Miksi olet yksinhuoltaja etkä yhteishuoltaja?

Koska miestä ei kiinnostanut koko lapsi (vaikka olikin innoissaan "tekemässä" häntä). Joten ei siinä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin yksinhuoltajuus.

Olen yksinhuoltaja, exä on lääkkeitten väärinkäyttäjä, eikä tahtonut ottaa lasten huoltajuutta.. Ei sen puoleen, että olisin antanut.

Miestä ei ilmeisesti kiinnostanut tarpeeksi. Erokin tuli sen takia, että mies (vaikka itse halusikin lapsia ja perheen), oletti, että kahden pienen lapsen isänä kotityöt eivät lisäänny tai lapsen kanssa oleminen vie aikaa harrastuksilta ja muulta sellaiselta.

On helpompaa olla yksinhuoltaja kuin yhteishuoltaja sellaisen kanssa, johon ei voi luottaa.

Miehen mielestä tää on toki yhteiskunnallinen ongelma ja oli epäoikeudenmukaista, että oon yksinhuoltaja ja blaa blas blaa, mutta mieluummin näin kun vuoroviikkoa niin, että saa koko ajan jännittää, mitä nyt on jätetty hoitamatta ja jopa sitä, ottaako mies lapsia edes luokseen vai tuleeko taas "mitä jos hakisin lapset vasta torstaina kun on sitä ja tätä" -puhelu.

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei ilmeisesti kiinnostanut tarpeeksi. Erokin tuli sen takia, että mies (vaikka itse halusikin lapsia ja perheen), oletti, että kahden pienen lapsen isänä kotityöt eivät lisäänny tai lapsen kanssa oleminen vie aikaa harrastuksilta ja muulta sellaiselta.

On helpompaa olla yksinhuoltaja kuin yhteishuoltaja sellaisen kanssa, johon ei voi luottaa.

Miehen mielestä tää on toki yhteiskunnallinen ongelma ja oli epäoikeudenmukaista, että oon yksinhuoltaja ja blaa blas blaa, mutta mieluummin näin kun vuoroviikkoa niin, että saa koko ajan jännittää, mitä nyt on jätetty hoitamatta ja jopa sitä, ottaako mies lapsia edes luokseen vai tuleeko taas "mitä jos hakisin lapset vasta torstaina kun on sitä ja tätä" -puhelu.

Eli sun mielestä lapsilla ei ole oikeutta isään, koska isä ei ole täydellinen? Just joo.. sähän varmaan oletkin oikea äiti teresa..

Ihan tiedoksesi, kyllä, se on yhteiskunnallinen ongelma, että isät järjestäen jyrätään koska eivät tee kaikkea kuten pyhät äidit haluavat/vaativat.

Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Eri asia, jos on päihdeongelmaa/väkivaltaa yms, mutta sellaistapa ei taida teidän tilanteessa olla..

N30

Kommenttina aloitukseen, että yh-isiäkin on.

Isää ei kiinnostanut, ennen alakoulun alkua haki itse minulle yksinhuoltajuutta johon suostuin.

Miehellä puhkesi kaksisuuntainen kun lapsi oli 4 ja tahtoi itse mulle yksinhuoltajuuden, koska ei tiedä mitä saattais alkaa keksiä maniassaan ja katsoi parhaaksi, että mulla on kaikki oikeudet päättää lapsen asioista yksin. Tapaa lasta kuitenkin edelleen säännöllisesti joka viikko ja joka toinen viikonloppu lapsi on miehellä yötä. Käytännössä meillä on yhteishuoltajuus, mutta paperilla olen yksinhuoltaja. Mies osallistuu lapsen kuluihin ja on ihan yhtä vanhempi kuin aina ennenkin enkä oo kieltämässä mitään ellei mies taas mene maaniseksi, jolloin saattaa keksiä mitä vain "hyviä" ideoita.

