutuu itse ihan liian kauas, vauvasta/juuri kävelemään oppineesta kyse. Ei mitenkään kommunikoi lapsen kanssa kun tämä syö itse. Se tuntuu niin oudolta katsella. Lapseen on vaikea saada kontaktia. Ihan mahdotonta esim leikkiä tämän kanssa tuon kontaktin puuttumisen takia. Leikki on tavaroiden heittelyä.
Niin typerä aloitus ettei oikeastaan pitäisi vaivautua edes vastaamaan, mutta vastaanpa silti kun olen tuohon aiheeseen melko paljon perehtynyt.
Eli osittain tuo totta. "Teinivanhemmuus" on yksi riskitekijä nuotisorikollisuutta tarkasteltaessa. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan on olemassa erilaisia suojaavia tekijöitä joilla riskitekijöiden vaikutusta voidaan "vähentää".
Huomatkaa että Suomalaiset ovat muuttuneet ei silti muu maailma.Meillä kuvitellaan asioiden olevan jonkinlaisesti,vaikka ne eivät olekkaan.
Antakaa näiden provoilijoiden olla.
Mä olin 25-vuotias ainoan syntyessä. Olinko mä nuori äiti? Olin jo silloin naimisissa ja korkeakoulutettu.
Mummoni synnytti isäni ollessaan 18. Hänestä tuli insinööri ja sedästäni tohtori, joka opettaa yliopistossa.