Minulle sanottiin taas tänään, etten ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi :(
Mitä olisi pitänyt saada?
Minulla on perhe, on asunto, on harrastus... On myös mt-ongelmien takia tk-eläke, ja sen takia ei koulutusta eikä juuri kokemusta työelämästä. Mitä minun pitäisi elämässä tehdä, että joku kehuisi minua jostakin asiasta?
Kommentit (11)
Jotkut ovat vaan nii-iin työkeskeisiä 😔
Onko sinulla kukkia?
Teetkö käsitöitä?
Jos teet kotitöitä, laitat ruokaa, pyykkäät, huollat vaatteita, siivoat, ulkoilet, harrastat liikuntaa...
Ei luulisi kenelläkään olevan syytä nokkaansa koputtaa.
Ja sitten joihinkin ihmisiin on hyvä pitää vähän etäisyyttä. Toiset on kovia arvostelemaan toista ja toisen elämää.
Tsemppiä kevääseen 💛
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaista sanoo??
Sukulaiset, ja mun äiti.
Eivät tiedä mt-diagnoosista tosin. Ap
Ei sinun mitään kehuja tarvi saada. Kehut on samanlaista roskaa kuin tuollaiset haukutkin, ei niillä ole mitään merkitystä. Ne on vain ihmisten höpinää, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuka ja mikä sinä oikeasti olet. Tuollainen ilkeä ja tahditon kommentti kuin mistä kerroit kyllä kertoo sanojastaan paljonkin, eikä mitään hyvää.
Miksi elämässä pitäisi saadakaan kauheasti aikaiseksi? Pitää ehkä silloin, jos siihen on suuri oma sisäinen palo ja vain se tekee sitten onnelliseksi, mutta muut syyt ovat aika kehnoja. Etenkin ulkopäin tulevat puolihuolimattomasti heitetyt, kun ei oikein ajatella sanoja pidemmälle eikä oikein edes käsitetä mitä se syvällisemmin merkitsee, tai voi merkitä jollekin.
Sano äidillesi seuraavan kerran että sinuahan siitä pitäisi sitten syytellä, kun et tämän aikaansaavampaa saanut itse aikaiseksi. ;) Vaikka toisaalta parempi antaa olla ja suunnata energiansa muualle, eikös.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun mitään kehuja tarvi saada. Kehut on samanlaista roskaa kuin tuollaiset haukutkin, ei niillä ole mitään merkitystä. Ne on vain ihmisten höpinää, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuka ja mikä sinä oikeasti olet. Tuollainen ilkeä ja tahditon kommentti kuin mistä kerroit kyllä kertoo sanojastaan paljonkin, eikä mitään hyvää.
Kyllä kehuilla on merkitystä, jos ne on aidosti sanottu ja tärkeän ihmisen taholta, sen arvoa on kai turha kuitenkaan kiistää. Kyllähän sen jokainen tietää miten mukavalta se tuntuu, jos toinen vilpittömästi sanoo jotakin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaista sanoo??
Ex-anoppi oli tuollainen kärkäs arvostelija. Selvitti joskus mm. sitä, miten miehensä sisko oli elämässään epäonnistunut. Kyseinen nainen oli jo eläkeiässä, mutta ponnistanut pienestä maalaiskylästä keskieuroppalaiseen miljoonakaupunkiin suuren brändin johtajan assistentiksi. Eli ihan näyttävän uran tehnyt aikanaan. Ex-anoppi itse oli ikänsä kampaajana kotipitäjässä, mutta hän oli mielestään onnistunut elämässään, kun toisin kuin tällä miehensä siskolla, kun hänelläpä oli aviomies ja lapsi.
Oikeasti en usko, että elämäänsä tyytyväinen ihminen kokee tarpeelliseksi arvostella muiden kohtaloita ja elämänvalintoja noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tuollaista sanoo??
Sukulaiset, ja mun äiti.
Eivät tiedä mt-diagnoosista tosin. Ap
Miksi mt-diagnoosi pitää salata jopa omalta äidiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vitun vammainen, ei nuo ole mitään saavutuksia. Sä oot pelkkä veronmaksajien rahoilla loisiva luuseri. Susta ei oo koskaan ollut hyötyä yhteiskunnalle, pelkkiä kuluja ja haittoja, ethän sä paskakasa esdes elätä itteäs. Susta ei tuu koskaan olemaan mitään hyötyä, oot arvoton nolla. Tapa vaikka ittes niin veronmaksajat kiittää
jonne, menes nyt jo nukkumaan. Se on sulla viriketarhapäivä taas huomenna. (Kumma kun noin heikkopäinen laps osaa kuitenkin jo kirjoittaa...)
Itselläni on vähän samoja oloja. Eilen iski joku pieni kriisi asian suhteen. Valvoin myöhään, hörpin viiniä ja katselin ulos ikkunasta. Ajattelin. Mietin tätä hullua maailmaa. Ihmiset saavat aikaan niin paljon pahaa. Jo se on hieno saavutus, ettei satuta muita ellei ole aivan pakko. Niin sanotut saavutukset ovat usein hyvin pinnallisia asioita, jotka liittyvät lähinnä rahan hankkimiseen. Mietin omia saavutuksiani. En ole juuri tehnyt työtä, koska olen ollut sairas lapsesta asti. Ei ole perhettä tai puolisoa, en pysty edes ajamaan autoa. Kuulemma en ole edes mies. Mutta entä sitten? En kylvä myrkkyä ympärilleni puhumalla pahaa muista ihmisistä, autan aina kun voin, olen pelastanut useita eläimiä varmalta kuolemalta, en koskaan pura negatiivisia olojani muihin. Tuollaisetkin asiat voivat käydä saavutuksista, vaikka ovatkin aineettomia.
Ihmiset sanovat, mitä sanovat. Kyllä se kirpaisee, jos osuu ns. heikkoon kohtaan. Itse kuitenkin pyrin elämään niin, etten kadu kuolinvuoteellani menetettyjä mahdollisuuksia. Harva siinä varmaan ajattelee, että kunpa olisi tehnyt enemmän töitä. Kyllä ne katumuksen aiheet liittyvät ihan muuhun. Siihen, miten on kohdellut läheisiään esimerkiksi. Tai siihen, että hukkasi liikaa aikaa jahdaten pinnallisia saavutuksia kuvitellen, että niissä on kaikki.
Et sinä muiden kehuja tarvitse. Elät vaan elämääsi parhaasi mukaan. Sinulla on perhe, jolle olet tärkeä ja rakas. Se on jo paljon se. Kaikki ei täällä saa samoja mahdollisuuksia saavuttaa ja menestyä ja osa meistä ei saa mitään aikaan vaikka olisi kaikki onnistumisen avaimet käsissä. Tuollainen kommentti kertoo aika paljon sanojastaan, varsinkin jos hän on mt-ongelmistasi tietoinen.