Sukulaiseni säälii minua, koska minulla on poika
Jotenkin harmittaa, tekee mieli purkautua jonnekin. Eli saimme vähän aikaa sitten ihanan pienen pojan. Raskausajan ultrassa sukupuolta ei nähty kunnolla, ultraaja veikkasi tyttöä mutta ei luvannut mitään varmaa puoleen tai toiseen. Kerroin tästä veikkauksesta mieheni veljen vaimollle, joka (ilmeisesti) ymmärsi väärin että meille on varmasti tulossa tyttö, ja tokaisi siihen että sepä ihanaa, itse hän on niin iloinen kahdesta tytöstään ja häntä suorastaan säälittää poikien äidit. Lisäsi vielä, että vaikka saisimmekin myöhemmin pojan, ei se “haittaa” niin paljon koska meillä kuitenkin tyttö jo on. Tämä kyseinen nainen on tunnettu siitä, että välillä möläyttelee mitä sattuu, mutta kyllä tuosta hieman outo olo jäi, varsinkin kun sitten tosiaan vauvamme paljastuikin pojaksi.
Ärsyttävän asiasta tekee se, että olimme alustavasti ajatelleet tätä pariskuntaa lapsemme kummeiksi (lähinnä siis mieheni veljeä, vaimo tietysti tulisi kaupan päälle), mutta nyt ei jotenkin huvittaisi heitä pyytää. Tavallaan ajattelen että kyllä maailmaan sanoja mahtuu, mutta ei silti tunnu kivalta ajatukselta että lapseni kummitäti pitää häntä jotenkin vähempiarvoisena vain siksi, että hän on poika. Olenko nyt sitten ihan tyhmä ajatuksineni?
Kommentit (7)
No onhan sekin vaihtoehto, mutta tuntuisi hieman mielenosoitukselliselta, meidän suvussa ja kaveripiirissä kun on ollut tapana kummit pyytää pariskunnittain. ap
Unohda koko juttu. Ei se käly loukata tarkoittanut, halusi vain iloita puolestasi, jos siis itse tykkää nimenomaan tyttölapsista. Kyllä hän aikuisena ihmisenä ymmärtää, että tulokasta rakastetaan yhtä lailla, on se tyttö tai poika. Niinhän hän olisi itsekin rakastanut, jos omansa olisivat sattuneet olemaan poikia.
Vierailija kirjoitti:
Unohda koko juttu. Ei se käly loukata tarkoittanut, halusi vain iloita puolestasi, jos siis itse tykkää nimenomaan tyttölapsista. Kyllä hän aikuisena ihmisenä ymmärtää, että tulokasta rakastetaan yhtä lailla, on se tyttö tai poika. Niinhän hän olisi itsekin rakastanut, jos omansa olisivat sattuneet olemaan poikia.
Olet varmaan oikeassa, ehkä hormonitkin tässä hieman vaikuttavat tähän ärtymykseeni. Tosin kälyn tuntien, varmaan olisi poikaakin rakastanut jos itselle olisi tullut mutta varmasti tarkoitti mitä sanoi tuosta säälimisestä, ei siis muuten vaan iloinnut kanssani tytöstä. Mutta turha tämän on sen kummemmin antaa väleihimme vaikuttaa. Ehkä jonkun ajan kuluttua koko juttu vaan naurattaa. ap
Todella typerää viljellä omaa typerää mielipidettänsä. Se että itse ei tykkää pojista niin kyllä moni tykkää. Mulla kaksi poikaa ja rakkaus vaan kasvaa. Ovat jo teinejä.
Tuttuni sanoi että kaikki naiset haluaa tytön ja kehtasi sanoa sen vielä minulle, kun minulla on kaksi poikaa.
Tämä sanoja oli 45v. ja lapseton. No raskaus meni häneltä kesken ja ehkä se oli sitten se poika jota ei halunnut. Nyt on sitten 50v. ja lapseton.
En oattaisi sitä naista kummiksi. Kyllä kuule noita poikien inhoojia vaan löytyy. 5
En ottaisi minäkään kummiksi.
Mulla on kanssa kaveri joka pitää tyttöjä suuremmassa arvossa. Suunnittelee lapsen tekoa eikä tiedä mitä tekee jos lapsi onkin poika. Kuvittelee tekevänsä tytön.
Pyytäkää kummiksi pelkkä veli. Ei kummien tarvitse olla parinkunta, voi olla ne läheisimmät ystävät yksilöinä:) Ymmärrän harmituksesi, tuskin sanoja tarkoitti loukata, mutta loukkaantuisin itsekin.