Jäänkö kotiin makaamaan vai menenkö jonnekin kun on vaikea olla?

Onko jotenkin oikein hylätä minut, jos minä en halua tavata ketään? Mikseivät ne ihmiset ymmärrä, että aina ei jaksa ja heidän seuransa kelpaisi pirteämpänä? Tuntuu vaan, että kaipa nämäkin kaverit minut pian hylkää, kun en tuota niille vain iloa.

ap

Käy vaikka lenkillä ja lakaa kieriskelemästä itsesäälissä.

Missä itsesäälissä? Eikö sitä nykyään saa olla petetty ja onneton olo?

ap

Ja usein on ollut niin, ettei se lenkki muuta mitään. Siksi mietinkin, vaivautuako. Kun sitten vaan niin vituttaa, jos uloslähteminen ei auta. Vaikka voi se kyllä olla, että eniten auttaa se, ettei soita sellaisille ihmisille, jotka ei osaa ottaa osaa surulliseen olooni. He aina painavat sitä oloa vain alemmas.

ap

Tai siis jotka eivät ymmärrä surullista oloa. Aina pitäisi vain olla iloinen tai tyytyväinen, ei omata alavireistä tunne-elämää. Onko sellaiset ystäviä? Olen mieluummin yksin.

ap

Joitakin auttaa metsässä käveleminen. Tai jos sellaista ei ole lähellä niin joku puisto.

Varmasti auttaa jos käyt lekurilla. Kuulostaa että serotoniinitasot on alhaalla. Ennen lääkkeitä voit kokeilla perunaruokia tai maitotuotteita (siksi jätski parantaa mielialaa :)). Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiasteita, ihan tutkitustikin. Myös kirkas valo (Aurinko) lisää serotoniinin tuotantoa.

Usein kuulee väitettävän, että tryptofaani (jota on proteiinirikkaissa ruuissa) auttaisi, mutta vain puhdas tryptofaani (pilleireinä/ravintolisänä) auttaa, ruokien tryptofaani ei pääse aivoihin asti.

Ryve sitten itsesäälissä, jos ei apu kelpaa. Ei se meille kuulu. Mene vinkumaan terkkariin, ehkä heidän apu kelpaa.

Käy niin pitkällä ja rankalla lenkillä, ettet sen jälkeen enää jaksa ajatella. Ei siitä mitään loisteliasta oloa seuraa, mutta jos sitten ei enää jaksaisi miettiä murheitakaan...

Vierailija kirjoitti:

Joitakin auttaa metsässä käveleminen. Tai jos sellaista ei ole lähellä niin joku puisto.

Varmasti auttaa jos käyt lekurilla. Kuulostaa että serotoniinitasot on alhaalla. Ennen lääkkeitä voit kokeilla perunaruokia tai maitotuotteita (siksi jätski parantaa mielialaa :)). Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiasteita, ihan tutkitustikin. Myös kirkas valo (Aurinko) lisää serotoniinin tuotantoa.

Usein kuulee väitettävän, että tryptofaani (jota on proteiinirikkaissa ruuissa) auttaisi, mutta vain puhdas tryptofaani (pilleireinä/ravintolisänä) auttaa, ruokien tryptofaani ei pääse aivoihin asti.

Kiitos, tuli jotenkin heti pirteämpi olo sinun viestistäsi. Keksin, että voisin mennä jätskille :) Ois ainakin joku "target". Oikein sellaiselle isolle, josta tulee "annos". Ja ajella sinne jätskille oikein kauas, niin saisin vietettyä aikaa jossain muualla kuin kotona.

Jos vaikka yhtään piristyisin, voisin käydä sit metsäkävelylläkin. Sinne ei kannata mennä jos on liian maassa, ne puut vaan ilkkuu, että ei tääkään sua auta. Mutta jos saa ensin ylävireisen nosteen niin sit sekin on kyllä auttanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Joitakin auttaa metsässä käveleminen. Tai jos sellaista ei ole lähellä niin joku puisto.

