Apuja. Lesken oikeus kesäasuntoon. ov

Vierailija kirjoitti:

Alku oli tosi epäselvästi kirjoitettu. Siinä ei puhuttu mitään isän kuolemasta. Minä käsitinkin, että oli kyse isän, joka kai oli leski itsekin, oikeudesta entiseen kotiinsa.

Kaikki eivät ymmärrä kaikkea, vaikka rautalangasta vääntäisi. Ei ollut kirjoitettu epäselvästi siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Samalla tavallahan tuon perimisen kanssa asiat menisivät, vaikka vaimo ei olisikaan muuttunut ikäväksi. En oikein ymmärrä siltä osin niittokommenttia.

Mutta teillä lapsillahan on siis jo lähtökohtaisesti ennestään puolet tuosta loma-asunnosta äitinne perintönä, vaikka kuolinpesää ei olisikaan jaettu. Eli edes testamentilla isän uusi vaimo ei olisi sitä voinut kokonaan hallintaansa saada? (palstajuristi voi oikaista, jos olen väärässä)

Ei kokonaan. Mutta jos olisivat asuneet virallisesti isäni omistamassa talossa isän kuolinhetkellä, uusi vaimo olisi voinut halutessaan jäädä asumaan siihen vaikka elämänsä loppuun asti. Nyt ei pysty. Toisaalta jos olisi käyttäytynyt ihmismäisesti meitä kohtaan, olisimme voineet keskustella hänen kanssaan miten asiat on parasta hoitaa. Nyt emme halua. Eikä käsittääkseni tarvitsekaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alku oli tosi epäselvästi kirjoitettu. Siinä ei puhuttu mitään isän kuolemasta. Minä käsitinkin, että oli kyse isän, joka kai oli leski itsekin, oikeudesta entiseen kotiinsa.

Kaikki eivät ymmärrä kaikkea, vaikka rautalangasta vääntäisi. Ei ollut kirjoitettu epäselvästi siis.

Hassua, että minä ymmärsin niin, että nyt, kun isä oli muuttanut asumaan uuden vaimon asuntoon, niin entinen talo oli muuttunut loma-asunnoksi ja sitä myötä lesken oikeus entiseen yhteiseen kotiin kadonnut.

Vaikka miten lukee, niin noin sen ilman seuraavaa keskustelua ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos heillä ei ole keskinäistä testamenttia tai avioehtoa, heidän omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan, jonka jälkeen rintaperilliset perivät isän omaisuuden. Mikäli leskellä on enemmän omaisuutta kuin vainajalla, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille, mutta jos vähemmän, hän saa vainajalta ikään kuin tasinkoa ennen kuin perintö menee rintaperillisille.

Lesken hallintaoikeus koskee sitä asuntoa, jossa he asuvat vakituisesti ja ovat kirjoilla, ei muita kiinteistöjä tai asuntoja.

Anteeksi unohdin kertoa että ei ole testamenttia eikä avioehtoa. Isällä omaisuus oli tuo omakotitalo (jota käyttivät lomilla) ja jonkin verran tilillä säästöjä. Vaimolla käsittääkseni oli enemmän omaisuutta vaikka tuskin hänkään erityisen rikas on.

Olivat virallisesti kirjoilla vaimon omistamassa asunnossa. Eli käsitänkö oikein että tässä kävi nyt onni onnettomuudessa, vaimo ei pysty vaikuttamaan mitenkään siihen mitä teemme talon kanssa?

ap

Itse en ehkä käyttäisi "onni onnettomuudessa" -sanontaa tilanteessa, jossa isäni on kuollut ja havaitsen, että saan hänen taloudellisen omaisuutensa näppärämmin omaan hallintaani.

Mutta niin me vain olemme erilaisia.

Sinähän olet ollut jo äitisi kuolinpesän osakas!

Pidä nyt huoli, ettet maksele perintöveroja kahteen kertaan, ole tarkkana. 

Mutta tehän (lapset) omistitte jo puolet siitä aiemmin ja olette maksaneet perintöverot? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Samalla tavallahan tuon perimisen kanssa asiat menisivät, vaikka vaimo ei olisikaan muuttunut ikäväksi. En oikein ymmärrä siltä osin niittokommenttia.

