Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli rajuinta, mitä teit nuorena ollaksesi samanlainen kuin muut ikätoverisi?
27.04.2016 |
Mä en tehnyt mitään hirveän rajua. Mulle rajuinta ehkä oli se, että otin molempiin korviin 3 lävistystä. 😊
Nyt aikuisena ei oo ku yksissä rei'issä lävistys, mutta ne 2 muuta lävistysreikää molemmissa korvissa on sitten mummoikään saakka muistona mun "rajuista" nuoruusvuosista. 😉
Kommentit (49)
Ajoin hiukseni siiliksi. Näytin aivan syöpälapselta/nuorelta vaaleassa sängessä. Kaverilla oli tumma tukka ja hänen versionsa oli kaunis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkasin reiät farkkuihin. Äiti oli vihainen!
Aloin dokaamaan ja polttamaan tupakkaa. Voi miten TYHMÄ olin!
Menin koulun diskoon 14-vuotiaana. Se oli minulle aivan käsittämätön rituaali, musiikki ei merkinnyt mitään ja yrittäessäni kokeeksi tanssia munasin itseni täydellisesti. 30 vuotta on mennyt ja vieläkin hävettää. Sai nuorisokulttuuri jäädä minun kohdallani, eikä ole ollut ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokallani oli pari todella suosittua tyttöä, joilla oli Lewikset. Halusin siis kovasti itse sellaiset. Äiti kuitenkin sanoi, ettei meillä ole varaa moisiin merkkihömpötyksiin ja jotkut (näkökulmastani) nolot Jamekset on aivan yhtä hyvät.
Menin sitten viettieni johdattelemani farkkuliikkeeseen ja varastin sellaiset. Niihin aikoihin (80-luku) ei ollut näitä hälytyslaitteita, joten se oli yllättävän helppoa. Äidilleni sanoin, että olin saanut kaverilta hänelle epäsopivat housut.
Podin kuitenkin niin kauheaa syyllisyyttä asiasta, etten saanut sunnilleen nukuttua viikkoon ja itkien tunnustin äidille. Äitini oli viisas ihminen ja ymmärsi minua syyllistämättä liikaa.
Hän marssi kauppaan, selitti tilanteen ja maksoi farkut. Nyt joku varmasti ajattelee, että minut oli väärin ikään kuin palkita tästä teosta.
Mutta lopputulema oli, etten koskaan, en KOSKAAN, harkunninutkaan pienen pientäkään näpistystä silloinkaan, kun se kaveripiirissä oli myöhemmin "muotia".
Alkoholi, tupakka, tatuoinnit, valehtelu, varastaminen, irtoseksi. Kaikki perinteiset. Nykyään olen kunniallinen ja korkeasti koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin koulun diskoon 14-vuotiaana. Se oli minulle aivan käsittämätön rituaali, musiikki ei merkinnyt mitään ja yrittäessäni kokeeksi tanssia munasin itseni täydellisesti. 30 vuotta on mennyt ja vieläkin hävettää. Sai nuorisokulttuuri jäädä minun kohdallani, eikä ole ollut ikävä.
Mitähän "rajua" on mennä koulun diskoon?
Minula oli pääajeltuna ja lisäksi vielä yläetuhampaissa sellaiset metalliset nastaraudat :-D Näytti kuulkaa melko järkyttävältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän "rajua" on mennä koulun diskoon?
Minulle se oli aikamoinen kynnys ylitettäväksi. Kaikki on suhteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin koulun diskoon 14-vuotiaana. Se oli minulle aivan käsittämätön rituaali, musiikki ei merkinnyt mitään ja yrittäessäni kokeeksi tanssia munasin itseni täydellisesti. 30 vuotta on mennyt ja vieläkin hävettää. Sai nuorisokulttuuri jäädä minun kohdallani, eikä ole ollut ikävä.
Mitähän "rajua" on mennä koulun diskoon?
Tässä ei kysytty rajua vaan rajuinta. Ymmärrä ja sisäistä ero ennen kuin tulet suu auki äimistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tehnyt mitään ollakseni samanlainen, en koe tarvetta olla lammas.
Vierailija kirjoitti:
En tehnyt mitään ollakseni samanlainen, en koe tarvetta olla lammas.
