Kuka on huono-osainen? Määrittelyä kaipaan.

?

?

Suomalainen keskiluokkainen heteromies, etenkin jos on sinkku. Tätä se on nykyaikana!!

Itse näkisin, että huono-osainen on sellainen, jolla ei ole varaa muuhun kuin pakolliseen (jos siihenkään). Mitenköhän nyt paremmin selittäisin..

Huono-osainen ei välttämättä ole vielä, jos on yksi tai kaksi tiukempaa kuukautta. Huono-osaisella on vain vähän rahaa, tuli se sitten kelasta, sossusta, tai työnteosta. Sillä rahalla saa juuri ja juuri laskut maksettua ja halvinta ruokaa pöytään. Ei jää mitään säästöön, ei pääse käymään edes halvimmissa "huvituksissa". Ja tätä se elämä sitten on, päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Tuskin on mitään turvaverkkoakaan, eli ei ole sukulaisia tai tuttujakaan, joilla olis varaa auttaa.

Sellaista mun mielestä.

Me ollaan työttömyyden (ei kuitenkaan koulutuksen puutteen vuoksi) vuoksi köyhä perhe, enkä kyllä kuvailisi meitä vähävaraisuuden vuoksi huono-osaisiksi. Huh, mikä sanahirviö! :O

Elämme säästäväisesti, mutta emme osta koskaan "höttöruokaa", vaan valmistamme ruoat alusta lähtien itse. Ostan myös aina luomua, kun raaskin. Vaatteet ja kodin sisustuksen olen hankkinut kirppareilta, mutta niin tekisin, vaikka olisi enemmänkin rahaa käytettävissä, koska rakastan kirpputoreja! :D Vaatekauppaan kun menen ja näen rekillä 20 samanlaista paitaa, menee mielenkiinto heti. Haluan tehdä löytöjä! Kuulun ruokapiiriin ja tilaan kosmetiikan sekä ihonhoitotuotteet edullisista ulkomaisista luonnonkosmetiikan verkkokaupoista jne. Sukulaisia on, kaikki hyvin toimeentulevia, mutta haluan pärjätä itse.

Huono-osainen on köyhä ja kipeä, eikä hänellä ole juuri toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Nimenomaan toivon menettäminen on ratkaiseva vaihe siinä, kun ihminen syrjäytyy ja vajoaa huono-osaisuuteen.

Niin kuin minä: akateeminen ammatti, mutta ei työtä. Olen menettänyt toivoni ajat sitten. Syrjäytynyt olen, työelämästä jälkeenjäänyt. Koulutukseni on vanhentunut. Olen huono-osainen, koska en osaa ja jaksa tehdä elämälleni mitään. Lue: työelämälle. Minulla ei ole toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Olen 48-vuotias. Ikärasismikin syrjäyttää.  Ikäiseni ihmiset, entiset kurssikaverit yliopistosta, ovat olleet viroissa jo lähes 20 vuotta. Elän toisenlaista elämää, kuin ammatistani/koulutuksestani voisi päätellä. Kun ei ole työtä, ei ole rahaa. Huono-osaisuus johtuu paitsi työttömyydestä, myös minusta itsestäni - olen outo ja huono työntekijä, jota ei lyhyiden sijaisuuksien jälkeen enää uudelleen palkata. Huono on just oikea sana.

Olen oikeutettu toimeentulotukeen joinain kuukausina, kun tulee oikein paljon laskuja (sähkö & kotivakuutus & lääkekulut-yhdistelmä tms.). Tässä kuussa taitaa käydä niin. En koe kuitenkaan että olisin huono-osainen, olen siis eronnut teini-ikäisen sekä vähän nuoremman lapsen lähiäiti :-) . Teen töitä sen verran kun niitä löytyy ja välillä olen työttömyysjaksoilla osallistunut oma-aloitteisesti erilaisiin koulutuksiin jne. En polta ja käytän alkoholia todella harvoin, olen mielestäni taloudellinen ja katson tarjoukset todella tarkkaan ja teen mm. lähespä aina itse ruuat siitä mitä on edullisesti tarjolla. Syödään myös runsaasti edullisesti saatavilla olevia kasviksia ja hedelmiä. Pakastevihanneksetkin on jees. Päästään jopa pari kertaa kesällä lasten kanssa käymään huvipuistoissa (suurimmaksi osaksi omat eväät mukana). Lapsilla ei ole kalliita harrastuksia vaan liikutaan ja vietetään aikaa yhdessä perheen kanssa, piknikit esim. on kesällä ihan parasta. Meillä ei ole autoa vaan kuljetaan pyörällä ja talvikeleillä kävellen, joskus harvoin bussilla jos ihan koiranilmat. Pienehkö koirakin löytyy.

