kateus on jotakin niin uskomatonta

Tapasin reilu vuosi sitten erään henkilön, joka halveksi elämääni kahden lapsen äitinä. Kertoi kuinka ei koskaan halua omia lapsia, ei pariauhdetta ja kuinka inhoaa muiden lapsia. Kertoi kuinka raskasta ja raivostuttavaa on, kun ihmiset kyselevät häneltä mahdollisista lapsisuunnitelmista. Pahoitin mieleni tuolloin.

Nyt sain kuulla hänen saaneen vauvan muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja on niin onnellinen. Vain reilu vuosi tuon tilityksen jälkeen, ja vauva kainalossa. Mikä muu kuin katkeruus/kateus saa puhumaan tuollaista? Voiko mieli muuttua tuosta vain näin isojen kysymysten äärellä?