Miten te koulu/työpaikkakiusatut selvisitte kiusaamisen

Olin koulukiusattu ala- ja yläasteen. En saanut siitä mitään traumoja. Ekat muutama vuosi tosin oli vaikeaa ja usein itkeskelin kun ei ollut kavereita ja ahdisti. Mutta jotenkin minä kovetuin ja totuin viihtymään yksin. Sen jälkeen kiusaaminen oli lähinnä yhdentekevää. 

Erittäin huonosti. Paikkailen itseäni vieläkin.

Pidän kiusaajiani massasieluisina luusereina, heikkoina ihmisinä. Yksin heistä ei olisi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kiusaajiani massasieluisina luusereina, heikkoina ihmisinä. Yksin heistä ei olisi mihinkään.

Yhdyn tähän.

Minua ei ole mitenkään pahasti tai vuositolkulla kiusattu mutta vastaan silti. Ysiluokalla eräs rinnakkaisluokkalaiseni sai kaikki ystäväni käännytettyä minua vastaan joten jäin siis ihan yksin. Kuulin aina kuinka hän mollasi minua entisille kavereilleni. Olin kuulemma miestennielijä ja huora. Todellisuudessa minulla oli ollut vaan yksi seksikumppani ja hänkin oli ollut poikaystäväni jo pidemmän aikaa. Ysienpäivänä tämä pääkiusaaja päätti sitten palkita minut koko koulun edessä miestennielijä-palkinnolla.

Monia vuosia tapahtuman jälkeen päätin antaa anteeksi eräälle näistä entisistä ystävistäni ja hän on nykyään paras kaverini ja hän kertoi minulle että kyseinen ihminen teki kaiken vaan pelkkää kateuttaan, minussa ärsytti kuulemma se kun kaikki pojat ihastuivat minuun.

Olen useaan kertaan törmännyt tähän kiusattuuni yläasteen jälkeen ja hän aina moikkaa ja juttelee niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Voit vaan arvata moikkaanko takaisin tai vastaanko mihinkään mitä hän sanoo. Traumoja minulle ei paljoakaan jäänyt, ajattelin vaan että kiusaaja on minua alempana ja kaverini eivät olleet minun arvoisiani.