Kenen muun mielestä nykyajan lapsilla puuttu mielikuvitus??
Nyt kun on tullut kaikki pleikkarit, tietokonepelit ja kaikki mahdollinen niin tuntuu että nykylapset vaan pelailevat niitä ja viettävät aikansa kotona sisällä tai kavereidensa luona sisällä pelaillen pelejä.
Silloin kun mä olin lapsi (vm.85) niin silloin juostiin ulkona lamppupiiloa ja pelattiin 10 tikkua laudalla jne. tai muuten vaan oltiin pihalla ja leikittiin ja kuviteltiin kaikenlaista mutta en mä enään ole huomannut että tuolla pihalla lapset juoksisivat ja leikkisivät yhtään mitään. Puuttuuko niillä mielikuvitus(peleissä kun se on jo valmiina) vai mikä siinä on että lapset eivät viihdy enään ulkona?
Kommentit (24)
moisen kasvuympäristön lapsilleen. Meillä ainakin lapset viihtyvät ulkona ja keksivät kyllä mielikuvituksellisia juttuja sisälläkin. Lapsi on täysin sen " armoilla" , mitä aikuiset hänestä muokkaavat. Lapselle tulisi lukea paljon, vastata kysymyksiin, ottaa selvää hänen kanssaan kaikesta, käyttää tapahtumissa ja näyttää maailmaa. Ruokkia lasten mieltä.
Rahallisella panostuksella ei ole niin väliä, maailman voi tuoda sinne kotiinkin. Muistan, kuinka äitini nuorempi sisar jaksoi aina leikittää meitä lapsia, kun olimme pieniä 1980-luvulla. Leikittiin mökillä soramontulla kansainvälistä agenttipeliä roolivaatteissa ja itse tehdyt puuaseet kourassa, videoivat vanhalla videokameralla koko näytelmän. Tai tehtiin mökillä kuistista merirosvojen laiva, täti luki sadun alun ja improvisoimme loput.
ja niitä perinteisiä leikkejä pitää lapsille opettaa. jos me aikuiset olisimme vähän enemmän lastemme kans eikä ostettais huonosta omatunnosta lapsille kumiprkkanoita ja hampurilaisia kotileikkeihin niin joutuisivat käyttämään sitä mielikuvitustaan. Filmit pannaan ja lukekaa kirjoja miluummin ja niin etteivät lapset näe kuvia vaan saavat itse keksiä ne. Me vanhemmathan olemme malleja lapsillemme joista he oppivat..
TK
..Mihin perustat tuon väitteen? Eikö teillä päin todellakaan lapset leiki ulkona? Menepä ulos kuuntelemaan ja osallistumaan, ei siellä pleikkareita vertailla tms.
Minusta tuo ei ole totta ollenkaan, olen kyllä ennenkin kuullut vastaavia väitteitä, mutta kyllä lapset ovat yhä lapsia ja leikkivät mielellään mielikuvitusleikkejä.
Hyvä esimerkki viime kesän suosikkileikistä; lapsilla 6 ja 7v, pleikkarit ym hienoudet kotona, mutta pyysivät tekemään paperilennokkeja ja niitä sitten lennättivät ja " tuunailivat/kehittelivät" koko illan ulkona. Tässä oli mukana koko naapurusto, ehkä 10 lasta yhteensä.
Syksyllä oli lamppupiilo ihan POP! Ikähaitari 4-13v!!! Ja kiva oli kattoa kun isommat kävelivät aina pienemmän kanssa. (Vähän tais isommillakin pelottaa kun oli mukavampi kulkea pienemmän kanssa hakemassa..
Mielikuvituksesta sen verran että, kyllä me miehen kanssa ihmeteltiin kovasti kun lapset olivat automatkalla piilosta...
Tai viime kesänä keksitty piiloleikki, täti oli laiskalla tuulella niin ei menty piiloon vaan ajateltiin piilopaikkaa ja täti sitten arvaili että ootko siellä...Hauskaa!
saa moitteita päiväkodissa kun ei pysy asiassa jne. : tarinoita riittää. Leikkii myöskin " leluilla" , ei roboteilla tai monsterileluilla, jota kummastellaan myös.
Kotona ei pelaa pleikkaria, tietsikalla on vaan leikkilä ja nalle puh-esikoulu joita pelaa toisinaan. Satuja luetaan ja videoistakin katsellaan satuja. Mutta välillä tuntuu ettei saisi olla " laisensa" .
kaiken lapsen puolesta: liikkuvat ja ääntelevät. Lisäksi lapsille ostetaan täydellisiä sarjoja kaikkia leluja, vaikka he osaisivat korvata puuttuvia osia muillakin esineillä mielikuvitusta käyttäen.