Vastasit kuitenkin meidän muiden lailla tähän ketjuun. Bäää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tehnyt mitään rajua sopiakseni joukkoon. Olen aina ollut oman tieni kulkija. Ehkä sen takia elämäni onkin ollut suurimmaksi osaksi hyvin yksinäinen, mutta ei se haittaa. Askel kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
En tehnyt mitään ollakseni samanlainen, en koe tarvetta olla lammas.
Mutta koet tarpeelliseksi tulla julistamaan tähän ketjuun kuvitteellistavparemmuuttasi.
Vierailija kirjoitti:
Luokallani oli pari todella suosittua tyttöä, joilla oli Lewikset. Halusin siis kovasti itse sellaiset. Äiti kuitenkin sanoi, ettei meillä ole varaa moisiin merkkihömpötyksiin ja jotkut (näkökulmastani) nolot Jamekset on aivan yhtä hyvät.
Menin sitten viettieni johdattelemani farkkuliikkeeseen ja varastin sellaiset. Niihin aikoihin (80-luku) ei ollut näitä hälytyslaitteita, joten se oli yllättävän helppoa. Äidilleni sanoin, että olin saanut kaverilta hänelle epäsopivat housut.
Podin kuitenkin niin kauheaa syyllisyyttä asiasta, etten saanut sunnilleen nukuttua viikkoon ja itkien tunnustin äidille. Äitini oli viisas ihminen ja ymmärsi minua syyllistämättä liikaa.
Hän marssi kauppaan, selitti tilanteen ja maksoi farkut. Nyt joku varmasti ajattelee, että minut oli väärin ikään kuin palkita tästä teosta.
Mutta lopputulema oli, etten koskaan, en KOSKAAN, harkunninutkaan pienen pientäkään näpistystä silloinkaan, kun se kaveripiirissä oli myöhemmin "muotia".
Tämä on malliesimerkki siitä, että rangaistuksen pelko kasvatuskeinona tuottaa vain epärehellisyyttä ja silmänpalvontaa.
Lapsen pitäisi aina voida luottaa vanhempiinsa ymmärtävinä ja lempeinä ihmisinä. Niin kasvaa aito omatunto ja suoraselkäisyys.
Vierailija kirjoitti:
En tehnyt mitään ollakseni samanlainen, en koe tarvetta olla lammas.
Samanlaisuuden tavoittelu nuoruusiässä on kehityskulkuun kuuluva luonnollinen vaihe. Se ei tee kenestäkään lammasta.
Otin kulmalävistyksen. Onneksi arpi ei ihan hirveä ole ja sen saa otsahiusten taakse piiloon.
16-vuotiaana yritin tehdä vaikutuksen ihastukseeni ja levittelin hänen kanssaan ostoskärryt pitkin kaupan pihaa. Sikacool.
Voi luoja miten noloa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokallani oli pari todella suosittua tyttöä, joilla oli Lewikset. Halusin siis kovasti itse sellaiset. Äiti kuitenkin sanoi, ettei meillä ole varaa moisiin merkkihömpötyksiin ja jotkut (näkökulmastani) nolot Jamekset on aivan yhtä hyvät.
Menin sitten viettieni johdattelemani farkkuliikkeeseen ja varastin sellaiset. Niihin aikoihin (80-luku) ei ollut näitä hälytyslaitteita, joten se oli yllättävän helppoa. Äidilleni sanoin, että olin saanut kaverilta hänelle epäsopivat housut.
Podin kuitenkin niin kauheaa syyllisyyttä asiasta, etten saanut sunnilleen nukuttua viikkoon ja itkien tunnustin äidille. Äitini oli viisas ihminen ja ymmärsi minua syyllistämättä liikaa.
Hän marssi kauppaan, selitti tilanteen ja maksoi farkut. Nyt joku varmasti ajattelee, että minut oli väärin ikään kuin palkita tästä teosta.
Mutta lopputulema oli, etten koskaan, en KOSKAAN, harkunninutkaan pienen pientäkään näpistystä silloinkaan, kun se kaveripiirissä oli myöhemmin "muotia".
Tämä on malliesimerkki siitä, että rangaistuksen pelko kasvatuskeinona tuottaa vain epärehellisyyttä ja silmänpalvontaa.
Vai todistaa anekdoottitason aineisto jotain noinkin ehdotonta... Hoh, teitä yksiniittisiä söheltäjiä.
Alue: Aihe vapaa
Pelasin koko yön Civilization ykköstä.