Voisiko mieheni adoptoida lapseni?
Sain esikoiseni 20-vuotiaana miehelle, joka ei halunnut olla lapsensa elämässä läsnä. Isyyttä ei koskaan tunnistettu... Kului vuosi ja tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa olemme olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta ja yhteinen lapsi on suunnitteilla. Mieheni rakastaa lastani ja lapseni pitää häntä isänään, oikeaa isäänsä ei ole nähnyt koskaan... Mieheni haluaisi olla virallisestikin " lapseni" (tuntuu tyhmältä sanoa noin, koska niin pitkään hän on ollut " lapsemme" ) isä, mutta onko se mahdollista? Voisiko hän adoptoida lapseni? Tai mitä jos hän vain tunnustaa " isyytensä" ja elämme niin kuin hän olisikin oikeasti lapseni biologinen isä? Voiko niin tehdä?
Kuulostaa ehkä typerältä, mutta onko kenelläkään ollut tällaista tilannetta? Tiedän, että vaikka eroaisimme, ei mieheni hylkäisi tytärtämme ikinä.. Meitä molempia vain harmittaa, kun virallisesti hän ei ole tyttärellemme _mitään_ eikä voi tehdä minkäänlaisia päätöksiä, vaikka oikeasti hän on ainut ISÄ, joka tyttärelläni on =)
Kommentit (3)
Biologisen isän nimeä ei siis ole ainoassakaan paperissa, hän ei ole koskaan ottanut mitään yhteyttä tyttäreensä enkä edes tiedä missä hän nykyään majailee. Eikä kyllä kiinnostakaan, joten ilmeisesti siis adoptio on mahdollinen =) Pitääkin alkaa sitten selvittelemään miten se onnistuu... Ihanaa =)
-AP
sillä lapsen kannalta on tärkeää, että totuus on myös virallisissa papereissa. myöhemmin häntä voi harmittaa, jos olette valehdelleet.
mutta perheen sisäinen adoptio on tapauksessanne tosi helppo juttu, rohkeasti vain yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen!
Pääsisitte vähimmällä vaivalla.
Vaatii kyllä sen, että pystytte kumpikin kirkkain silmin valehtelemaan lastenvalvojan pakeilla. Eikä kannata tyttöä ottaa mukaan jos TIETÄÄ, etti isä olekaan oikeasti isä.
Mutta adoptionkin varmasti saisitte. Siihen vain tarvitaan biologisen vanhemman suostumus. Mutta jos häntä ei virallisesti missään ole, se ei liene pakollista?