Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnesyöjä, ahmintaa. Tunnistaako tästä itsesi. Mm. Kaupassa asiointi.
01.05.2016 |
Kauppaan herkkuja(ruoat mitä aiot mussuttaa illalla) ostamaan, et kehtaa mennä enään lähikauppaan koska ostit 2 viime päivänä sieltä kasan ahmittavaa, katseet oli jo tuomitsevia, mukamas. Menet vähän kauemmas kauppaan. Joskus myöhään illalla kun jos iskee tarve. Vaikka kuinka väsyttäisi. Yleensä juttu on kuitenkin se että kierrätys eri kaupoissa, eri kassoilla. Joskus jos ohi kävellessä näen lähikaupassa vuorossa olevan tietyn tyypin joka kommentoi joskus ostoksiani "onko isotkin juhlat" tms niin Katson kelloa ja totean hänen olevan aamuvuorossa,menen siis myöhemmin kun toiset työntekijät ovat tulleet iltaan. Tai Käyn aamulla ja eri kassojen aikaan illalla. Usein peittääkseni hävetystä herkuista, ostan jotain terveellistä ja tavallista mukaan. Kurkkua, sipulia, tiskirättejä..vaikkei olisi akuutti tarve. Että olen muka ostamassa kaikkea ihan tavallista, en vain keksejä,jäätelöä ja suklaata,myös kurkkua.Joo Joo. Tunnistaako joku itseään? Uskon että moni.......
Kommentit (6)
Joo, ei ne herkut normiostosten kanssa ole niin "paha". Kaikkien kassoille en viitsi ostoksineni mennä. Jotkut herkut hävettää niin paljon, etten "voi" ostaa niitä ollenkaan 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin ravitsemusterapeutilla ja tarvittaessa ihan tavallisellakin terapeutilla käyntiä.
Jälkimmäinen on parempi ehdotus. Ei tuo tilanne johdu ravintotiedon puutteesta.
Minä olen tunnesyöjä ja ollut toistakymmentävuotta 130kg, mutta mitään ahmimista ei ole koskaan ollut. Joskus toki käyn ostamassa suklaalevyn vielä illalla jos olen unohtanut ostaa kun olen kaupasta hakenut kaikkea muuta. Minä yleensä joudun ostamaan kaikkea muuta perheelle, myös niitä herkkuja lapsillekin (eivät ole lihavia)
Mitään tuollaisia ei siis ole että en kehtaisi samasta kaupasta aina hakea, minä käyn samassa Prismassa monta kertaa viikossa. Mutta se tilanne juuri että lähden kaupasta ja yhtäkkiä muistan että en ostanutkaan itselle sitä suklaalevyä illaksi, tulee pieni paniikki ja pelästymistunne mahaan, voin kuvitella että sama tunne tulee ihmisellä jolla on riippuvuus alkoholiin ja on tottunut joka ilta juomaan pari kaljaa, tai tupakoitsijalla joka huomaa että ei olekaa tupakkaa yhtään ja huomenna vasta pääsee kauppaan.
Minä syön vähän, määrällisesti, välillä en syö oikeaa ruokaa päiväkausiin ollenkaan, töissä lounas korvaantuu kahvilan pullalla ja limulla, ja illalla on niin väsy ettei jaksa mitään alkaa syödä vaikka jotain olisi muilta jäänyt, mutta se on ihan sama, kunhan on illaksi fazerin sininen. Suklaa illalla telkkarin tai kirjan ääressä on palkinto siitä että olen taas selvinnyt yhdestä päivästä.
Mulla myös herkut on lohtu rankasta päivästä, itsensä hemmottelua, joskus se on yksi patukka joskus kaksi ja kolme muuta juttua päälle, joskus 4 munkkia.
Täällä myös, suklaalevy on mullekin palkinto siitä että taas on jaksettu yksi päivä. Joskus ostan ''vain'' pari patukkaa. Käyn aina samassa kaupassa ja totta kai kassat tuntee jo naamasta ja tietää, että minä olen se suklaalevy, pepsimax -asiakas. En jaksa hävetä ja temppuilla ostosten kanssa, kyllä kaikki tietää jo ulkonäöstä etten ole porkkanoilla tämän kokoiseksi kasvanut.
Sitä paitsi ilkeämieliset ihmiset ajattelee ilkeitä oli mulla liukuhihnalla sitten lehtisalaattia tai suklaata.
Alue: Aihe vapaa
Suosittelisin ravitsemusterapeutilla ja tarvittaessa ihan tavallisellakin terapeutilla käyntiä.