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei ilmeisesti kiinnostanut tarpeeksi. Erokin tuli sen takia, että mies (vaikka itse halusikin lapsia ja perheen), oletti, että kahden pienen lapsen isänä kotityöt eivät lisäänny tai lapsen kanssa oleminen vie aikaa harrastuksilta ja muulta sellaiselta.

On helpompaa olla yksinhuoltaja kuin yhteishuoltaja sellaisen kanssa, johon ei voi luottaa.

Miehen mielestä tää on toki yhteiskunnallinen ongelma ja oli epäoikeudenmukaista, että oon yksinhuoltaja ja blaa blas blaa, mutta mieluummin näin kun vuoroviikkoa niin, että saa koko ajan jännittää, mitä nyt on jätetty hoitamatta ja jopa sitä, ottaako mies lapsia edes luokseen vai tuleeko taas "mitä jos hakisin lapset vasta torstaina kun on sitä ja tätä" -puhelu.

Ja yhteishuoltajuushan ei tarkoita vuoroviikkoa.

Yhteishuoltajuus voi olla vaikka näkisi lapsia muutaman kerran vuodessa, eikä sen tarvitse olla mitenkään vaikeampaa kuin yksinhuoltajuus.

Koska mies on kuollut

Vierailija kirjoitti:

Koska mies on kuollut

Samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei ilmeisesti kiinnostanut tarpeeksi. Erokin tuli sen takia, että mies (vaikka itse halusikin lapsia ja perheen), oletti, että kahden pienen lapsen isänä kotityöt eivät lisäänny tai lapsen kanssa oleminen vie aikaa harrastuksilta ja muulta sellaiselta.

On helpompaa olla yksinhuoltaja kuin yhteishuoltaja sellaisen kanssa, johon ei voi luottaa.

Miehen mielestä tää on toki yhteiskunnallinen ongelma ja oli epäoikeudenmukaista, että oon yksinhuoltaja ja blaa blas blaa, mutta mieluummin näin kun vuoroviikkoa niin, että saa koko ajan jännittää, mitä nyt on jätetty hoitamatta ja jopa sitä, ottaako mies lapsia edes luokseen vai tuleeko taas "mitä jos hakisin lapset vasta torstaina kun on sitä ja tätä" -puhelu.

Eli sun mielestä lapsilla ei ole oikeutta isään, koska isä ei ole täydellinen? Just joo.. sähän varmaan oletkin oikea äiti teresa..

Ihan tiedoksesi, kyllä, se on yhteiskunnallinen ongelma, että isät järjestäen jyrätään koska eivät tee kaikkea kuten pyhät äidit haluavat/vaativat.

Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa. Eri asia, jos on päihdeongelmaa/väkivaltaa yms, mutta sellaistapa ei taida teidän tilanteessa olla..

N30

Lapset ja isä saavat nähdä toisiaan juuri niin paljon kun haluavat. Miehen ei tarvitse kuin soittaa ja ilmoittaa, koska haluaa viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa ja kuinka pitkään ja asia on sillä selvä. Lasten kiinteät menot (harrastejutut, nuoremman lääkärit ja esimerkiksi kaverien synttärit) ovat nettikalenterissa, jonka mieskin näkee. Yli viikonlopun mittaisista lomamatkoista ilmoitan miehelle jo suunnitteluvaiheessa, jos sillä vaikka on jotain sanottavaa asiaan. Ei yleensä ole.

(Ainoa kerta kun olen sanonut miehelle ei, oli viime kesänä kun miehen oli tarkoitus viedä lapset pitkäksi viikonlopuksi mökille ja mies perui viime hetkellä. Yritin sit keksiä jotain mukavaa tekemistä viikonlopuksi, ettei lapsille tulisi niin paha mieli, ja päädyttiin kummitädin kanssa veneilemään. Sit lauantaiaamuna mies soitteli saareen, jossa oltiin yövytty et "kyllä mä sittenkin voisin hakea lapset". Siinä vaiheessa kyllä totesin, että tää jää nyt toiseen kertaan.)