Mutta teillä lapsillahan on siis jo lähtökohtaisesti ennestään puolet tuosta loma-asunnosta äitinne perintönä, vaikka kuolinpesää ei olisikaan jaettu. Eli edes testamentilla isän uusi vaimo ei olisi sitä voinut kokonaan hallintaansa saada? (palstajuristi voi oikaista, jos olen väärässä)

Ei kokonaan. Mutta jos olisivat asuneet virallisesti isäni omistamassa talossa isän kuolinhetkellä, uusi vaimo olisi voinut halutessaan jäädä asumaan siihen vaikka elämänsä loppuun asti. Nyt ei pysty. Toisaalta jos olisi käyttäytynyt ihmismäisesti meitä kohtaan, olisimme voineet keskustella hänen kanssaan miten asiat on parasta hoitaa. Nyt emme halua. Eikä käsittääkseni tarvitsekaan.

ap

Niin jos. Mutta isäsihän ei sitä omistanut kokonaan, ainoastaan puolet, jos olivat alun perin omistaneet sen äitinne kanssa yhdessä, kuten kerroit.

Mutta eikö äitipuolesta omista nyt osuuden ko kesämökistä (vanhasta kodistasi) avio-oikeuden perusteella? Kerran jos isäsi ja tämä nainen on mennyt naimisiin ja avioehtoa ei ole? ostatteko te hänet ulos siitä sitten?

Isänne talon voitte laittaa myyntiin, koska isä ei enää asu siinä. Eli lesken oikeus asua kodissaan kestää vain siihen asti, kun hän on siinä kirjoilla. Isänne on muuttanut pois, joten voitte vaatia osanne pois ja taloa myyntiin. Olette perineet äitinne, joten teillä on oikeus saada äidin perintö, eli puolet kotitalon hinnasta.

Isänne saa pitää puolet hänen ja äitinne omaisuudesta ja se menee hänen kuoltuaan niin, että jaetaan tasan hänen ja vaimonsa kanssa (tai jos vaimo kuolee ensin, jaetaan heidän yhteinen omaisuus heidän kesken). Kun isänne kuolee, peritte isänne osan.

Uudella vaimolla ei ole mitään sanomista kotipaikkaanne kohtaan. Te lapsethan omistatte jo puolet siitä ja voitte vaatia talon myyntiä ja äidin perintöä pois.

Vierailija kirjoitti:

Sinähän olet ollut jo äitisi kuolinpesän osakas!

Pidä nyt huoli, ettet maksele perintöveroja kahteen kertaan, ole tarkkana. 

Meidän piti myös oikaista verotoimistoa, koska ne laittoivat äitini kuoltua perintöveron koko omaisuudesta, vaikka omistimme puolet ja olimme maksaneet perintöverot siitä jo 17 vuotta aiemmin. Oikaisu korjattiin viikossa, ihan verotoimiston moka, ei ongelmia sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Samalla tavallahan tuon perimisen kanssa asiat menisivät, vaikka vaimo ei olisikaan muuttunut ikäväksi. En oikein ymmärrä siltä osin niittokommenttia.

Mutta teillä lapsillahan on siis jo lähtökohtaisesti ennestään puolet tuosta loma-asunnosta äitinne perintönä, vaikka kuolinpesää ei olisikaan jaettu. Eli edes testamentilla isän uusi vaimo ei olisi sitä voinut kokonaan hallintaansa saada? (palstajuristi voi oikaista, jos olen väärässä)

Ei kokonaan. Mutta jos olisivat asuneet virallisesti isäni omistamassa talossa isän kuolinhetkellä, uusi vaimo olisi voinut halutessaan jäädä asumaan siihen vaikka elämänsä loppuun asti. Nyt ei pysty. Toisaalta jos olisi käyttäytynyt ihmismäisesti meitä kohtaan, olisimme voineet keskustella hänen kanssaan miten asiat on parasta hoitaa. Nyt emme halua. Eikä käsittääkseni tarvitsekaan.

ap

Ei hän käsittääkseni olisi voinut saada hallintaoikeutta, koska isäsi ei omistanut taloa kokonaan, vaan puoliksi teidän lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alku oli tosi epäselvästi kirjoitettu. Siinä ei puhuttu mitään isän kuolemasta. Minä käsitinkin, että oli kyse isän, joka kai oli leski itsekin, oikeudesta entiseen kotiinsa.

