Yksinäisyys masennuksen jälkeen
Olen tässä jo pitkän aikaa sisäistänyt, että minulla on kaikki ystävät ajautuneet kauemmaksi. Olen sairastanut masennusta nyt 3-4 vuotta ja vasta puoli vuotta sitten itsemurhayrityksen jälkeen ymmärsin aloittaa lääkkeet, jotka ovat helpottaneet paljon oloa. Lisäksi sairastuin masennuksen myötä lievään alkoholismiin, jonka kautta oli tietysti niitä "kännikavereita", joita ei nähnyt ikinä selvinpäin.
Kännikaverit jatkavat ryyppäystä, mutta itse olen ottanut elämääni nolla toleranssin alkoholin suhteen. Nyt yksinäisenä välillä meinaa lipsua, mutta en ole vielä valmis viettämään aikaa selvinpäin känniläisten kanssa.
Minulla oli ennen monia hyviä ystäviä, mutta nyt ei ole enää yhtään. Kukaan ei soittele, ei pyydä mihinkään, ei laita viestiä. En ennen itsekkään ollut aktiivinen, joten ehkä annoin ystävilleni tunteen, etten halua nähdä heitä. Tällä hetkellä en enää tiedä, kuinka ottaa heihin yhteyttä. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa, että olen todella ujo ja epävarma itsestäni, joten en tutustu kovin helposti uusiin ihmisiin ja kestää aikansa, että olen oma itseni.
Onko muita kohtalon tovereita? Neuvoja saa antaa.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Voih. Mä voin olla sun ystävä. Masennus ja itsariyritys taustalla mullakin. Nyt voin hyvin.
Itsellänikin onneksi jo parempaan päin. En voi sanoa voivani hyvin, mutta päivä päivältä paremmin. Saitko pidettyä ystävät lähellä masennuksesta huolimatta?
Olin yksin 10 vuotta ja parikin yritystä löytää ystäviä harrastuksen kautta (luova kirjoittaminen, lukupiiri) menivät pitemmän päälle mönkään. Olin jo ihan luovuttanut, arvelin etten saa ystävää ikinä enää mistään. Yhtäkkiä se oikea porukka löytyi sittenkin samanhenkisten ihmisten harrastusporukasta! Kolmas kerta sanoi toden, kun löysin laulun ja musiikin.
Eli ole itse aktiivinen, hakeudu sellaiseen harrastukseen, jota tekevät itsesi kaltaiset ihmiset. Kutsu itse ihmisiä kanssasi vaikka pizzalle, älä odota että MUUT tekevät aloitteen aina ja kaikessa.
40+
Kuviot uusiksi. Uusi opiskelu. Uusi työ. Uusi kaupunki. Uusi harrastus. Jotakin tuota kautta... :)
Täytyisi varmaan miettiä uusi harrastus. Tällä hetkellä vain tuntuu, että en ole hyvä missään. Pelkällä lenkkipolulla on vaikea tutustua. Pitää miettiä keksisinkö jotain itselleni sopivaa.
Voih. Mä voin olla sun ystävä. Masennus ja itsariyritys taustalla mullakin. Nyt voin hyvin.