Lue keskustelun säännöt.
Kateellisuus
21.04.2016 |
Ystäväni on myöntänyt olevansa kateellinen lähimmille ystävilleen sekä siskolleen. Mielestäni "ihan kiva" että hän myöntää sen. Mutta toisaalta tuntuu, että hän sanoo sen siksi, jotta me muut ymmärtäisimme olla kertomatta iloisista asioista hänelle. Itse en enää edes tiedä mistä voisin puhua hänen kanssaan, huomaan, että jätän usein kertomatta hänelle positiivisista asioista, koska en jaksa hänen reaktiotaan.
Nämä kateellisuuden aiheet ovat siis ihan normaaleja ilon aiheita toisten elämässä, joita tällä ystävällänikin on. Joskus vaan tuntuu, että toisen onni on jotenkin kova paikka hänelle. Kuulostaa kamalalta mutta siltä alkanut tuntua. Vastaavasti, jos hän on iloinen jostain niin me muut kyllä iloitsemme hänen puolestaan.En tiedä onko tämä enää edes ystävyyttä?
Kommentit (5)
Sinä itse olet tehnyt tilanteesta vaikean. Kateellisuus on normaalia meillä ihmisillä. Mutta sinä se olet ruvennut pelkäämään ystäväsi reaktioita ja oleen kertomatta asioitasi. Sinä et osaa olla ystävä. Ystävä hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Eli sun ystäväksi kelpaa vaan jos on juuri sellainen kuin sinä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse olet tehnyt tilanteesta vaikean. Kateellisuus on normaalia meillä ihmisillä. Mutta sinä se olet ruvennut pelkäämään ystäväsi reaktioita ja oleen kertomatta asioitasi. Sinä et osaa olla ystävä. Ystävä hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Eli sun ystäväksi kelpaa vaan jos on juuri sellainen kuin sinä haluat.
Kateellisuus on kyllä normaalia ja varmaan jokanen tuntee sitä jossakin vaiheessa. Mutta siinä vaiheessa, kun se alkaa vaikuttamaan negatiivisesti jo muihinkin ihmisiin niin se ei ole normaalia. Ystävältäni siis tulee iloisiin uutisiin yleensä aika ilkeää kommenttia tai sitten vastataa yhdellä sanalla. Niin tottakai haluan, että ystävälleni voisi jakaa ilot ja surut. Mielestäni ystäväni tässä ei osaa olla ystävä.
Up