Minusta hyvä neuvo omille lapsille on, että kannattaa mennä naimisiin sellaisen kanssa, jonka vanhemmat eivät ole eronneet.

Oikeesti.... Ei oikein istu sulle toi filosofian luominen =)))

Itse kasvoin tuollaisessa perheessä, ja nimenomaan se on saanut minut ajattelemaan että ero ei ole yhtään huono ratkaisu.

ä? Että sellaisessa kasvanut ei välttämättä niin helposti eroaisikaan? Tai ylipäätään, että ihmiset ovat erilaisia, enkä usko että yhdenkään eron taustalla on syynä " kun mun mutsi ja faijakineros, niin mäkin sitten" .



Toivottavasti lapsesi osaavat ajatella omilla aivoillaan.

Eroperheiden lasten pitäisi siis kärsiä entistä enemmän.



Voi jeesus!

Vierailija:

Itse kasvoin tuollaisessa perheessä, ja nimenomaan se on saanut minut ajattelemaan että ero ei ole yhtään huono ratkaisu.

Itse mietin just niin, että arvostan naimissa olemista ym. kun itse olen eroperheestä... vaikka en siitä nyt mitenkään ole kärsinyt, tai ainakaan koe niin...



Mutta nyt kun kaikki on ihan päälaellaan, mun on helppo myös suhtautua yskinhuoltajuuteen, koska mä tiedän että siitäkin selviää...

Melko tuoreen tutkimuksen mukaan pienenä lapsena eron kokeneet olivat myöhemmin masentuneempia kuin ne, jotka elivät riitaisessa suhteessa olevien lapsina.



Ei ero tietenkään ole lapsiparkojen syytä.



Minun pointtini on lähinnä, että parisuhdedynamiikan malli saadaan kotoa ja aika huonoa mallia on saatu, jos vanhemmat ovat eronneet. ap

Olenko mä rikkinäisestä kodista kun elin jo omillani kun porukat erosi?

Kannattaa valita sellainen puoliso, joka on henkisesti tasapainossa olevien vanhempien kasvattama, ja jonka vanhemmilla on ollut tasa-arvoinen suhde.



Mutta en haluaisi sellaista puolisoa, joka on koko elämänsä nähnyt

- kuinka isä alistaa/kohtelee huonosti vaimoaan

- kuinka vanhemmat eivät puhu toisilleen mitään kaupassa käyntiä kummempaa

- kuinka on olemassa vain yksi ainoa äänenesävy ja se on tiuskiminen

- jne

- jne.

Enemmin sitten otan puolison, joka on henkisesti tasapainoisen yh:n kasvattama.

puoliso on paras valita samasta sosiaaliluokasta, samasta elämäntavasta, katsomuksesta ja tavoista. Ja toki myös ehjästä perheestä , AIDOSTI ehjästä perheestä, ei siis mistään kulissien takaisesta helvetistä.



Toki jos on joku duunari- ja eroperheen kakara niin ottakoon sitten toisen samanlaisen, mutta parempi olisi kun eivät lisääntyisi...

Tavallaan 14:kin on rikkinäisestä kodista. Lapsillasi ei esimerkiksi ole vanhempiési yhteistä mummolaa.



Aion kertoa lapselleni, että kannattaa katsoa myös sen mahdollisen aviokukmppanin perheoloja, sillä sieltä se kuitenkin mallia ottaa. Vaikka kuinka vannoísi muuta, vanhempien esimerkki vaikuttaa paljon. Toki poikkeuksia on vaikka kuinka.

mutta en nyt menis kuitenkaan lapsilleni sellaista neuvomaan.



Minä ja mieheni ollaan molemmat ehjästä perheestä ja vaikka meilläkin on ollut omat ongelmamme, emme kumpikaan halua missään nimessä erota. Molemmille on itsestäänselvää, että pysytään yhdessä. Myös meidän molempien vanhemmilla on ollut kriisejä (ja pettämisiä) mutta selvittivät ongelmansa (kai meidän lasten vuoksi osittain) ja nyt viettävät onnellisia ja seesteisiä eläkepäiviä.



Meillä on ystäviä, joista jompi kumpi on eronneesta perheestä. Ja on kyllä suuri ero meihin verrattuna, miten käyttäytyvät kriisien yhteydessä. Ero on tullut jo muutamalle...Heille se ero ei ole mikään kummempi juttu ja olettavat, että lapset pärjäävät, kun ovat itsekin pärjänneet. Ja ehkä pärjäävätkin mutta vievät taas eteenpäin viestiä, että " mene naimisiin, hanki lapsia ja eroa, jos ei yhteiselo suju" . Missä on tahto ja yritys? Miksi pitää luovuttaa niin helpolla? Ja en puhu alkoholisti-hakkaaja -liitoista...

Kannattaa katsoa, millaiseen perhemalliin toinen on tottunut.

Jos ongelmia ei OSATA ratkaista, niin elämä ja suhde on umpikujassa. (Sääli vaan, ettei se taito lisäänny vaihtamalla puolisoa. ). Jos tämä on ongelma, niin lapsetkaan eivät opi rakentavia riitelytaitoja ja näin negatiivinen kehä menee eteenpäin.

Joo, tässä mielessä minäkin olen ap:n kanssa samaa mieltä. Jos asioita nyt voi näin yksinkertaistaa...





Missä on tahto ja yritys? Miksi pitää luovuttaa niin helpolla? Ja en puhu alkoholisti-hakkaaja -liitoista...

[/quote]

älä ota tuota Maria kun sen vanhemmat ovat eronneet. Tuo kuulostaakin niin kuin suoraan joltain 1800-luvulta..

että ihmistä, jonka kanssa vihille aikoo, pitää rakastaa ja päinvastoin sen pitää rakastaa mun lastani...



Me ollaan muuten molemmat eroperheestä, ja pidetään huolta siitä ettei tehdä vanhempiemme virheitä..

Jos joku ihminen tuntuu muuten kaikinpuolin sopivalta, mutta hänen vanhempansa ovat sattuneet eroamaan, tuskin sitä vaihtaa johonkin vähemmän sopivaan, mutta jonka vanhemmat yhä naimisissa. Hyvä idea muttei toimi käytännössä. Parempi on kasvattaa lapsistaan tasapainoisia ja onnellisia, niin valitsevat puolisoikseen kaltaisiaan.

Aion neuvoa ennen seurustelukumppaneita jo perusteellisesti. En painosta. Itse tekevät ratkaisunsa, mutta olenpahan voitavani tehnyt. Kotoa ne vuorovaikutustaidot opitaan. ap

ilkinen ja tuomitseva sitten sekä miniälle että hänen vanhemmilleen....

Ajatteletko Ap niin, että avioero on yhtäkuin houno elämä. Ja kestävä avioliitto = hyvä elämä.



Hei, ei maailma ole ihan noin mustavalkoinen.