Kuinka usein vietätte aikaa kahdestaan puolison kanssa kodin ulkopuolella?

Ja siis toki viettäisimme oikein mielellämme aikaa pariskuntana ilman lastakin, mutta isovanhemmat ovat tehneet selväksi että he ovat omat lapsensa hoitaneet (ja paljon oltiinkin isovanhemmilla aina!), ystäviltä nyt ei kehdata hoitoapua pyytää. Nyt kun saamme toisen lapsen niin veikkaan että yhteiset menot on menty vuosiksi eteenpäin, varmaan silloin tällöin edelleen toisen saa hoitoon mutta varmasti ei kahta kerrallaan. Eikä siinä mitään, omat on lapsemme mutta onko kenelläkään muulla näin?

Minusta teillä on hyvin asiat. Meillä lapset on haarukalla 7-15, 3 lasta, ja ollaan vietetty kahdestaan tänä aikana aikaa ainoastaan ruokakaupassa. Lapset on pärjänneet sen aikaa kotona. Hämärä muistikuva on myös leffareissusta vuosituhannen alkupuolelta, oliskohan silloin esikoinen ollut mummolassa.

Nyt odotellaan sitä että nuorimmainen kasvaisi sen verran että uskaltaisi nukkua ilman että olen kotona. Sitten lähdemme kahdestaan johonkin. Tällä hetkellä nuorimmalla on menossa on joku pelkovaihe enkä halua sen takia jättää lapsia keskenään kotiin.

Joka tapauksessa alle 20 vuotta tulee siis olemaan se aika, joka ollaan oltu ns. aina kotona.

Vierailija kirjoitti:

Minusta teillä on hyvin asiat. Meillä lapset on haarukalla 7-15, 3 lasta, ja ollaan vietetty kahdestaan tänä aikana aikaa ainoastaan ruokakaupassa. Lapset on pärjänneet sen aikaa kotona. Hämärä muistikuva on myös leffareissusta vuosituhannen alkupuolelta, oliskohan silloin esikoinen ollut mummolassa.

Nyt odotellaan sitä että nuorimmainen kasvaisi sen verran että uskaltaisi nukkua ilman että olen kotona. Sitten lähdemme kahdestaan johonkin. Tällä hetkellä nuorimmalla on menossa on joku pelkovaihe enkä halua sen takia jättää lapsia keskenään kotiin.

Joka tapauksessa alle 20 vuotta tulee siis olemaan se aika, joka ollaan oltu ns. aina kotona.

Tiesittekö etukäteen että tulette olemaan lähemmäs 20v vain ja ainoastaan lasten kanssa? Itse en ollut jotenkin asiaa sinällään ajatellut että nyt ei sitten tehdä enää mitään pariskuntana, paitsi käydä rautakaupassa. Onneksi sentään olen joskus apua saanut kun olin kotiäiti 2-vuotiaalle ja 40 asteen kuumeessa. Ja tietty joskus en :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta teillä on hyvin asiat. Meillä lapset on haarukalla 7-15, 3 lasta, ja ollaan vietetty kahdestaan tänä aikana aikaa ainoastaan ruokakaupassa. Lapset on pärjänneet sen aikaa kotona. Hämärä muistikuva on myös leffareissusta vuosituhannen alkupuolelta, oliskohan silloin esikoinen ollut mummolassa.

Nyt odotellaan sitä että nuorimmainen kasvaisi sen verran että uskaltaisi nukkua ilman että olen kotona. Sitten lähdemme kahdestaan johonkin. Tällä hetkellä nuorimmalla on menossa on joku pelkovaihe enkä halua sen takia jättää lapsia keskenään kotiin.

Joka tapauksessa alle 20 vuotta tulee siis olemaan se aika, joka ollaan oltu ns. aina kotona.

Tiesittekö etukäteen että tulette olemaan lähemmäs 20v vain ja ainoastaan lasten kanssa? Itse en ollut jotenkin asiaa sinällään ajatellut että nyt ei sitten tehdä enää mitään pariskuntana, paitsi käydä rautakaupassa. Onneksi sentään olen joskus apua saanut kun olin kotiäiti 2-vuotiaalle ja 40 asteen kuumeessa. Ja tietty joskus en :D

Vaikea sanoa, tiesinkö. Olen esikoisen aikanaan teininä vahingossa saanut, joten ei lasten tekoa siltä kantilta silloin mietitty, sitä vain oltiin ja elettiin elämää sellaisena kuin se meille tupsahti. Jossain kohtaa, ehkä tämän taipaleen puolivälissä kun nuorin oli vauva, muistan olleeni kiukkuinen ja katkera siitä että olimme niin yksin. Avioliitto rakoili toden teolla ja olin niin väsynyt ja uupunut, että kävin pari vuotta sitä terapiassakin purkamassa. Silloin olisin toivonut hoitoapua jostain. Meidän haasteemme on se, että isovanhemmat asuvat kyllä lähellä, mutta ovat niin nuoria että ovat edelleen työelämässä ja aktiivisia harrastajia ja matkustelijoita. Siinä ei riitä aikaa lapsenlapsille. Ja hyviä ystäviä ei ole, kaikki tipahtivat matkasta jo ensimmäisen raskauden myötä eikä uusia ystävyyssuhteita ole jaksanut/ehtinyt kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis toki viettäisimme oikein mielellämme aikaa pariskuntana ilman lastakin, mutta isovanhemmat ovat tehneet selväksi että he ovat omat lapsensa hoitaneet (ja paljon oltiinkin isovanhemmilla aina!), ystäviltä nyt ei kehdata hoitoapua pyytää. Nyt kun saamme toisen lapsen niin veikkaan että yhteiset menot on menty vuosiksi eteenpäin, varmaan silloin tällöin edelleen toisen saa hoitoon mutta varmasti ei kahta kerrallaan. Eikä siinä mitään, omat on lapsemme mutta onko kenelläkään muulla näin?