Välillä ihan rehellisesti sanottuna ihmetyttää miten joillain toimeentulotukeen oikeutetuilla on aina niin tiukkaa ja valitetaan miten "sossun rahat on niin surkeita", ihan hyvin me ainakin pärjätään kun nuukasti eletään :-) (rahaa jää useimmiten vuokran jälkeen siis suunnilleen sen toimeentulotuen perusosan verran). Tietysti jossain syrjäkylillä voi olla hankalaa jos ei voi samalla tavalla hyödyntää esim. edullisia ruuan hintoja ja halpisvaatekauppoja. Tuleehan sitä välillä itsellekin olo että voi kun pystyisi ostamaan sitä ja sitä ja vaikka matkustelemaan mutta kun ei nyt vaan pysty, lasten ehdoilla tässä mennään ja äiti pärjää vähemmälläkin.

Kuulisin kuitenkin mielellään kokemuksia ja myönnän että meilläkin rahat välillä hiukan tiukilla jos tulee ex tempore-menoja :-) . Itse ajattelisin ehkä huono-osaisena lapsiperhettä jossa alkoholismia tai huumeidenkäyttöä vanhemmilla, ehkäpä jopa useamman sukupolven ajalta..? Kieltämättä aika kauhea sano tuo "huono-osainen" ;-)

Köyhä ei ole sama kuin huono-osainen.

Ihan hyviä vastauksia tullut mun mielestä. Tunnen olevani huono-osainen.

- Syrjäytynyt, todella pienet sosiaaliset verkostot. Tarkoituksellisesti hieman eristäytynyt, tunnen alemmuuden tunnetta muita kohtaan.

- Ei toivoa parasta, eikä oikein kykyäkään saada elämäänsä raiteilleen. Tulevaisuuden näkymät huonot, itsemurha-ajatuksia.

- Talousongelmia ja rahat riittävät vain ruokaan. Viime vuonna ostin yhden vaatteen, tänä vuonna olen ostanut kengät. Ei varaa terveydenhoitoon, lääkkeisiin (harvoin kyllä tarviin). Ens kuussa hammaslääkäri ja saisin varmaan toimeentulotukea, mutta sen hakeminen ahdistaa kaikkine papereineen (ei omaa tulostinta eikä täällä voi sähköisesti hakea) tai jos joutuu käymään sossun juttusilla. Mieluummin elän sitten kuukauden makaroonilla.

- En haluaisi lähteä oman käden kautta. Välillä toivon, että sairastuisin vakavasti enkä ottaisi hoitoa vastaan, mutta iän puolesta tämä on hyvin epätodennäköistä.

Itse olen introvertti ja viihdyn parhaiten omissa oloissani. Olen pitkäaikaistyötön, elän vaatimattomasti, mutta terveellisesti ja olen elämääni varsin tyytyväinen. Olen varmaan joidenkin silmissä huono-osainen ja syrjäytynyt, mutta en koe itse niin :) 

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen keskiluokkainen heteromies, etenkin jos on sinkku. Tätä se on nykyaikana!!

Tää on aika osuva etenkin jos on ruma. Maksaa paljon veroja, mutta ei saa oikein mitään vastineeksi. Sinkkuna joutuu maksamaan asumisestaan paljon enemmän eikä saa muutosta tilanteeseen. Työ täyttää elämän ja sukanvarteenkaan ei oikein jää mitään

kyllä sinun kannattaa hakea sitä toimeentulotukea, ja sitten kun kerran olet toimittanut kaikki tarvittavat paperit (verotiedot, tiliotteet muutamalta viime kuukaudelta sekä kopio vuokrasopimuksesta ainakin, ehkä pyytävät jotain muutakin vielä mutta toimitat vaan kaikki mitä on pyydetty niin lähtee asiat rullaamaan eteenpäin. sitten seuraavina kuukausina ei tarvitse toimittaa muuta kuin tiliote joka kertoo sen hetkisen tilanteesi. sen tiliotteen voi käydä tulostamassa esim pankissa (maksaa ehkä 2,50) ja ne tulostaa sen sulle siltä ajalta mille tarvit/on pyydetty. eikä sitä sossussa käyntiä kannata stressata turhaan, ne työntekijät on siellä nähneet varmasti yhtä sun toista, ja nehän on siellä kartoittamassa sun tilannetta että miten sua vois auttaa. Se raha mitä sieltä saa ei ole paljon, mutta ainakin saat ruokaa ja terveydenhoitoon ja lääkkeisiin ja jos elät säästeliäästi voi jäädä muutama lantti esim johonkin harrastukseen (jossa taas voit tutustua muihin ihmisiin).  tsemppiä viestin 10 kirjoittaneelle :)