Liikaa tavaraa siis.
Oma lapseni on saanut kasvaa varsin vapaasti ja leikkii paljon omia leikkejään. Hän osaa myös rauhoittua lukemaan ja saattaakin lukea itsekseen puolituntia tai jopa tunnin. Ikää neidolla on 1,5v. Kohtaan avoimessa pk.ssa ihmetystä kun lapsiu leikkii niin hyvin itsekseen ja hiukan rivien välissä ihmettelyä miksen leiki enempää hänen kanssaan.
loukkaannut myös, kun kyseisessä paikassa lto on usein neuvomassa lapsille miten pitää leikkiä. Minusta se on pahimmillaan henkistä väkivaltaa. leikki on lapsen työtä ja äärimmäisen tärkeä psyykkinen purkautumiskanava. Aikuisen pitää olla hyvin varovainen, ettei leikki mene rikki. ja lopuksi vielä mainitsen, että lapseni tulee kyllä pyytämään apua, jollei saa tehtyä jotain haluamallaan tavalla tai haluaa tarvikkeita tai lukea kanssani.Tämä kaikki johtuu osaksi tietysti myös lapseni luonteesta.
lapselleni.Toivoisin kuitenkin, että olisi olemassa aatevapaa koulu jossa lapsi saa toteuttaa itseään.
Käy tutustumassa. Aikuisten jutut joskus vähän hassuja, mutta lapsille hyvä paikka.
Useat perheet, joiden lapset ovat olleet koulussa/päiväkodissa, eivät tiedä teosofiasta yhtään mitään.
Itse olen ollut töissä steiner-päiväkodissa ja mitään järisyttävän aatteellista siellä ei ollut. Ellei nyt sitten pidä aatteellisena vaikka sitä, että " tuumailutuolissa" lapsi istui jadelaatan päällä, joka kiinalaisen lääketieteen mukaan rauhoittaa. ;)
Tässä sukulaispoikaa etenkin seuranneena niin on jos jonkilaista pelikonetta, ja kun ulos lähdetän niin on game boy mukana ja sitä naputetaan sitten siellä.
Ja aikamonet lelutkin on nykyään sellaisia ettei tarvitse keksiä ääni, vaana utot pärisee kun painaa nappulaa ja nuket itkee jopa aitoja kyyneleitä.
mielikuvitusta tai leikkejä.
Erilaisuus ei siis ole = vähyys.
Sitä paitsi salli ap mun nauraa. Vuonna 85 syntyneitä on ihan yhtä lailla moitittu sisällä istuskeleviksi nörteiksi ja tv-lapsiksi. Minä oli vuonna 1985 jo 18-vuotias ja muistan sen ajan kalkkisten narinat siitä, miten " kamalaa on, kun nykyajan lapset eivät enää osaa leikkiä, mihin kunnon vanhanajan leikit ovat kadonneet. Lapset istuu vain televisioiden ja elektronisten pelien kanssa, eivät osaa leikkiä. bla-bla-blaa" . Joten turha sinun on tässä tarita jorinoita oman lapsuutesi erilaisuudesta, ihan yhtä lailla 80-luvulla syntyneitä lapsia on moitittu samasta mistä sinä nyt moitit lapsia.
Selvää on, että JOS joku lapsi PELKÄSTÄÄN tuijottaa tv:tä ja tietsikkaa, niin se aika on poissa sosiaalisten taitojen opiskelulta. Mutta harva päivähoidossa ja koulussa oleva lapsi sellaista tekeekään, kuluuhan hänen päivänsä ainakin jo sosiaalisissa ympäristöissä.
Joten älkää nyt hassuja puhuko.
kuvitellaan, että asiat on joko tai. Ja ettei samasta olisi kohkattu ikuisuuksia sitten jo.
Pompeijista muuten on löydetty 2 tuhatta vuotta vanhoja seinägraffitteja, haistatteluja. Nuoriso on aina ollut vanhojen mielestä kelvotonta ja epäkypsää. Lapset ei leiki kunnolla eikä osaa käytöstapoja.
Ennen aurinkokin paistoi kirkkaammin ja pulla maistui paremmalta.
Surkuhupaisaksi homma käy, kun teinimamma (21vee) alkaa valittaa, miten nykylapset ei osaa leikkiä kuten HÄN osasi. Kuule, sun vanhempasi ikäluokka ihmetteli samaa susta ja ikäkavereistasi.
Ei mun mielestäni.