Aloitusviestissä kerroin että omakotitalo on isän omistama. Tietysti hänellä on on oikeus taloon jonka omistaa.

Jäljempänä kävi ilmi, että omistaakin siitä vain puolet, koska puolet omistaa äitinne jakamaton kuolinpesä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Samalla tavallahan tuon perimisen kanssa asiat menisivät, vaikka vaimo ei olisikaan muuttunut ikäväksi. En oikein ymmärrä siltä osin niittokommenttia.

Mutta teillä lapsillahan on siis jo lähtökohtaisesti ennestään puolet tuosta loma-asunnosta äitinne perintönä, vaikka kuolinpesää ei olisikaan jaettu. Eli edes testamentilla isän uusi vaimo ei olisi sitä voinut kokonaan hallintaansa saada? (palstajuristi voi oikaista, jos olen väärässä)

Ei kokonaan. Mutta jos olisivat asuneet virallisesti isäni omistamassa talossa isän kuolinhetkellä, uusi vaimo olisi voinut halutessaan jäädä asumaan siihen vaikka elämänsä loppuun asti. Nyt ei pysty. Toisaalta jos olisi käyttäytynyt ihmismäisesti meitä kohtaan, olisimme voineet keskustella hänen kanssaan miten asiat on parasta hoitaa. Nyt emme halua. Eikä käsittääkseni tarvitsekaan.

ap

Aikamoista jossittelua, jos olisivat asuneet ja jos isäsi olisi omistanut.

Vierailija kirjoitti:

Isänne talon voitte laittaa myyntiin, koska isä ei enää asu siinä. Eli lesken oikeus asua kodissaan kestää vain siihen asti, kun hän on siinä kirjoilla. Isänne on muuttanut pois, joten voitte vaatia osanne pois ja taloa myyntiin. Olette perineet äitinne, joten teillä on oikeus saada äidin perintö, eli puolet kotitalon hinnasta.

Isänne saa pitää puolet hänen ja äitinne omaisuudesta ja se menee hänen kuoltuaan niin, että jaetaan tasan hänen ja vaimonsa kanssa (tai jos vaimo kuolee ensin, jaetaan heidän yhteinen omaisuus heidän kesken). Kun isänne kuolee, peritte isänne osan.

Uudella vaimolla ei ole mitään sanomista kotipaikkaanne kohtaan. Te lapsethan omistatte jo puolet siitä ja voitte vaatia talon myyntiä ja äidin perintöä pois.

Juuri näin minäkin olisi vastannut kysyjälle tuon aloituksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävän tuntuista kommentointia. Minusta on jotenkin hurjaa ajatella, että pariskunta, joka on koko ikänsä säästänyt loma-asuntoon ja omaan kotiin, menettäisi loma-asunnon siksi, että toinen kuolee. Siksi kai näissä yleensä mennään niin, ettei jaeta pesää lesken eläessä, ja leski saa nauttia työnsä tuloksista vielä vanhana. Mutta siis silloin, kun leski on se oma rakas äiti tai isä. Uusperheet sotkevat tätäkin, ja ihan muut tunteet tulevat mukaan, eikä sopuratkaisua etsitä.

Jos kuollut on ollut varakkaampi, ei voi mitenkään estää sitä, että leskelle tulee tasinkoa pesästä.

Tässä tapauksessa kyse ei olekaan pariskunnasta joka on koko ikänsä säästänyt omaan kotiin ja loma-asuntoon. Minun isäni on jo edesmenneen äitini kanssa rakentanut ko. talon ja maksanut sen. Se on minun lapsuudenkotini. Äitini kuoltua mitään ei jaettu, isä jäi asumaan taloon. Jos heillä olisi ollut mökki tms, sekin olisi jäänyt jakamatta isäni kuolemaan asti.