Mun yksinhuoltajuuden pointti on se, että kun toinen on saamaton tassukka eikä tee mitään eikä pidä kiinni sovituista aikatauluista, on vaikea saada lasten asiat hoidettua. Yllättävän moneen juttuun tarvitsee molempia huoltajia, varsinkin kun toinen lapsista on sairastellut.

Meillä oli siis yhteishuoltajuus (ja vuoroviikkosysteemi, vaikka joku täällä ihan oikein huomauttikin, et se ei liity asiaan mitenkään), mutta yhteisymmärryksessä se vaihdettiin yksinhuoltajuuteen. Voi olla, että jyräsin miehen, mutta aivan sama. Mies oli siinä vaiheessa koheltanut esimerkiksi nuorimmaisen lapsen lääkkeiden kanssa, vanhemman kouluasioiden suhteen ja venyttänyt vanhemman passinhankintaa eeppiseksi saagaksi, eli ei kehdannut kuin myönnellä kun totesin, että ois varmaan helpompaa, jos mä olisin yksin vastuussa näistä.

Ja yllättäen asiat hoituvat. Jos haluan hoitaa jonkun lasten asian, hoidan sen ja ilmoitan miehelle, että tadaa, meidän Ellu-Inkerillä on nyt passi, lääkkeet ja päiväkotipaikka. Koulusta, päiväkodista tai lääkäriltä tuleva info ei enää katoa mustaan aukkoon, koska kaikki tulee suoraan ja ainoastaan mulle.

Mies on vapaa olemaan lastensa elämässä just niin läsnä kuin haluaa. En panttaa siltä tietoja, kiellä sitä hengaamasta lastensa kanssa tai sano siitä lapsille pahaa sanaa edes silloin kun se tekee oharit.

Näin jälkikäteen mies on onnistunut tekemään tästä suuren murhenäytelmän, vaikka vapaaehtoisesti tähän suostuikin eikä osaa määritellä, mikä tässä on epäreilua. Hokee vaan, että isä pitäis olla ihan yhtä tärkeä kuin äitikin ja isiä - kuten häntä itseään - syrjitään. (En ole eri mieltä, harmillisesti vaan tein lapset miehen kanssa, jota ei kiinnosta olla tärkeä.) Toivottavasti se nyt ei katkeroidu ton enempää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyy olennaiseen.

Oma veikkaukseni on, että omatunto kolkuttaa ja on helpompi syytellä mua kun katsoa peiliin. Isoin ongelma miehen isyydessä tällä hetkellä en ole minä, vaan se, että se käyttää enemmän aikaa valittamiseen kun lastensa kanssa oloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä ei ilmeisesti kiinnostanut tarpeeksi. Erokin tuli sen takia, että mies (vaikka itse halusikin lapsia ja perheen), oletti, että kahden pienen lapsen isänä kotityöt eivät lisäänny tai lapsen kanssa oleminen vie aikaa harrastuksilta ja muulta sellaiselta.

On helpompaa olla yksinhuoltaja kuin yhteishuoltaja sellaisen kanssa, johon ei voi luottaa.

Miehen mielestä tää on toki yhteiskunnallinen ongelma ja oli epäoikeudenmukaista, että oon yksinhuoltaja ja blaa blas blaa, mutta mieluummin näin kun vuoroviikkoa niin, että saa koko ajan jännittää, mitä nyt on jätetty hoitamatta ja jopa sitä, ottaako mies lapsia edes luokseen vai tuleeko taas "mitä jos hakisin lapset vasta torstaina kun on sitä ja tätä" -puhelu.

Ja yhteishuoltajuushan ei tarkoita vuoroviikkoa.

Yhteishuoltajuus voi olla vaikka näkisi lapsia muutaman kerran vuodessa, eikä sen tarvitse olla mitenkään vaikeampaa kuin yksinhuoltajuus.

Kyllä se minusta aika vaikeaa on, jos huoltajien allekirjoitukset vaaditaan milloin mihinkin (meillä esim. viimeisen puolen vuoden aikana on tarvittu molempien huoltajien allekirjoitus 7 kertaa), mutta toinen huoltaja on kuvioissa vain pari kertaa vuodessa...

