Onko nykyään yleistäkin, että lapsen tahallaan tai vahingossa aiheuttamia vahinkoja ei edes tarjouduta korvaamaan?

Jos lapseni rikkoo jotakin, on itsellä kyllä ensimmäinen reaktio pyytää anteeksi ja kysyä, miten asian voisi korvata. Kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ja lapsen oletan pyytävän vahingontekoaan anteeksi myös. Mutta kävipä meillekin, että tuttava tuli kylään, vaatimalla vaati päästä koiransa kanssa, koska sitä koiraa ei voi jättää hetkeksikään yksin. En halunnut päästää mokomaa hurttaa huusholliini, mutta omistaja vakuutti, "ettei se mitään tee", joten pitkin hampain suostuin. Ensi töikseen koira sitten hyppäsi verannan ikkunalautaa vasten ja pudotti siitä kukkaruukut alas. Omistaja sanoi vain "Oho!", ei tarjoutunut siivoamaan saati korvaamaan ruukkuja, mulla 1,5 kk vauva sylissä ja 2 v taapero siinä multa- ja sirpalekasassa samantien. Vasta jälkeenpäin tajusin, että olis pitänyt hakea tylysti siivousvälineet vieraan käteen, mutten hämmästykseltäni ja suuttumukseltani sitä älynnyt tehdä. Mutta vastedes ei koiria tähän taloon tuoda, oli sitten millainen "mamin pikku kullanmuru" hyvänsä.