Taas kerran edessä yksinäinen opiskelijavappu.
Joka vuosi haaveilen jo kauan ennen vappua, että löytäisin kavereita ja pääsisin viettämään sosiaalista vappua. Kaikki kelpaisi, ihan puistopiknikistä koko yön kestävään ryyppäämiseen.
Mutta joka vuosi olen vapunpäivät yksin. Ainejärjestöllä on toki kaikenlaista tapahtumaa, mutta en kehtaa niihin mennä, koska en tunne ketään ja olen niin hiljainen. Olisi helpompi olla jos olisi edes yksi tuttava noissa tapahtumissa, koska mä en kyllä todellakaan pysty jännittämiseltäni tutustumaan muihin tai tunkemaan mukaan.
No, kavereita ei ole tänäkään vuonna löytynyt, joten taas kerran on yksinäinen opiskelijavappu edessä. Ikää alkaa olla, joten koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?
Kommentit (37)
Sä siis menet niihin ainejärjestön juttuihin - just sillä tavalla niitä kavereita saa.
Jos ei uskalla hankkia kavereita, ei niitä oikein saakaan. Rohkeasti menet juhliin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä sitten ole entisiä lukiokavereita tms. joiden kanssa voisit olla?
Minulla ei ollut lukiossa kavereita, siksipä on ollut niin vaikea tutustua yliopistolla ihmisiin. Kun on tottunut olemaan aina se ulkopuolinen ja vieläpä kehittänyt etäisen suojakuoren itselleen...
Joo tiedän, mitäs olen tällainen autisti. Koulukiusaamistausta varmaan vaikuttaa, lapsuudenpaikkakunnan pienet piirit ja se, etten yksinkertaisesti ole osannut löytää sellaista sydänystävää koskaan.
Harrastuksen kautta on pari tuttua, mutta niin etäisiä etten todellakaan edes kysyisi mitä he aikovat tehdä vappuna. Ulkomailla on kaksi kaveria, mutta eipä ole heistä tähän tilanteeseen apua...
Miestä/lastakaan ei siis ole, vaikka Vauvan sivuilla ollaan.
Voi ei. Onpa surku olo sun puolesta. Tavallaan jaan tunteen, koska aika usein on tullut itsekin vappua yksin tönötettyä kun kavereilla on joitain omia tiiviitä perinteitä. Itse katsoin, että täällä Helsingissä on tänä vuonna jos jonkinmoista kollektiivista menoa ja rientoa. Varmaan lähden kaupungille niiden viitoittamana katsomaan menoa, oli kavereita tai ei.
Vappuna se yksinäisyys jotenkin korostaa muiden iloista touhua seuratessa. Ehkä ikävämmin kuin muina juhlapyhinä. No, joulua ehkä lukuunottamatta.
Mukavaa vappua sulle kaikesta huolimatta. Jos et rohkene lähteä vieraiden joukkoon, niin teet jotain mistä tulee itsellesi paras mieli.
Ainut millä pääset ton yli on että rohkaiset mielesi ja menet mukaan. Juttelet ystävällisesti monille. Mielellään jo alkusyksystä, silloin on paljon uusia, jotka haluavat tutustua ja löytää kavereita. Äläkä ota sellaista asennetta, että jos ensimmäisestä vastaantulijasta ei tule sydänystävää, luovutat. Vaan juttelet ihmisille aina vaan. Kyllä vuoden kuluessa tutustut johonkuhun vähän paremmin. Jos tämä ei onnistu, niin mars yths:lle hakemaan apua sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Otat vähän tai vähän enemmänkin kuppia ja menet niihin tapahtumiin tai vaikka puistoon randomien tyyppien sekaan.
Katso Facebookista ryhmä 'Uusia ystäviä'.
Ei keskity pelkästään pk-seudulle.
vaput on perseestä muutenkin, aina pitää joko mennä ördäämään joka ei kiinnostaisi pätkääkään tai keksiä joku surkea tekosyy miksei pääse paikalle
Ainejärjestöön voi olla paha mennä mukaan, tiedän, se riippuu niin tilanteesta. Osa niistä on valitettavasti tosi sisäänpäinkääntyneitä. Jotkut sitten taas ei.
Voisitko mennä mukaan uskovaisten opiskelijoiden touhuun, siis edes vapuksi? Itse kävisin tilanteessasi katsomassa sen, tosin manipuloivia hihhuleita vältellen.
Jokainen käsittääkseni meni sinne ensimmäisen kerran joskus. Kavereita saa kun on itse aloitteellinen.
Löytäisit kavereita?
Millä niitä löytää, jos et mihinkään mene tutustumaan ihmisiin?
