Miksi teidän mielestänne on okei sanoa vauvan äidille: "Onneksi minun lapseni ovat jo isoja" mutta "Onneksi minulla ei ole lapsia ollenkaan" on samassa tilanteessa moukkamainen kommentti?

Totta, hyvä pointti. En osaa sanoa miksi se kuulostaa mielestäni paljon pahemmalta, vaikka minusta on oikein hyvä, että kaikki eivät halua lapsia.

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

On sietämätöntä, että jotkut naiset (miehistä ei niin väliä) luistavat tästä yhteisestä kärsimysnäytelmästä kokonaan. Jos sen on hoitanut alta pois aiemmin, hyvä on, mutta tuollainen rintamakarkuruudella ylpeily oksettaa monia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

1. Minkälaisessa tynnyrissä olet kasvanut, jos et ole tiennyt lasten kanssa elämisestä mitään, ennen kuin tulit (ilmeisesti vahingossa) raskaaksi?

2. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Minun mielestäni ei ole ok sanoa vauvan äidille noin. En ymmärrä miksi olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

1. Minkälaisessa tynnyrissä olet kasvanut, jos et ole tiennyt lasten kanssa elämisestä mitään, ennen kuin tulit (ilmeisesti vahingossa) raskaaksi?

2. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Yksikään lapseton ei tiedä mitä on olla äiti/isä. On aivan eri asia vaikkapa hoitaa muiden lapsia kuin omiaan. Ja on ihan eri asia katsoa vierestä lapsiperheen elämää kun siitä puuttuu se tunnepuoli. Sa rakkaus, se ilo mitä omista lapsista saa.

Miksikö? No yksinkertasesti siksi, että mammat ovat itse niitä, joilla on isot lapset ja jotka voisivat sanoa juuri noin. Se, mitä itse tekee, on oikein, ja mitä muut tekevät, on väärin. Tuskin lisääntyjät sen kummempaa logiikkaa tässä käyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

1. Minkälaisessa tynnyrissä olet kasvanut, jos et ole tiennyt lasten kanssa elämisestä mitään, ennen kuin tulit (ilmeisesti vahingossa) raskaaksi?

2. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Yksikään lapseton ei tiedä mitä on olla äiti/isä. On aivan eri asia vaikkapa hoitaa muiden lapsia kuin omiaan. Ja on ihan eri asia katsoa vierestä lapsiperheen elämää kun siitä puuttuu se tunnepuoli. Sa rakkaus, se ilo mitä omista lapsista saa.

Eiköhän jokainen täysijärkinen aikuinen osaa hankkia vanhemmuudesta ja lapsiperhe-elämästä sen verran tietoa, että kykenee omalta kohdaltaan arvioimaan, onko kyseessä parannus vai huononnus lapsettomaan elämään verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

Eli loukkaako tuossa sinua se, että joku on iloinen väistäessään kohtalon, joka on itselleen vieras? Miksi ihmeessää? Syyllistätkö myös naisia, jotka ovat tyytyväisiä siihen, etteivät he elä sharia-lain alla tai ole raiskauksen uhreja? Miksi ei saa olla iloinen siitä, ettei joudu kokemaan jotakin epämiellyttävää?

Ei tietenkään ole oikein sanoa toiselle noin, mutta itselleni isojen lasten äitinä tulee juuri tuo tunne kun katselen pienten kanssa touhuavaa äitiä. Ei tarvitse kauaakaan katsella kahvikuppi kädessä sohvalla istuen kun sukulaisnaisen hiuksissa ja vaatteissa roikkuu kaksi pientä niin itselleni tulee tunne -Luojan kiitos, ei tarvitse tuollaista vaihetta enää elää huh huh. Samalla mietin miten ihmeessä olen sitä edes jaksanut kun pelkästään katsomisesta väsyy.

Toiset tietysti möläyttävät tämän tunteensa ääneen. Vapaaehtoisesti lapsettomat ehkä ajattelevat hiukan samoin että huhu huh en kyllä jaksais. En kuitenkaan usko että kukaan ilkeyttään noin sanoo. Jos ei sitten joku joka llisi halunnut saada lapsia muttei koskaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

1. Minkälaisessa tynnyrissä olet kasvanut, jos et ole tiennyt lasten kanssa elämisestä mitään, ennen kuin tulit (ilmeisesti vahingossa) raskaaksi?

2. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Yksikään lapseton ei tiedä mitä on olla äiti/isä. On aivan eri asia vaikkapa hoitaa muiden lapsia kuin omiaan. Ja on ihan eri asia katsoa vierestä lapsiperheen elämää kun siitä puuttuu se tunnepuoli. Sa rakkaus, se ilo mitä omista lapsista saa.

Muiden lapset ovat tosiaan eri juttu. Ne saa antaa takaisin, kun alkaa kyllästyttää, eivätkä ne aiheuta samanlaista huolta ja eksistentiaalista ahdistusta, kun ei ole niistä loppuelämäänsä vastuussa.

Ilmeisesti teidän pikkulasten äitien on vaikea ymmärtää sitä iloa, jota tuntee kun tajuaa ettei itse tarvitse enää ikinä hoitaa vauvarumbaa. Se on puhtaasti iloa omasta tilanteesta ja omasta elämästä eikä kritiikkiä toisen valintoja ja elämää kohtaan. Kyllä tekin sitten tajuatte kun itse olette siinä tilanteessa.

