Miten helvetissä ihmisillä on aikaa ja mielenkiintoa puuttua toisten elämiseen ja siihen liittyviin valintoihin??
Tätä palstaa kun lukee niin kyllä huomaa kuinka hirveesti omaa persettä raavituttaa muiden tekemät valinnat!
Miten ihmeessä te jaksatte? Otetaan poimintoja:
- Jos joku on vapaaehtoisesti lapseton: Mitä ihmettä se kenenkään lapsellisen elämää muuttaa mihinkään mihinkään suuntaan, jos joku ei päätäkään hommata lapsia ollenkaan.
- Joku tulee äidiksi nelikymppisenä: Niin, mitä sitten? Tuskin sinä sitä lasta joudut hoitamaan siltikään.
- Iidan ja Rennen vapaa suhde: Joo, aivan sama. Ei hetkauta mun elämää ja parisuhdetta vaikka nussis puoli maailmaa. Kaikkihan on hyvin, jos kumpikin tietää, missä mennään eikä ketään loukata.
- Viekö joku lapsensa hoitoon alle kolmevuotiaana vai ei vie: Edelleen, on erilaisia ihmisiä, erilaisia työtilanteita, erilaisia valintoja.
Tässä vaan muutama esimerkki, mitä on palstalla tullut vastaan.
Miten kenelläkään voi olla niin hirveästi ylimääräistä energiaa, että jaksaa puida toisten asioita, joilla loppujen lopuksi ei ole siihen omaan elämään mitään merkitystä?
Miten voi olla niin pikkusieluinen, että ahdistuu tai jopa mielensä pahoittaa valinnoista, mitä joku randomi tekee, jos ne nyt sattuu poikkeamaan niistä, mitä itse on tehnyt?
Amen, olen puhunut!
Kommentit (14)
Samaa ihmettelen, ei kiinnosta sen paremmin julkkisten kuin tavistenkaan asiat. Ihan se ja sama, niinkauan kuin pysytään lain sallimissa rajoissa eikä tahallaan loukata ketään.
Meidän perheen valinnat on aina herättäneet uteliaisuutta ja arvostelunhalua, on haukuttu ja syytetty ties mistä. Mitä muille kuuluu miten pitkään imetän tai miten luomusti synnytän? Mitä muita haittaa se, että käytämme vaihtoehtohoitoja ja syömme luomuruokaa? Miksi maalla asuminen on niin kauhea synti? Lista on loputon. Kaikesta haetaan tikulla jotain pahaa, jos se on vähänkään eri tavalla kuin omassa elämässä. Mun puolesta jokainen saa antaa vauvalleen tuttelia, ottaa kaikki puudutukset synnytyksessä, syödä hampurilaisia ja juoda limua vaikka joka päivä, syödä lääkkeitä mielinmäärin, asua keskellä kaupunkia ja ihan mitä tahansa. Ei todellakaan kiinnosta.
Ja ajatelkaapa, jos ne kaikista kriittisimmät toisten elämään puuttuvat keskittäisivät edes puolet siitä tarmosta oman itsensä kehittämiseen, niin kuinka hyvin heillä olisikaan asiat.
Katkeruus ja kateus sekä oman itsensä korottaminen tekee ihmisestä ruman. Niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.
Tyypillisesti ne jotka on kiinnostuneet toisten elämistä ja valinnoista liiallisissa määrin ja paheksuvat niitä on sellaisia joilla ei ole omassa elämässä mitään muuta sisältöä kuin joku telkkarin katselu.
Ts. niiden kantsis varmaan hankkia oma elämä.
Ja työpaikalla sama meno jatkuu. Kumma, että vain tietyt ihmiset joutuvat toisten jatkuvan tarkkailun ja arvostelun alle!! Vieressä työkaveri voi ilmottautua suurella draamalla homoksi, lentää maapallon ympäri, hankkia kokovartalotatuoinnin ja saa olla täysin rauhassa valintojensa ja tekojensa kanssa, kun samaan aikaan "Mirjan" tuleva 2 vkon sairasloma herättää valtavaa keskustelua/spekulointia, tai jos Mirja muuttaa niin alkaa asuinpaikan arvostelu yms yms. Aina ihmettelen tätä ilmiötä, miksi??? Luulisi arvostelijoiden sättivän kaikki mutta näinhän ei ole, otetaan hampaisiin ne yksi, kaksi työpaikan tyyppiä jotka voi muuten olla mitä avuliaimpia ja ystävällisempiä ihmisiä!!!
Hirvesäti energiaa? Useimmille ihmisille paheksuvan kommentin kirjoittaminen vie ehkä puoli minuuttia. Heikkolahjaiset toki erikseen.
Kannattaa muistaa, etteivät muiden ajatukset voi vaikuttaa teihin. Ainoastaan teidän omat ajatuksenne voivat. Kun tämän ymmärtää, muiden mielipiteet häiritsevät huomattavasti vähemmän.
No kun kaikki on niin hyvin, eikä ole mitään tekemistä. Siis hyvin muutoin, mutta sosiaalinen elämä puuttuu. Jotenkin pitäisi saada kontaktia, edes provosoimalla palstan kautta.
Tämä on ihmisen luonto. Samalla tavalla paheksutaan ja juoruillaan tuttavapiirin ihmisistä. Minusta aivan normaalia ihmisen käytöstä arvostella esim. toisten moraalisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihmisen luonto. Samalla tavalla paheksutaan ja juoruillaan tuttavapiirin ihmisistä. Minusta aivan normaalia ihmisen käytöstä arvostella esim. toisten moraalisia valintoja.
Jaa normaalia? No ei kyllä onneksi mun mielestä. Silloin kun ketään ei vahingoiteta, ei loukata niin mitä arvostelemista toisten elämässä on?
Niinpä, joidenkin mielestä kaikkien on elettävä samanlailla. Esim. itse olen saanut kuraa niskaan kun en ole töissä (en elä millään sossutuilla) ja parikymppiset lapset asuvat kotona. So what? Onneksi en itse välitä muiden mielipiteistä.
Monien mielestä eri mieltä oleminen on loukkaus. Tätä en ymmärrä ollenkaan. Jos en pidä esim. Iittalan tuotteista, se ei tee niistä huonoja tai rumia, ainoastaan minä en niistä pidä. Monet aikuisetkin ihmiset ovat käsittämättömän lapsellisia laumasieluja.
Ehkäpä ero on just siinä sanooko ettei pidä Iittalan tuotteista, vai ihmetteleekö ääneen kuka pelle tuollaista roskaa ostaa? Esim luomukantoliinakestovaippaväestä moni on kärkkäitä esittämään oman tapansa parhaana, jopa ainoana oikeana, joten osansa ärtymyksestä saavat sitten nekin joilla ei ollutkaan tarkoituksena saarnata.
Toisen mielipiteen vähättely on heikon itsetunnon merkki. Täytyisi oppia seisomaan arvokkaasti omien mielipiteidensä takana, ilman että on tarvetta ylentää itseään alentamalla muita.
No varmaan se, jos kokee että erilaisia valintoja tehneet paheksuu omia valintoja.
Muita syitä: omat pelot ja ennakkoluulot. Ehkä myös kateus jos ei ole itsellä mahdollisuus valita toisin elämässä, omasta taustasta tai varakkuudesta johtuen.