Yhteishuollossa pitää saada sen etävanhemmankin suostumus ihan kaikkeen viralliseen, vaikka hän ei kuvioissa olisikaan. Ystäväni lapsineen oli pulassa, kun hän tarvitsi perheneuvolan palveluita, mutta etäisältä ei saatu allekirjoitusta.

Koska lapsi sai alkunsa niin lyhyen tuntemisen jälkeen (ja "suhde" päättyi lyhyeen). Mies kyllä on ollut tosi hyvin alusta saakka mukana, mutta huoltajuuden sovimme jäävän vain minulle.

Kaikki toimii hyvin näinkin, isä näkee lasta 2 yötä viikossa (lapsi 2-vuotias) ja ollaan ihan ok väleissä. On vaan helpompaa, kun voin itse hoitaa kaikki asiat ilman toisen allekirjoitusta, vaikka toki isä kaikesta tietääkin. Emme ole koko kahden vuoden aikana uusiksi huoltajuusasioista puhuneet, joten uskon tämän olevan isällekin ok edelleen.

Koska lasten isä ei ole useinkaan ollut tavoitettavissa lasten asioiden hoitamista varten. Yksi lapsista tarvitsee perussairautensa vuoksi paljon erilaisia palveluita (terveydenhuolto, koulun tukitoimet jne), eikä asioiden hoitamisesta tullut yhtään mitään kun toinen saattoi olla kuukausia tavoittamattomissa. Lisäksi nuo arkisemmat asiat hoituu sutjakasti -passit, pankkitilit, kaikki ihme kaavakkeet mitä lasten kouluista ja päiväkodeista nyt tulee.

Ihan sovussa päädyimme tähän ratkaisuun, kerron kyllä isälle lasten asioista ja tavata saa niin paljon kuin haluaa. Valitettavan harvoin haluaa.

Olen yksinhuoltajamies. Vaimo kuoli syöpään lapsemme ollessa kuusivuotias.

Olen yksinhuoltaja, koska mieheni kuoli lastemme ollessa 3,5v ja 1,5 v.

Meidän paikkakunnalla oli 90-luvun lopussa lastenvalvoja, joka oli sitä mieltä, että hän ei vahvista yhtään yhteishuoltajuussopimusta. 

En tiedä kuka on lapseni isä.

Aikani vänkäsin yhteishuoltajuutta mut se ei ex-miehelle käynyt kun ei lapset kiinnostaneet. Uhkapelit, hevoset, nopeat autot ja nuoret naiset meni ja menee edelleen kaiken muun edelle. En sitten enää jaksanut. Enkä jaksa enää yrittää paikata nyt jo teineiksi varttuneiden lasten ja isänsä olemattomia välejä. Ei vaan kerta kaikkiaan ole voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Koska lasten isä ei ole useinkaan ollut tavoitettavissa lasten asioiden hoitamista varten. Yksi lapsista tarvitsee perussairautensa vuoksi paljon erilaisia palveluita (terveydenhuolto, koulun tukitoimet jne), eikä asioiden hoitamisesta tullut yhtään mitään kun toinen saattoi olla kuukausia tavoittamattomissa. Lisäksi nuo arkisemmat asiat hoituu sutjakasti -passit, pankkitilit, kaikki ihme kaavakkeet mitä lasten kouluista ja päiväkodeista nyt tulee.

Ihan sovussa päädyimme tähän ratkaisuun, kerron kyllä isälle lasten asioista ja tavata saa niin paljon kuin haluaa. Valitettavan harvoin haluaa.

Meillä nämä hoituu vaikka on yhteishuoltajuus, niin siten, että minä hoidan kaiken, ex ei osallistu mihinkään, että ihan hyvin voisi olla yksinjuoltajuus, ja nämä kaikki asiat hoituisi ihan yhtä hyvin.