Ei tuhkakohdut tiedä noista jutuista mitään niin olkoon vaan hiljaa 😊

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti teidän pikkulasten äitien on vaikea ymmärtää sitä iloa, jota tuntee kun tajuaa ettei itse tarvitse enää ikinä hoitaa vauvarumbaa. Se on puhtaasti iloa omasta tilanteesta ja omasta elämästä eikä kritiikkiä toisen valintoja ja elämää kohtaan. Kyllä tekin sitten tajuatte kun itse olette siinä tilanteessa.

Ei ole ollenkaan vaikea tajuta, mutta ei kai kaikkea kannata möläyttää ääneen? Ethän sano sairaalloisen ylipainoisellekaan että huhhuh, onneksi en ole tuossa jamassa. Tai pienituloisille sukulaisellesi että huhhuh, onneksi minä sentään hänkin kunnon koulutuksen ja työn. Vai sanotko?

Vierailija kirjoitti:

Ei tuhkakohdut tiedä noista jutuista mitään niin olkoon vaan hiljaa 😊

Huh, melkoisen katkeraa puhetta äiti-ihmiseltä. Ihan ymmärrettävää, kun lapsi tuhosi kropan ja vei elämän parhaat vuodet, mutta oletko nyt mielestäsi hyvä esikuva lapsellesi?

Lapseton ilmaisee tuolla tavalla sanomalla, että hän ei pidä lapsista, ja suorastaan jopa ilkkuu sille, joka on lapsensa halunnut ja sitä rakastaa, mutta on hetkellisesti uupunut. 

Minä vertaan: kuvittele, että kerrot rahaongelmistasi. Tuntuisiko sinusta ikävältä, jos joku sanoisi siihen, että "onneksi mulla ei ole koskaan tollasia ongelmia ollut, kun olen rikkaasta suvusta"? Olisiko se ehkä hiukan ikävämpää kuin jos joku sanoisi, että "mulla oli tuollaista nuorempana, mutta onneksi tilanne on jo parantunut".

Ja muuten: lapseton EI voi tietää, miltä äitiys TUNTUU. Hän on voinut sivusta käsin obsevoiden saada jotain hajua siitä, millaiselta äitiys sivullisesta näyttää, mutta hän ei voi tietää sitä rakkauden syvyyttä, eikä toisaalta vaikkapa väsymyksen määrää, mikä toista vuotta kestäneestä tiheästä yöheräilystä seuraa. Tunnetason tietää vain kokemalla itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

1. Minkälaisessa tynnyrissä olet kasvanut, jos et ole tiennyt lasten kanssa elämisestä mitään, ennen kuin tulit (ilmeisesti vahingossa) raskaaksi?

2. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Yksikään lapseton ei tiedä mitä on olla äiti/isä. On aivan eri asia vaikkapa hoitaa muiden lapsia kuin omiaan. Ja on ihan eri asia katsoa vierestä lapsiperheen elämää kun siitä puuttuu se tunnepuoli. Sa rakkaus, se ilo mitä omista lapsista saa.

Eiköhän jokainen täysijärkinen aikuinen osaa hankkia vanhemmuudesta ja lapsiperhe-elämästä sen verran tietoa, että kykenee omalta kohdaltaan arvioimaan, onko kyseessä parannus vai huononnus lapsettomaan elämään verrattuna.

Alapeukuttajat eivät osanneet ja katuvat valintaansa.

Enpä sanoisi kumpaakaan.Ja minulla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska isojen lasten äiti tietää mitä on elämä vauvan ja pienten lasten kanssa ja puhuu kokemuksesta. Lapseton ei tiedä mitä on elämä ylipäätään minkään ikäisten lasten kanssa, jolloin hänen mielipiteensä ei perustu kokemukseen - vaan ainakin joillakin pelkkään ennakkoluuloisuuteen tms.

1. Minkälaisessa tynnyrissä olet kasvanut, jos et ole tiennyt lasten kanssa elämisestä mitään, ennen kuin tulit (ilmeisesti vahingossa) raskaaksi?

2. Miten tämä liittyy aiheeseen?

Yksikään lapseton ei tiedä mitä on olla äiti/isä. On aivan eri asia vaikkapa hoitaa muiden lapsia kuin omiaan. Ja on ihan eri asia katsoa vierestä lapsiperheen elämää kun siitä puuttuu se tunnepuoli. Sa rakkaus, se ilo mitä omista lapsista saa.

Muiden lapset ovat tosiaan eri juttu. Ne saa antaa takaisin, kun alkaa kyllästyttää, eivätkä ne aiheuta samanlaista huolta ja eksistentiaalista ahdistusta, kun ei ole niistä loppuelämäänsä vastuussa.

Eiköhän ne lapset jossain vaiheessa ala kantamaan itse vastuuta elämästään. Vai onko äitisi edelleen vastuussa sinusta?

Mä sanon monesti että onneksi omat lapset on isoja mutta en vauvan äidille koska en nyt enää ole vauvoja nähnytkään.

Sanon sen siksi että lapset on kyllä raskaita hoidettavia. Ajattelen lähinnä itseäni etten kyllä vaan enää jaksaisi.