Varmasti auttaa jos käyt lekurilla. Kuulostaa että serotoniinitasot on alhaalla. Ennen lääkkeitä voit kokeilla perunaruokia tai maitotuotteita (siksi jätski parantaa mielialaa :)). Ne sisältävät runsaasti serotoniinin esiasteita, ihan tutkitustikin. Myös kirkas valo (Aurinko) lisää serotoniinin tuotantoa.

Usein kuulee väitettävän, että tryptofaani (jota on proteiinirikkaissa ruuissa) auttaisi, mutta vain puhdas tryptofaani (pilleireinä/ravintolisänä) auttaa, ruokien tryptofaani ei pääse aivoihin asti.

Niin ja aurinko, oon ollut vain sisällä tosi paljon, mutta sä sait senkin kuulostamaan jotenkin tosi fiksulta mennä ulos aurinkoon. Taidanpa antaa sen paistaa naamalle sinun takiasi heti kun se vain paistaa. Ehkä se paistaa tänään.

Ja mielenkiintoinen tieto tuosta tryptofaanista.

ap

Ellei aurinkokin vaan ilkkuisi? 😂 Voi hyvä jumala. Suomi nousuun.

Mulle tulee säännöllisesti näitäuonoja hetkiä. Ensimmöikseen yritä selvittaa miksi asia pistaa mun masentunaan jne. Kun syy on selvillä koitan tehdä asialle jotain. Mulle tietyt päivärutiinit on tarkeä pitää yllä.

Noin kymmenen vuotta sitten masennoidun pahoin. Siihen oli lääkitykset ym terapiat. Lopetin lääkkeet ja aloin opiskella.

Nyt mulla on ammatti ja työssäni mukavia työpäiviä.

Voi tuntua hankalalta totuttaa itsenä elmään niin että saadaan jotain aikaiseksi

Miksi olet surullinen? Siivoa koti niin se ei ole läävä ja siellä on mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Ellei aurinkokin vaan ilkkuisi? 😂 Voi hyvä jumala. Suomi nousuun.

No ei se kyllä ilku, koska aurinkoa näen (nopeasti) mennessäni töihin. Ei tarvitse vartavasten mennä aurinkoon piristymään, jolloin se ei aiheuta pettymystä, kuten jos metsään menee piristymään eikä se auta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet surullinen? Siivoa koti niin se ei ole läävä ja siellä on mukavampaa.

Ehkä paneudun kodinsiivoukseen jos alkaa tuntua olo samalta kuin nrolla 12 kun lähti opiskelemaan ym.

ap

Siivoa, vaikka se onkin ikävää niin jälkikäteen siitä tulee hyvä mieli

Käy lenkillä joka päivä

Aloita siivoamaan

Pidä kiinni päivärytmistä

Ei se heti auta. Mutta vähitellen kunto nousee ja energiaa tulee lisää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei aurinkokin vaan ilkkuisi? 😂 Voi hyvä jumala. Suomi nousuun.

No ei se kyllä ilku, koska aurinkoa näen (nopeasti) mennessäni töihin. Ei tarvitse vartavasten mennä aurinkoon piristymään, jolloin se ei aiheuta pettymystä, kuten jos metsään menee piristymään eikä se auta.

ap

Tommonen joku pikku juttu päämääräksi, jäätelönsyönti on hyvä. Ja jos ajat puiston läheltä, voi aluksi vaikka vaan pysähtyä ja veivata auton ikkunat auki, kuuntelepa kuinka paljon lintuja on jo tullut, peipot laulaa, talitintit, monet muut. Mulle tulee aina parempi olo kun seurailee vähän luontoa. Etelä-Suomessa on jo valkovuokot kukkimassa, siitäkin tuli hyvä olo kun näki ekat. Tossa se jippo takana on mindfulnessia: keskityt hetkeksi ympäristöön: unohdat itsesi ja murheesi vaikka puoleksi minuutiksi ja käytät kaikki aistit ympäristön havainnointiin. Ihmeesti auttaa, on kuin hetken mikroloma niistä murheista. Noita kun pitää alkaa se mieliala paranemaan ja saa lisää energiaa ratkoa niitä oman elämän ongelmia. Kivaa kevättä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei aurinkokin vaan ilkkuisi? 😂 Voi hyvä jumala. Suomi nousuun.

