Lue keskustelun säännöt.
Ihastuin palavasti ja tunsin todella suuria tunteita. Harmikseni inhoan tätä tunnetta ylikaiken.
24.04.2016 |
En ymmärrä miten siinä ees kävi niin. Jätkä joka sai minut nauramaan ja hänen kanssa oli mukava viettää aikaa ja jonka kanssa pystyin olemaan täysin oma itseni niin pum, olin aivan tolaltani.
Ahdistuin aivan jäätävästi tuosta epätoivon ja palavan halun tunteesta. En pysty suhteisiin näemmä enää. En jaksa sitä draamaa ja luottamuksen hakemista, jatkuvaa kaipausta jne. Pärjään hienosti itsekseni. Seksikin inhottaa, tosin tuota ihmistä kohtaan huomasin että ajatus kiihotti kun kuvittelin, että menisimme sänkyyn. Outoa.
Nyt kun en ole pariin päivään nähnyt niin olen jo rauhottunut tunteideni kanssa mutta näemme kuitenkin pakosta ja olemme yhdessä paljon. Täytyy vain jotenkin yrittää olla ottamatta kantaa tunteisiin ja olla ruokkimatta niitä pilvilinnoissa. Harmi vaan että toinen haluaa minulta paljon huomioo ja tekee paljon piristääkseen minua.
Olen vasta parikymppinen ja tuntuu, että olen valmis erakoitumaan ainakib seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi :D mistähän johtuu etten vain pysty ihmissuhteisiin muuta kuin kaveriksi.
Kommentit (8)
Ymmärrän. Ihmisen aivot pyrkii "normaalitilaan", sellaiseen tasapainoiseen ok-oloon. Ihastuneena niitä laskuja ja nousuja tulee liikaa ja se on rasittavaa. Itse kaipaan kyllä tuota rakastumista ja ihanuutta, mutta ei just nyt... Haluan keskittyä omiinkin juttuihini ja rakkaustunteiden vuoristorata pilaa kaiken yhtenäisen ja järkevän toiminnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasit itse kysymykseesi. Et pysty suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka saa sinut ahdistumaan, jonka kanssa tulee jatkuvasti riitaa ja johon ei voi luottaa. Nuo eivät ole kovin hyvät lähtökohdat suhteelle. Suhdetta ei kannata aloittaa, jos se tuntuu ajatuksena arveluttavalta ja jos yhdessä oleminen on vaivalloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyhmä rastas kirjoitti:
Vastasit itse kysymykseesi. Et pysty suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka saa sinut ahdistumaan, jonka kanssa tulee jatkuvasti riitaa ja johon ei voi luottaa. Nuo eivät ole kovin hyvät lähtökohdat suhteelle. Suhdetta ei kannata aloittaa, jos se tuntuu ajatuksena arveluttavalta ja jos yhdessä oleminen on vaivalloista.
Kyse ei ole siitä toisesta.
Aloittaja ei luota itseensä. Pelkää tulevansa loukatuksi. Eikä siksi uskalla heittäytyä tunteeseen
Ensin pitää saada oma pää kuntoon
Hei ap, mulla sama.
Ihastuin nuorena todella järisyttävän voimakkaasti kerran. Minunlaiselleni ihmiselle se oli yhtä helvettiä.
Se pakkomielteenomainen toisen ajattteleminen ja kaipaus....halusin siitä tunteesta vain eroon, oli kuin en olisi pystynyt hallitsemaan itseäni.
No, taistelin tunteesta eroon, mutta huono puoli tälle: en ole koskaan tämän jälkeen ihastunut/kiinnostunut kenestäkään voimakkaasti. En pysty enää ihastumaan, olen 30 + vuotias ja elän loppuelämäni varmaan yksin.
Up