Koko elämä ahdistaa.

Kuulostan varmasti typerältä, mutta tuntuu että koko loppuelämäni on tällaista. Että mikään ei muutu mihinkään, vaikka kuinka yrittäisin. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä. Minulla on paljon haaveita ja unelmia, mutta ei resursseja tavoittaa niitä. Vihaan tätä yksinäisyyttä niin paljon, tuntuu että tämä tappaa minut hitaasti ja tuskallisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostan varmasti typerältä, mutta tuntuu että koko loppuelämäni on tällaista. Että mikään ei muutu mihinkään, vaikka kuinka yrittäisin. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä. Minulla on paljon haaveita ja unelmia, mutta ei resursseja tavoittaa niitä. Vihaan tätä yksinäisyyttä niin paljon, tuntuu että tämä tappaa minut hitaasti ja tuskallisesti.

Ap

Ikävä kyllä en osaa sinua auttaa. Ajattelin parikymppisenä samalla tavoin kuin sinäkin ja nyt kun olen kolmekymppinen niin tilanne ei ole mennyt parempaan päin, ainoastaan paljon huonompaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostan varmasti typerältä, mutta tuntuu että koko loppuelämäni on tällaista. Että mikään ei muutu mihinkään, vaikka kuinka yrittäisin. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä. Minulla on paljon haaveita ja unelmia, mutta ei resursseja tavoittaa niitä. Vihaan tätä yksinäisyyttä niin paljon, tuntuu että tämä tappaa minut hitaasti ja tuskallisesti.

Ap

Ikävä kyllä en osaa sinua auttaa. Ajattelin parikymppisenä samalla tavoin kuin sinäkin ja nyt kun olen kolmekymppinen niin tilanne ei ole mennyt parempaan päin, ainoastaan paljon huonompaan.

Sitä minäkin pelkään :(

Ap

Miten vakava seurustelusuhde on ja kuinka pitkään olette olleet yhdessä? Onko tarkoitus muuttaa yhteen? Jotenkin outoa että olet yksinäinen vaikka sinulla on oma rakas. Kunka usein tapaatte?

Vierailija kirjoitti:

Miten vakava seurustelusuhde on ja kuinka pitkään olette olleet yhdessä? Onko tarkoitus muuttaa yhteen? Jotenkin outoa että olet yksinäinen vaikka sinulla on oma rakas. Kunka usein tapaatte?

Olemme olleet nyt parisen vuotta yhdessä. Kaukosuhde ollut alusta asti, eikä yhteenmuuttoa tule näillä näkymin tapahtumaan vielä moneen vuoteen. Tavataan yleensä viikonloppuisin, joskus arkenakin olen hänen luonaan.

Ap

Miksi olet yksinäinen, vaikka sulla on oma rakas ja ystäviäkin? Vai onko kyse kuitenkin siitä, että olet yksin ja kaipaisit kaveria tekemään asioita kanssasi? Ja se ei ole nyt mahdollista, koska sinulle tärkeät ihmiset asuvat kaukana? Mä olen sua paljon vanhempi, todennäköisesti vanhempi kuin äitisikin, ja monesti tämän tapaisia aloituksia palstalta luettuani olen ajatellut olevani introverttina aika onnekas, kun synnyin lähes 60 vuotta sitten. Ei silloin tarvinnut olla kaveriporukoita vaan riitti, että oli yksi hyvä ystävä. Vaikka vähän kauempanakin. Ymmärrän, että maailma on muuttunut ja nyt arvostetaan laajaa sosiaalista verkostoa, mutta onko se oikeasti sitä mitä haluat? Vai riittäisikö sinulle, että olisi joku, jonka kanssa käydä kahvilla, lenkillä, leffassa, kirpputorilla jne? Nimittäin se yksi kaveri on paljon helpompi löytää kuin kokonainen kaveriporukka. Valmiisiin porukoihin on vaikea päästä mukaan, mutta porukassakin jokainen on yksilö. Eikä se porukka ole välttämättä kiinnostunut kaikista niistä asioista, joista sen yksittäisen yksilöt ovat kiinnostuneita. Tarkoitan, että porukoissakin voi olla ihmisiä, jotka ihan mieluusti viettäisivät välillä aikaansa vain yhden kaverin kanssa eikä aina porukassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet yksinäinen, vaikka sulla on oma rakas ja ystäviäkin? Vai onko kyse kuitenkin siitä, että olet yksin ja kaipaisit kaveria tekemään asioita kanssasi? Ja se ei ole nyt mahdollista, koska sinulle tärkeät ihmiset asuvat kaukana? Mä olen sua paljon vanhempi, todennäköisesti vanhempi kuin äitisikin, ja monesti tämän tapaisia aloituksia palstalta luettuani olen ajatellut olevani introverttina aika onnekas, kun synnyin lähes 60 vuotta sitten. Ei silloin tarvinnut olla kaveriporukoita vaan riitti, että oli yksi hyvä ystävä. Vaikka vähän kauempanakin. Ymmärrän, että maailma on muuttunut ja nyt arvostetaan laajaa sosiaalista verkostoa, mutta onko se oikeasti sitä mitä haluat? Vai riittäisikö sinulle, että olisi joku, jonka kanssa käydä kahvilla, lenkillä, leffassa, kirpputorilla jne? Nimittäin se yksi kaveri on paljon helpompi löytää kuin kokonainen kaveriporukka. Valmiisiin porukoihin on vaikea päästä mukaan, mutta porukassakin jokainen on yksilö. Eikä se porukka ole välttämättä kiinnostunut kaikista niistä asioista, joista sen yksittäisen yksilöt ovat kiinnostuneita. Tarkoitan, että porukoissakin voi olla ihmisiä, jotka ihan mieluusti viettäisivät välillä aikaansa vain yhden kaverin kanssa eikä aina porukassa. 