Tää tulee niin päättymään eroon. Kelaa nyt vähän että toteat edessä olevan vuosia ilman yhteistä laatuaikaa, onko mies samaa mieltä?

Meidän lapset on 11v ja 15v. Ollaan miehen kanssa näinä vuosina oltu yön yli reissussa tai kaksin kotona n. kymmenen kertaa. Mun vanhemmat on hoitanut, miehen vanhemmat ei koskaan. Kai meillä on ihan keskivertotilanne, luulisin. Tosin meidän ystävät aina ihmettelee, miksi lapset eivät mene mummolaan, kun bileisiin/illanviettoihin tulee vaan jompi kumpi meistä, kun toinen on jäänyt lasten kanssa kotiin... Nyt aivan lähiaikoina, kun lapsilla alkaa olemaan ikää, ollaan jätetty ne kaksin kotiin ja vietetty vähän pidempää iltaa jossain.

Kerran oltu yön yli poissa 15 vuoden aikana. Yhteiselo päättyikin eroon vuosi sitten.

Jos sukulaisista/tuttavista ei löydy apua ja tunnutte tarvitsevan kahdenkeskistä aikaa, niin hankkikaa joku ulkopuolinen lastenhoitaja. Mll: n kautta tai fb:ssa voisi myöskin kysellä tuntisko joku esim. opiskelijan joka voisi tulla. Vaatii pienen tutustumisen, mutta kannattaa.

Esikoinen on 3,5 vuotta ja kuopus 2v. Sinä aikana, kun meillä on ollut lapsia olemme olleet yhden kerran yhdessä viettämässä kaverin 40 vuotis synttäreitä. Oltiin tuolloin poissa noin kahteen yöllä. (ystäväni ja miehen veli olivat vahtimassa) Kerran olemme käyneet elokuvissa, 2 kertaa uimassa kylpylässä. (Olimme miehen vanhemmilla kylässä ja lapset jäivät hoitoon) 3 kertaa lounaalla. Lapset ovat olleet päiväkodissa. Joka ilta on aikaa olla hetki keskenään, kun lapset menevät jo ajoissa nukkumaan. Tässä siis lueteltu yhteiset tekemiset. Itsekseen ollaan sitten käyty silloin tällöin viihteellä ystävien kanssa.

Meidän lapsi on 3-vuotias. Kerran kuussa on isovanhemmilla viikonlopun. isovanhemmat haluavat hänet sinne ja hän yön itse kaipaa kaukana asuvia isovanhempiaan. Lisäksi matkustaa isovanhempien kanssa nykyisin. Nyt käynyt pitkällä viikonlopulla Prahassa. Syksyllä luultavasti lähtee isovanhempiensa kanssa viikoksi johonkin. Miehen kanssa matkustamme kahdestaan sen pitkän viikonlopun verran kerran pari vuodessa.

Kun ajattelen omia vanhempiani, niin en muista, että he olisivat olleet koskaan yötä poissa, kun asuimme kotona.

Emme mekään ole öitä poissa, vaikka kaksistaan syömässä käydään. Luotettava lapsenvahti pitää sen ajan lapsista huolta.

Ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Viimeksi lapsi 9v oli silloin kaverilla yötä. Ja ihan suoraan kysyin silloin kaverin äidiltä josko sopisi lapsi kylään, meidän tekisi mieli mennä rock-konserttiin :)

Meiltä tukiverkot kuoli ja muuttivat muualle, miehen suku oli alun perinkin toisella puolen maata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis toki viettäisimme oikein mielellämme aikaa pariskuntana ilman lastakin, mutta isovanhemmat ovat tehneet selväksi että he ovat omat lapsensa hoitaneet (ja paljon oltiinkin isovanhemmilla aina!), ystäviltä nyt ei kehdata hoitoapua pyytää. Nyt kun saamme toisen lapsen niin veikkaan että yhteiset menot on menty vuosiksi eteenpäin, varmaan silloin tällöin edelleen toisen saa hoitoon mutta varmasti ei kahta kerrallaan. Eikä siinä mitään, omat on lapsemme mutta onko kenelläkään muulla näin?

Tää tulee niin päättymään eroon. Kelaa nyt vähän että toteat edessä olevan vuosia ilman yhteistä laatuaikaa, onko mies samaa mieltä?

Puoliso tietää elämämme realiteetit siinä missä minäkin, ei tässä tule kummallekaan mikään yllätyksenä. Hän on minua vastahakoisempi myös jättämään lastamme (lapsiamme) palkatulle, tuntemattomalle hoitajalle. Joskus asiasta puhutaan, mutta eihän tilanteelle sinällään mitään voi. Pyrimme päivittäin vähän lapsivapaata järjestämään toisillemme, iltaisin saamme lapsen aikaisin nukkumaan niin sitten on aikaa olla parina. Toki tämä muuttuu kun kohta on vauvakin...