Olen pelkkä pettymys vanhemmilleni ja suvulle, kannattaako minun elää?

Minulla ei ole muuta koulutusta kuin peruskoulu. Sinnekin meidät tytöt hyvin vastahakoisesti laitettiin kun meistä olisi ollut enemmän hyötyä kotona. En silti valita, rakkaimpia muistoja oli kun haettiin lehmiä lypsylle ja kerättiin vuohille vesiheinää.

Omilleni muutettua yritin hetken ammattikoulua mutta totesin että minulla ei ole varaa edes koulumatkoihin, se jäi kesken. Pääsin keittiölle töihin, riitti hygieniapassi.

Nykyään kaikki päivät ovat yhtä ja samaa, olen masentunut. Äitini kävi asunnossani ja haukkui kaiken mitä näki. Sohvani on paskainen, lipasto on ruma ja akvaario on väärässä paikassa. Muisti myös kehua serkkua kuinka hänellä on tohtorin tutkinto ja aviopuoliso. Kun he lähtivät, äiti sanoi "niin no, itsepä sinä päätät jatkatko tällaisessa paskassa"

Ihan hirveä olo. Ehkä minun ei kannata elää?