Isä löysi muutama vuosi äidin kuoleman jälkeen uuden vaimonsa ja menivät aika pian naimisiin. Heti naimisiinmenon jälkeen uusi vaimo muuttui ikäväksi meitä isän jälkikasvua kohtaan.Sen tarkemmin en aio yksityiskohtiin mennä mutta sanotaanko näin että vaimo niittää nyt sitä viljaa mitä on avioliiton aikana kylvänyt.

ap

Samalla tavallahan tuon perimisen kanssa asiat menisivät, vaikka vaimo ei olisikaan muuttunut ikäväksi. En oikein ymmärrä siltä osin niittokommenttia.

Mutta teillä lapsillahan on siis jo lähtökohtaisesti ennestään puolet tuosta loma-asunnosta äitinne perintönä, vaikka kuolinpesää ei olisikaan jaettu. Eli edes testamentilla isän uusi vaimo ei olisi sitä voinut kokonaan hallintaansa saada? (palstajuristi voi oikaista, jos olen väärässä)

Ei kokonaan. Mutta jos olisivat asuneet virallisesti isäni omistamassa talossa isän kuolinhetkellä, uusi vaimo olisi voinut halutessaan jäädä asumaan siihen vaikka elämänsä loppuun asti. Nyt ei pysty. Toisaalta jos olisi käyttäytynyt ihmismäisesti meitä kohtaan, olisimme voineet keskustella hänen kanssaan miten asiat on parasta hoitaa. Nyt emme halua. Eikä käsittääkseni tarvitsekaan.

ap

Ei hän käsittääkseni olisi voinut saada hallintaoikeutta, koska isäsi ei omistanut taloa kokonaan, vaan puoliksi teidän lasten kanssa.

Mikäli leskellä itsellään ei olisi ollut vastaavaa asuntoa ja kyseinen omakotitalo olisi ollut puolisoiden koti, olisi hänelle periaatteessa jäänyt hallintaoikeus siitäkin huolimatta, että talo on osa kuolinpesää.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö äitipuolesta omista nyt osuuden ko kesämökistä (vanhasta kodistasi) avio-oikeuden perusteella? Kerran jos isäsi ja tämä nainen on mennyt naimisiin ja avioehtoa ei ole? ostatteko te hänet ulos siitä sitten?

Väärin. Leski ei omista avio-oikeuden perusteella kesäpaikasta puolta vaan avio-oikeuden perusteella avioliiton päättyessä kuolemaan molempien omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan ja mikäli vainaja on leskeä varakkaampi, leski saa tasinkoa vainajalta ts. kuolinpesän osakkailta. Tässä tapauksessa ilmeisesti näin ei ole, vaan leski on varakkaampi. Tällöin tasinkoprivilegi takaa sen, että molemmat pitävät oman omaisuutensa, leski ja vainaja, eikä leski maksa tasinkoa kuolinpesän osakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö äitipuolesta omista nyt osuuden ko kesämökistä (vanhasta kodistasi) avio-oikeuden perusteella? Kerran jos isäsi ja tämä nainen on mennyt naimisiin ja avioehtoa ei ole? ostatteko te hänet ulos siitä sitten?

Ei omista. Ensinnäkin lapset omistivat siitä osan ( puolet?) jo ennestään äitinsä perintönä. Isänsä kuoltua omistavat loputkin.

Isän leskellä on omaakin omaisuutta, joten ei mene ISÄN omaisuus enää vaimolle, ei  ainakaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö äitipuolesta omista nyt osuuden ko kesämökistä (vanhasta kodistasi) avio-oikeuden perusteella? Kerran jos isäsi ja tämä nainen on mennyt naimisiin ja avioehtoa ei ole? ostatteko te hänet ulos siitä sitten?

Ei omista. Ensinnäkin lapset omistivat siitä osan ( puolet?) jo ennestään äitinsä perintönä. Isänsä kuoltua omistavat loputkin.

Isän leskellä on omaakin omaisuutta, joten ei mene ISÄN omaisuus enää vaimolle, ei  ainakaan puoliksi.

