Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo kaveriin!!!!!
24.04.2016 |
Kyseessä aikuinen nainen. Olemme yhdessä kasvaneet, mutta elämäntyylimme ovat jokseenkin aika erkaantuneet toisistaan sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien. En ymmärrä, miksi ystävälleni tuntuu olevan niin kova pala ymmärtää ja sietää minun olevan erilainen ja tekevän erilaisia valintoja kuin hän? Koen hänen suorastaan välillä jopa ahdistuvan erilaisista elämänvalinnoistani, -tyylistäni, maustani jne. Itse on KOSKAAN kyseenalaista tai arvostele hänen valintojaan vaan tuen häntä niissä. Ystävä on sinkku ja haluaa tulla ja mennä miten haluaa, hänellle vahtelu ja jännitys on tärkeää. Itse olen halunnut asettua aloilleni (ei vielä lapsia). Hän pitää minua tylsänä. En ole tarpeeksi vaihtelunhaluinen, spontaani, en sitä tai tätä. Välillä hän jopa ääneen pohtii, mitkä syyt ovat voineet vaikuttaa siihen, että ole ole yhtä menevä kuin hän (!?). Ihan kuin minun pitäisi olla samanlainen ja sitten hän psykologisoi syitä miksen ole sellainen kuin hän, ei siis niin päin, että hän pohtisi omaa itseään.
Minulla on jatkuvasti sellainen olo, että olen jotenkin paska, vajavainen tyyppi. Miksi toisen erilaisuutta on niin vaikeaa ymmärtää? Eikö ystävän voisi antaa elää omien valintojensa mukaan, jos kuitenkin myös yhdessä on kivaa ja löytyy yhteistä tekemistä? En jaksa enää jatkuvaa arvosteluani, oli se sitten piilotettua vittuilua tai suoraan päin naamaa sanomista. Miksi en saa olla sellainen kuin olen, mitä se ystävän pyllyä niin kutittaa mistä pidän ja mitä haluan elämässäni tehdä.
Kommentit (8)
Minulla oli aika samanlainen ongelma hyvän lapsuudenkaverin kanssa. Ehkä ystäväsi ei hyväksy sitä, että sinä olet kasvanut aikuiseksi ja muuttunut, niinkuin on elämä varmasti muuttanut häntäkin? Mutta niin se vain on, että todellinen ystävyys punnitaan siinä pystyykö toinen hyväksymään muutokset? Kuulostaa siltä, että sinä olet hyväksynyt ystäväsi erilaisuudet, mutta hän vaatii sinua olemaan oman mielensä mukainen. Se ei ole ystävyyttä vaan toisen ahtamista muottiin, joka vastaa omiin tarpeisiin.
Sano ystävällesi, että arvostus on kaiken pohja ja et tunne hänen arvostavan sinua kaiken tuon arvostelun takia. Sinä olet ystävästäsi erillinen ihminen, jolla on oikeus omaan elämään ja se saa olla juuri sellaista kuin SINÄ haluat. Jos se ei ystävällesi kelpaa niin hänenpä on menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee pakostakin mieleen, että taitaa ystäväsi olla todellisuudessa todella heikko ihminen. Vain sellainen vaatii muita olemaan kopioita itsestään. Kypsä, vahva ihminen osaa arvostaa muita erilaisuudesta huolimatta.
Yksi lähisukulainen on tuollainen. Lisäksi vaatii usein perustelemaan pilkuntarkasti, jos on eri mieltä jostain. Maailman rasittavin ihmistyyppi.
Ettette nyt kuitenkin ois yläkoulussa tai enintään lukiossa? :D
Ettette nyt kuitenkin ois yläkoulussa tai enintään lukiossa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvi kaikkea jaksaa tai sietää. Typistä aika kaverisi kanssa niin pieneksi kuin häntä jaksat kuunnella. Olet siis varmaan suoraan sanonut hänelle noista asioista kiltisti tai suorempaan? Jos hän ei muuta omaa asennettaan, en näe syytä miksi sinun pitäisi pitää ystävyyttä yllä - ja hän sitten ymmärtäisi syynkin yhteydenpidon loppumissen tai vähenemiseen. Jotkut ihmiset voivat jopa muuttaa omaa tyyliään, jos joku siitä heille uskaltautuu sanomaan, kaikkia huonoja tapoja ei välttämättä itse huomaa.
Kiitos tuesta. Olen sanonut tästä, mutta ehken sitten kuitenkaan tarpeeksi suoraan. Taidan ottaa asian vielä puheeksi. Jos vastaanotto on todella torjuva eikä ystävä ole valmis ymmärtämään näkökulmaani niin sitten ei varmaan ole paljoa enää tehtävissä...
Ap
Rupee tivaan kaverilta sen jokaista valintaa ja naura päälle räkäsesti. Sillä pääseet nopeesti eroon paskasta kaverista.