Syntymäpäiväjuhlat ennen ja nyt

Hyvin samalla kaavalla mennään kuin omassakin lapsuudessani. Juhlat pidetään kotona, on simppelit tarjoilut ja ohjelmassa on lähinnä ongintaa ja vapaamuotoista leikkimistä. Ihan tyytyväisiltä lapset, niin omat kuin vieraatkin, ovat vaikuttaneet. Ainoa ero on siinä, että omassa lapsuudessani "kakku" oli yleensä jäätelöä, itse taas tykkään leipoa ja toteutan mielelläni erilaisia fantasiatoiveitakin.

Meidän lapsilla on ollut sekä kotiseuturetki, jotka hyvin samantapaisia kuin omat lapsuuden synttärini että muualla järkättyjä ostettuja palveluita. Kun lapsi itse sanoo, että haluaisi kutsua koko luokan, jotta kukaan ei jää ulkopuolelle ja kun koti ei kuitenkaan ole niin kauhean iso, on ihan ok viedä lapset jonnekin muualle. Arvostan ajatusta siitä, että kaikki otetaan mukaan. Pidän myös siitä vaivattomuudesta, että ei tarvitse tehdä itse mitään ennakkovalmisteluita eikä siivota jälkeen päin.

Isompi ero on se, että mun lapsuudessa ei pidetty sukulaissynttäreitä. Isovanhemmat asuivat niin kaukana, että heitä ei siksi voinut kutsua ja vaikka muun suvun kanssa oltiin paljon tekemisissä, mun synttärit oli aina pelkät kaverisynttärit. Mulle oli vähän uusi juttu se, että miehen puolella on 18 vuotiaaksi asti kutsuttu aina koko suku juhlimaan synttäreitä.

Kotiseuturetki=kotisynttäreitä, vihaan tätä laitetta