30+ tutun tuttuni on sitä mieltä, että perhe-elämä on säälittävää.

Mikä siinä mahtaa säälittää kyseistä ihmistä?

No, niinhän se vähän onkin.

Mä ajattelen vain, että onneksi en kuulu hänen perheeseensä.

Ajattelisin varmaan että hyvä että on tiedostanut sen ja pysyy erossa sellaisesta.

Ajattelen, että sun ei ehkä hirveästi pitäisi miettiä itsellesi täysin tuntemattomien ihmisten sielunelämää. Keskity omaasi.

Tottahan tuo turisee. Olen nähnyt molemmat puolet

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että sun ei ehkä hirveästi pitäisi miettiä itsellesi täysin tuntemattomien ihmisten sielunelämää. Keskity omaasi.

Mikähän saa ihmisen töksäyttelemään näin..?

Hän ajattelee, että hänelle annettaisiin talouteensa pari random lasta, joiden kanssa hän alkaisi elää perhe-elämää. Lapsettomat joskus ajattelevat näin. He eivät vielä tiedä tai tule koskaan tietämään, mitä se lastensaanti oikein on. Se, että odottaa lasta, synnyttää se, omaa lihaa ja verta olevan vauvan ja perhe kasvaa pikkuhiljaa perheeksi on jotain hänes maagista. Jopa vela voisi olla siinä tilanteessa ihan onnensa kukkuloilla.

Hän tarkoitti vain sinun perhe-elämääsi.

Mulle on aivan sama, jos hän haluaa hakea vaatteensa vero modasta ja käydä yökerhoissa viikonloppuisin.

Se on hänen valintansa ja jättihän hän nuoruutensa väliin. (Oliko hän silloin säälittävä?)

Mutta, että "säälittävä".

Miksi toisen valintoja täytyy sääliä. Eiköhän tuo ihminen itse tiedä, mitä haluaa

Jokainen taaplaa lautansa tyylillään..

a.p

Ei noin lyhyestä kommentista voi olla mitään mieltä. Pitäisi tietää perustelut, miksi se on säälittävää. Omasta mielestä se on säälittävää niiden kohdalla, jotka ovat ajautuneet syystä tai toisesta perustamaan perheen miettimättä, onko se oikeasti se mitä haluaa. Jos jossain vaiheessa ihminen tajuaa tehneensä virheen, mutta vastuuntuntoisena elää perheessä lasten takia, se on surullinen kohtalo. Näkyy aina jonkinlaisena oireiluna :/

Vierailija kirjoitti:

Hän tarkoitti vain sinun perhe-elämääsi.

Ja mikäköhän siinä säälittää? Kerrotko, kun tunnut tietävän.

a.p

Mäkin haluaisin tietää perustelut..

Mä voin omalta kohdaltani kertoa, että lasta on suunniteltu jo 10vuotta, miettien asiaa aivan joka kantilta.

Jokapuolelta sataa kehuja kuinka on tyytyväinen lapsi, reipas ja iloinen.

Eli asiat paremmin kuin keskimäärin perheillä.

a.p

Sori kirjoitusvirheet..

a.p

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin tietää perustelut..

Mä voin omalta kohdaltani kertoa, että lasta on suunniteltu jo 10vuotta, miettien asiaa aivan joka kantilta.

Jokapuolelta sataa kehuja kuinka on tyytyväinen lapsi, reipas ja iloinen.

Eli asiat paremmin kuin keskimäärin perheillä.

a.p

No niin nyt arvotat sinäkin muiden lastenhankinnat omasi kautta. Ei lasten hankintaa tarvitse suunnitella 10 vuotta, ei edes avioliittoa. Ei sinulla ole paremmin asiat, koska suunnittelitte lapsen hankintaa 10 vuotta. Eikä edes jokapuolelta tarvitse sataa kehuja, silti perhe-elämä voi olla hyvää.

Ei nyt säälittävää, mutta tylsää. Tosin en sanoisi sitä kenellekään äidille päin naamaa.

Miksi sen tuttavasi mielipide sua niin vaivaa? Siinähän ihminen oletettavasti puhuu asiasta josta ei tiedä.

Ei mua ainakaan kiinnosta onko mun elämä säälittävää tai mitä tahansa, elän omaa elämääni niinkuin tykkään. Ja olen tyytyväinen.

Mun mielestä on säälittävää kun 35+ sitten huomaa että eipä ole sopivaa miestä tai muuten tilannetta elämässä että nyt kiinnostaisikin yrittää sitä perheen perustamista. Eikä tee asian eteen muuta kuin valittaa muille ettei sitä miestä ole, mistään löydy (edes etsi/mene tilanteisiin joista voisi löytyä/) tai haikailee jonkun varatun miehen perään mistä ei todellakaan mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että sun ei ehkä hirveästi pitäisi miettiä itsellesi täysin tuntemattomien ihmisten sielunelämää. Keskity omaasi.

Mikähän saa ihmisen töksäyttelemään näin..?

Hän ei halua vastata

Ap, sinulle taitaa olla todella tärkeää, mitä muut sanovat elämästäsi, lapsestasi jne. Vaikka suunnittelit perheenperustamista todella tarkkaan, mitään takeita ei ole millekään, ei avioliittosi kestävyydelle, ei terveydelle, omallesi tai lapsesi. Elämässä on paljon muuttuvia tekijöitä, joihin emme voi vaikuttaa. Se täytyy hyväksyä ja sen kanssa täytyy elää. Tuollainen suhtautuminen ei kerro minusta erityisen suuresta kypsyydestä, vaikka yrität vakuuttaa, miten suunnitelmallisesti olette eläneet ja sen seurauksena olette saaneet reippaan lapsen. Elämässä sattuu ja tapahtuu, se on elämän laki. Myös heille, jotka suunnittelevat kaiken tarkasti.