Jos alkuperäinen kuolinpesä, äidin kuolinpesä, on jakamaton, lapset eivät välttämättä suoraan omista osuutta talosta, jos äidin kuolinpesässä oli muita varoja, mutta noin niin kuin pääpiirteittäin näin. Ja missään nimessä avio-oikeuden perusteella ei suoraan leski omista puolta talosta, kuten yllä jo mainitsinkin ja sinäkin tässä mainitsit, avio-oikeus oikeuttaa ainoastaan tähän että omaisuus yhteenlasketaan ja puolitetaan. Tässä tapauksessa, kun leskellä on omaa omaisuutta vähintään yhtä paljon kuin vainajalla, ei mitään oikeutta kesäpaikkaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Isänne talon voitte laittaa myyntiin, koska isä ei enää asu siinä. Eli lesken oikeus asua kodissaan kestää vain siihen asti, kun hän on siinä kirjoilla. Isänne on muuttanut pois, joten voitte vaatia osanne pois ja taloa myyntiin. Olette perineet äitinne, joten teillä on oikeus saada äidin perintö, eli puolet kotitalon hinnasta.

Isänne saa pitää puolet hänen ja äitinne omaisuudesta ja se menee hänen kuoltuaan niin, että jaetaan tasan hänen ja vaimonsa kanssa (tai jos vaimo kuolee ensin, jaetaan heidän yhteinen omaisuus heidän kesken). Kun isänne kuolee, peritte isänne osan.

Uudella vaimolla ei ole mitään sanomista kotipaikkaanne kohtaan. Te lapsethan omistatte jo puolet siitä ja voitte vaatia talon myyntiä ja äidin perintöä pois.

Ei mene niin, että vainajan omaisuus jaetaan tasan leskelle ja perillisille vaan YHTEENLASKETTU omaisuus jaetaan tasan. Ei leski ole aina varaton, ja tässäkin tapauksessa leski itse on asunnon omistaja. 

Teillä on nyt oikeus saada sekä äitinne että isänne osuus. Isänne perunkirjoituksesta selviää, onko hän vai hänen uusi puolisonsa varakkaampi, ja onko isän osuudesta - josta on siis jo vähennetty äitinne kuolinpesän osuus - maksettava leskelle tasinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isänne talon voitte laittaa myyntiin, koska isä ei enää asu siinä. Eli lesken oikeus asua kodissaan kestää vain siihen asti, kun hän on siinä kirjoilla. Isänne on muuttanut pois, joten voitte vaatia osanne pois ja taloa myyntiin. Olette perineet äitinne, joten teillä on oikeus saada äidin perintö, eli puolet kotitalon hinnasta.

Isänne saa pitää puolet hänen ja äitinne omaisuudesta ja se menee hänen kuoltuaan niin, että jaetaan tasan hänen ja vaimonsa kanssa (tai jos vaimo kuolee ensin, jaetaan heidän yhteinen omaisuus heidän kesken). Kun isänne kuolee, peritte isänne osan.

Uudella vaimolla ei ole mitään sanomista kotipaikkaanne kohtaan. Te lapsethan omistatte jo puolet siitä ja voitte vaatia talon myyntiä ja äidin perintöä pois.

Ei mene niin, että vainajan omaisuus jaetaan tasan leskelle ja perillisille vaan YHTEENLASKETTU omaisuus jaetaan tasan. Ei leski ole aina varaton, ja tässäkin tapauksessa leski itse on asunnon omistaja. 

Teillä on nyt oikeus saada sekä äitinne että isänne osuus. Isänne perunkirjoituksesta selviää, onko hän vai hänen uusi puolisonsa varakkaampi, ja onko isän osuudesta - josta on siis jo vähennetty äitinne kuolinpesän osuus - maksettava leskelle tasinkoa.

Juuri näin. Tämä on melko yleinen harhaluulo, yllättävänkin yleinen, että vainajan omaisuus jaettaisiin puolison ja lasten kesken (ilman testamenttia). Leski ei ensinnäkään peri mitään, jos on rintaperillisiä ja toisekseen avio-oikeus ja sen perusteella saatava tasinko koskee todellakin vain ja ainoastaan sitä, että omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos molemmilla on nimissään saman verran omaisuutta, ei leski saa mitään kuolinpesästä.