Mitä sulla on menetettävää, jos vain menet mukaan? Tuskin tuon yksinäisempi olet sen jälkeen. Eli tilanne on pahimmillaankin sama.
Vähän ärsyttävää uhriutumista aloituksesi ja ihmettelen, että tuollaista vinkumista peukutetaan.
Lähdet vain rohkeasti ainejärjestösi tapahtumiin mukaan! Oikeasti :) Vappu on sopivasti sekavaa aikaa, tutustutaan tavallista helpommin uusiin ihmisiin ja tehdään tehdään juttuja hetken mielijohteesta. Uudet ihmiset siis vähän niinku kuuluu vappuun, eli tarkista vaikka fbookista missä oma ainejärjestösi pitää tukikohtaansa ja sinne vaan! Sitten vaan annat palaa ja vietät unelmiesi vapun!
- ainejärjestöaktiivi
Vierailija kirjoitti:
Löytäisit kavereita?
Millä niitä löytää, jos et mihinkään mene tutustumaan ihmisiin?
Mitä sulla on menetettävää, jos vain menet mukaan? Tuskin tuon yksinäisempi olet sen jälkeen. Eli tilanne on pahimmillaankin sama.
Vähän ärsyttävää uhriutumista aloituksesi ja ihmettelen, että tuollaista vinkumista peukutetaan.
Uhriutumistahan tuossa on joo, mutta ite aattelin aloituksen enemmän avunhuutona kuin pelkkänä valituksena. Ehkä siitä peukut?
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi haaveilen jo kauan ennen vappua, että löytäisin kavereita ja pääsisin viettämään sosiaalista vappua. Kaikki kelpaisi, ihan puistopiknikistä koko yön kestävään ryyppäämiseen.
Mutta joka vuosi olen vapunpäivät yksin. Ainejärjestöllä on toki kaikenlaista tapahtumaa, mutta en kehtaa niihin mennä, koska en tunne ketään ja olen niin hiljainen. Olisi helpompi olla jos olisi edes yksi tuttava noissa tapahtumissa, koska mä en kyllä todellakaan pysty jännittämiseltäni tutustumaan muihin tai tunkemaan mukaan.
No, kavereita ei ole tänäkään vuonna löytynyt, joten taas kerran on yksinäinen opiskelijavappu edessä. Ikää alkaa olla, joten koskakohan sitä joko löytää niitä kavereita tai oppii hyväksymään yksinäisyyden?
Itselläni oli sama ongelma muutama vuosi sitten, kuljin kaupungilla yksin ja kulutin vappuaattona aikaa ja haaveilin siitä, että olisi joku joukko johon vappuna kuulua. Uskaltauduin (olen hyvin ujo) sitten jonakin vuonna juuri hieman ennen vappua mukaan sekä osakuntaan että ainejärjestön toimintaan. "Pakotin" vain itseni menemään niihin, helppoa se ei minulle ollut. Molemmissa kun aloin vain yrittämään jutella ihmisille, niin pikkuhiljaa sain kavereita, mutta helppoa ei sekään ollut vaan vaati kovasti yrittämistä minulta, että uskalsin. Erityisesti osakunnassa viihdyin monta vuotta tuon jälkeen, kaikki otettiin niin ilolla vastaan siellä, ja aloin sittemmin virkailijaksikin. Voit myös harkita jotakin harrastejärjestöä, joita yliopistolla on.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Sä siis menet niihin ainejärjestön juttuihin - just sillä tavalla niitä kavereita saa.
Minä kokeilin tätä, mutta ei onnannut. En tiedä johtuuko iästä vai mistä
ei ap
Mullakin on tosi vaikeaa tuo ystävystyminen. Tavallaan alku menee aina hyvin, mutta sitten en kai osaa antaa itsestäni tarpeeksi tai olen jotenkin outo tai jotain, joten kaikki lopahtaa. Sitten en kehtaa enää "tyrkyttää" seuraani, jos tulee fiilis, että sitä toista ei kiinnostakaan. En tiedä, en ole ilkeä, epäluotettava, enkä täysin huumorintajuton tai mitenkään friikki, mutta joku juttu mussa on. Mulla on miesystävä, mutta ei naispuolisia ystäviä, sisko on ainoa jonka kanssa käydään ulkona joskus. Toivottavasti rohkaiset mielesi ja menet mukaan ainakin katsomaan. Jos alkaa ahdistaa, niin pääseehän sitä pois.
Minä kutsun sinut meidän/minun kanssa juhlimaan vappua stadiin. Itse olen se supliikkimies, joten hyvin menisit kainalossani ja tutustuisit uusiin ihmisiin. M51.
Ei siellä sitten ole entisiä lukiokavereita tms. joiden kanssa voisit olla?