Tuli ihan oma äitini mieleen tuosta, hänkin on lähemmäs 60 :) Ei minua siis kiinnosta ystävien määrä, vaan se laatu. Kaipaan juurikin sitä että voisin käydä jonkun kanssa kahvilla, ostoksilla, lenkillä jne. Että olisi lähellä joku. Mutta kuten sanoin, suurimmalla osalla tämän ikäisistä on jo omat kaverinsa, eikä enää niin jaksa tutustua kunnolla uusiin ihmisiin. Kaipaisin juurikin hyviä ystäviä, enkä pinnallisia suhteita, joissa jutellaan kerran kuukaudessa niitä näitä, ehkä tavataan silloin tällöin alkoholin merkeissä. :(

Ap

Ensinnäkin muista, että mielikuvilla ei ole kattoa. Yksi tuttavani sai   aikaan töissä melkein hermoromahduksen lähes joka päivä pelkästään kuvittelemalla aina mielikuvissaan tavallisetkin asiat uhkaaviksi. Hänen energiansa ja tarmonsa menivätkin sitten näiden mielikuvien kehittämiseen ja niistä syntyneiden uhkakuvien hallitsemiseen. Ei niin helppoa ja varmaa työtehtävää ollut, etteikö hän rakentanut mielessään siitä aina valtavan katastrofin. Ensin se meitä hymyilytti, sitten suututti. Psykologisesti ajatellen hänellä oli jokin tarve tällaiseen käyttäytymiseen, eikä hän halunnut   tehdä muutosta siihen, sillä sittenkin joku puoli  siinä katastrofi-ajattelutavassa palkitsi häntä ainakin sillä hetkellä.

Ihmisen täytyy aina ottaa   vastuu omasta elämästään, tehdä ja joskus puurtaakin ns. hyvän elämän eteen. Esim. ystäviä pitää   lähteä tietyissä tilanteissa ihan järjestelmällisesti etsimään ja oltava itse ensin ystävä, jotta hyvä ystävyyssuhde kehittyy. Monikaan asia elämässä ei sittenkään ole sattumaan, vaan toimintamme, joskus jopa määrätietoisen toimintamme tulosta.  Viisas ihminen tietää, että elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa edes kovalla työllä, mutta jos ei koskaan asettaudu sattumille alttiiksi, ei saa juuri mitään.

 Kaikkeen tottuu ja kaikkea oppii, myös sitä, että on oltava itse jonkin verran aloitteellinen, toimintakykyinen ja  aktiivinen -  ja on myös kestettävä pettymyksiä. Mutta mitä realistisemmat tavoitteet meillä on, sitä pienemmiltä asioilta pettymyksetkin tuntuvat. Itse asiassa itse määrittelemme, mikä on meille pettymys, se ei nimittäin ole sama, mikä jollekin toiselle. Olisiko uudelleen määrittelyn aika?

Yksi tärkeä ominaisuus on heittäytymisen taito, uskallus tehdä jotain sellaista, jota ei ole koskaan tehnyt, kuten vaikka hypätä benji-hypyn tms.

Voisit vähän pohdiskella asioita ja sitten löysätä omissa mielipiteissäsi, kuten tuosta, että aikuisena ei enää monikaan  ole kiinnostunut uusista ystävistä. Totta hitossa on! Rento ja erilaisista asioista kiinnostunut ihminen kiinnostaa myös muita ikään katsomatta.Rentoutta ja kykyä olla kiinnostunut uusista asioista voit aina kehittää. Vetovoima syntyy siitä, että toinen on kiinnostunut juuri minusta. Unohda hetkeksi itsesi ja mene vappuna kadulle, ja vaikka ei ensin hymyilyttäisikään, hymyile vaikka keinohymyä. Kyllä se siitä lähtee! Kuuntele sitten puistossa lintujen laulua. Keskity hetkeksi muuhun kuin itseesi. Se helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mistäköhän sitä alottaisi. Olen parikymppinen nuori nainen, ja olen niin hukassa. Yksinäisyys eniten ahdistaa ja surettaa. Kavereita ja pari hyvääkin ystävää löytyy, mutta kaikki asuvat jo ympäri Suomea, ja heillä on omat opiskelunsa, kaverinsa ja seurustelukumppaninsa. Minullakin on miesystävä, mutta hänkin asuu toisella paikkakunnalla. Aloitan syksyllä koulun, mutta nyt jo stressaa että mitäköhän siitäkin tulee. Pelkään, että en onnistu saamaan uusia ystäviä. Olen erittäin huono tutustumaan ihmisiin, lisäksi tuntuu että ei ketään enää näin "aikuisena" kiinnosta uudet tuttavuudet.

Hei, aloitat opiskelun syksyllä! Siinähän sinulla on hyvä tilaisuus löytää uusia ystäviä. Varmasti kiinnostaa vielä tuossa iässä uudet tuttavuudet, sinähän olet tosi nuori! Tiedostat, että olet huono tutustumaan, mutta ei muutakuin panostat siihen enemmän, olet oma itsesi, olet kiinnostuut toisista ja yrität olla avoin myös omista asioistasi. Hyvin se menee! Nyt vaan keskityt tekemään asioita, joista pidät ja löytämään iloa elämääsi, niin muidenkin on helpompi lähestyä sinua. Tsemppiä, olet niin nuori vielä, älä hukkaa tilaisuutta!