Meidän 4-vuotiaalla lapsella on tosi vilkas mielikuvitus. Jos hänellä on vaihtoehtona katsoa videoita, pelata tietokoneella tai leikkiä jotain mielikuvitusleikkiä jonkun kanssa, niin taatusti valitsee sen mielikuvitus leikin.
Mutta huom! JONKUN KANSSA!!! Lapsi tarvii aikuisen joka opettaa hänelle mielikuvitus leikit.
Kun lapsi oppii sen, niin sit hän osaa tehdä sitä jo yksinkin.
Voi, voi kuinka monet ja hurjat mielikuvitusleikit kerettiin leikkiä tänäkin aamuna!!!
Milloin käydään pehmoeläimien yms, lelujen kanssa " kalassa, metsällä, kylässä, kaupassa, puistossa, uimassa jne. jne." ihan meidän lastenhuoneessa.
Välillä me ollaan kissoja, koiria, humanoideja, tarzaneita, kummituksia jne.
Missäs teidän aikuisten mielikuvitus on????
Ja todellakin minulla on 12 tätitettävää eli siis olen 12 lapsen täti ja ainakin näitä lapsia seuranneena ne eivät todellakaan mun mielestä leiki sillai niinkuin mun lapsuudessa me leikittiin ja aina pitää olla joku vanhempi ihminen kuvittelemassa heille valmiiksi kaikki leikit ja sit kun vanhempi ihminen lähtee leikistä pois niin silloin leikki lopahtaa.
Siskoni kanssa joka on kohta 30 leikittiin viime syksynä 7 lapsen iästä 15-3 vuotiaisiin kanssa lamppupiiloa ja heti kun me lopetettiin leikki ja ajateltiin että nyt he ovat päässeet leikin vauhtiin että jatkavat siitä mutta kaikilla tulikin sitten kiire sisälle ja tietokoneidensa sun muiden pariin. En toki yleistä mutta ainakin näin olen huomannut tätitettävien ja minua 10 vuotta nuorempien serkkulasten kanssa. Eli lähisuvussani on paljon lapsia, tollaisia alle 13 vuotiaita ja ei ne mun mielestä todellakaan osaa leikkiä.
Vierailija:
Ja todellakin minulla on 12 tätitettävää eli siis olen 12 lapsen täti ja ainakin näitä lapsia seuranneena ne eivät todellakaan mun mielestä leiki sillai niinkuin mun lapsuudessa me leikittiin ja aina pitää olla joku vanhempi ihminen kuvittelemassa heille valmiiksi kaikki leikit ja sit kun vanhempi ihminen lähtee leikistä pois niin silloin leikki lopahtaa.
Siskoni kanssa joka on kohta 30 leikittiin viime syksynä 7 lapsen iästä 15-3 vuotiaisiin kanssa lamppupiiloa ja heti kun me lopetettiin leikki ja ajateltiin että nyt he ovat päässeet leikin vauhtiin että jatkavat siitä mutta kaikilla tulikin sitten kiire sisälle ja tietokoneidensa sun muiden pariin. En toki yleistä mutta ainakin näin olen huomannut tätitettävien ja minua 10 vuotta nuorempien serkkulasten kanssa. Eli lähisuvussani on paljon lapsia, tollaisia alle 13 vuotiaita ja ei ne mun mielestä todellakaan osaa leikkiä.
Useille riittää se, että käydään töissä, tullaan kotiin, syödään ja leiriydytään tv:n ääreen. Aikuinenkin tarvitsisi vähän muuta virikettä ja sisältöä elämäänsä, mutta harva leikkii/hakee sitä paljon puhuttua ELÄMÄÄ itselleen.
Vaikka juuri teidän suvussa olisi viimeiset 50 sukupolvea käyttänyt mielikuvitusta enempi kuin Lewis Carroll kirjoissaan tai naapurikorttelin kakarat loihtisivat näytelmän pihalle päivittäin, niin YLEENSÄ OTTAEN suunta on se, että nämä elektroniset mediat vievät nuorison huomion ja leikki on muuttanut muotoaan.
Mutta meidän taloyhtiössä on kyllä kaksi tyttöä, eka- ja tokaluokkalaiset, jotka varsinkin kesäisin ja lumettomaan aikaan suorastaan asuvat ulkona. Leikkivät pihan välineissä ja mökeissä milloin mitäkin mielikuvitus- ja roolileikkejä. Sitä on kiva seurata ja mukavaa nähdä miten hyvin ulkona viihdytään.
Mutta jotenkin tuntuu, että nuo yhteiset ulkonajuoksenteluleikit, joita siis isolla porukalla harrastettiin, ettei niitä enää ole. Tai sitten en vain näe niitä.