No ei se kyllä ilku, koska aurinkoa näen (nopeasti) mennessäni töihin. Ei tarvitse vartavasten mennä aurinkoon piristymään, jolloin se ei aiheuta pettymystä, kuten jos metsään menee piristymään eikä se auta.

ap

Tommonen joku pikku juttu päämääräksi, jäätelönsyönti on hyvä. Ja jos ajat puiston läheltä, voi aluksi vaikka vaan pysähtyä ja veivata auton ikkunat auki, kuuntelepa kuinka paljon lintuja on jo tullut, peipot laulaa, talitintit, monet muut. Mulle tulee aina parempi olo kun seurailee vähän luontoa. Etelä-Suomessa on jo valkovuokot kukkimassa, siitäkin tuli hyvä olo kun näki ekat. Tossa se jippo takana on mindfulnessia: keskityt hetkeksi ympäristöön: unohdat itsesi ja murheesi vaikka puoleksi minuutiksi ja käytät kaikki aistit ympäristön havainnointiin. Ihmeesti auttaa, on kuin hetken mikroloma niistä murheista. Noita kun pitää alkaa se mieliala paranemaan ja saa lisää energiaa ratkoa niitä oman elämän ongelmia. Kivaa kevättä!

Juu, ihanaa kun joku on näin positiivinen. Hassua, että saan parempaa tukea palstalta kuin niiltä joihin olen vakiosti aikaisemmin elämässäni turvautunut. Mutta ehkä he olivat osa ongelmaa ja ylläpitivät sitä, koska sain vain haukkuja, kun annan asioiden surettaa. Minusta saan olla surullinen, mulla on siihen oikeus, ei se sitä tarkoita, että haluaisin loukata läheisiäni tai etten haluaisi piristyä. Kiitos siis suuresti sinulle. Näillä eväillä eteenpäin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellei aurinkokin vaan ilkkuisi? 😂 Voi hyvä jumala. Suomi nousuun.

No ei se kyllä ilku, koska aurinkoa näen (nopeasti) mennessäni töihin. Ei tarvitse vartavasten mennä aurinkoon piristymään, jolloin se ei aiheuta pettymystä, kuten jos metsään menee piristymään eikä se auta.

ap

Tommonen joku pikku juttu päämääräksi, jäätelönsyönti on hyvä. Ja jos ajat puiston läheltä, voi aluksi vaikka vaan pysähtyä ja veivata auton ikkunat auki, kuuntelepa kuinka paljon lintuja on jo tullut, peipot laulaa, talitintit, monet muut. Mulle tulee aina parempi olo kun seurailee vähän luontoa. Etelä-Suomessa on jo valkovuokot kukkimassa, siitäkin tuli hyvä olo kun näki ekat. Tossa se jippo takana on mindfulnessia: keskityt hetkeksi ympäristöön: unohdat itsesi ja murheesi vaikka puoleksi minuutiksi ja käytät kaikki aistit ympäristön havainnointiin. Ihmeesti auttaa, on kuin hetken mikroloma niistä murheista. Noita kun pitää alkaa se mieliala paranemaan ja saa lisää energiaa ratkoa niitä oman elämän ongelmia. Kivaa kevättä!

Juu, ihanaa kun joku on näin positiivinen. Hassua, että saan parempaa tukea palstalta kuin niiltä joihin olen vakiosti aikaisemmin elämässäni turvautunut. Mutta ehkä he olivat osa ongelmaa ja ylläpitivät sitä, koska sain vain haukkuja, kun annan asioiden surettaa. Minusta saan olla surullinen, mulla on siihen oikeus, ei se sitä tarkoita, että haluaisin loukata läheisiäni tai etten haluaisi piristyä. Kiitos siis suuresti sinulle. Näillä eväillä eteenpäin.

ap

MInä, linnuista kirjoittanutkin olen käynyt läpi burn outin, keskivaikea masennus sairauslomineen. Ei se elämä aina pelkkää riemua ole, lähes jokaisella tulee näitä notkahduksia. Ja silloin kun ui syvällä on vaikeaa. Kun vaan jaksaa purra hammasta ja ajatella, että olo helpottaa, ja käyttää hyväksi kaikki itselle sopivat avut ja niksit tolpilleenpääsemiseksi.