Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäön merkitys pitkässä suhteessa
18.04.2016 |
Kannattaisiko alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka olisi muuten kaikinpuolin mainio, mutta ulkonäkön ei ole ihan sellainen mistä pitää. Uskoisin että vaikka olisi kuinka kaunis nainen tahansa, niin ei sillä ole mitään merkitystä kun on ollut pitkään yhdessä.
Kommentit (15)
Käyttäjä1481 kirjoitti:
Jos toista rakastaa koko sydämestään ei ulkonäöllä eikä luonteella pidä silloin olla väliä.
No mitä sä rakastat, jos et luonnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenpas tyhmä kun olen parisuhteessa rakastamani ihmisen enkä nätin naaman tai piukean perseen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka olisi muuten kaikinpuolin mainio, mutta ulkonäkön ei ole ihan sellainen mistä pitää. Uskoisin että vaikka olisi kuinka kaunis nainen tahansa, niin ei sillä ole mitään merkitystä kun on ollut pitkään yhdessä.
Minä en toivoisi kenenkään sellaisen alkavan suhteeseen kanssani, jonka mielestä en ole vetoava. Kun itse olen ihastunut mieheen, hän on silmissäni maailman komein mies vaikka objektiivisesti katsoen näin ei olisikaan. Jos mies ei pitäisi minua kauniina, tulkitsisin tämän niin ettei hän välitä minusta muutenkaan riittävästi.
Rakkaus kaunistaa ! Jos rakastaa, on toisen pakko olla myös viehättävä ulkoisesti.luonteeseen rakastuu ulkonäköön ihastuu.
Mulla käyny monesti niin että miehet ketkä ovat ystäviäni eivätkä ole ennen herättäneet mitään ihastustunteita ovat komistuneet silmissäni kun luonne on tulkut esiin :)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1481 kirjoitti:
Jos toista rakastaa koko sydämestään ei ulkonäöllä eikä luonteella pidä silloin olla väliä.
No mitä sä rakastat, jos et luonnetta?
En oikein ymmärrä näitä luonteeseen rakastujia. On sekin aika yksipuolinen tapa nähdä ihminen, ihan kuin pelkän ulkonäönkin korostaminen. Minä ainakin rakastuin ihmiseen: ulkonäköön, luonteeseen, tapaan puhua, elämänasenteeseen, näkemyksiin ja kaikkeen siihen jpka tekee hänestä juuri hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1481 kirjoitti:
Jos toista rakastaa koko sydämestään ei ulkonäöllä eikä luonteella pidä silloin olla väliä.
No mitä sä rakastat, jos et luonnetta?
En oikein ymmärrä näitä luonteeseen rakastujia. On sekin aika yksipuolinen tapa nähdä ihminen, ihan kuin pelkän ulkonäönkin korostaminen. Minä ainakin rakastuin ihmiseen: ulkonäköön, luonteeseen, tapaan puhua, elämänasenteeseen, näkemyksiin ja kaikkeen siihen jpka tekee hänestä juuri hänet.
useimmat ihmiset katsovat, että luonne on se osa, joka noita kokonaisuuden muita osasia säätelee. Siis luonne määrää ihmisen tapaa puhua, hänen elämänasennettaan näkemyksiään, uteliaisuuttaan, käytöstapojaan ja siinä mielessä myös ulkonäköä, että se määrää, millaisen tyylin ihminen omaksuu, vaikkei tietenkään vaikuta siihen, onko pitkä vai leveä nenä.
Käyttäjä1812 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka olisi muuten kaikinpuolin mainio, mutta ulkonäkön ei ole ihan sellainen mistä pitää. Uskoisin että vaikka olisi kuinka kaunis nainen tahansa, niin ei sillä ole mitään merkitystä kun on ollut pitkään yhdessä.
Minä en toivoisi kenenkään sellaisen alkavan suhteeseen kanssani, jonka mielestä en ole vetoava. Kun itse olen ihastunut mieheen, hän on silmissäni maailman komein mies vaikka objektiivisesti katsoen näin ei olisikaan. Jos mies ei pitäisi minua kauniina, tulkitsisin tämän niin ettei hän välitä minusta muutenkaan riittävästi.
Tämä.
Kaikki aloittajan tekstissä viestii siitä, ettei kyseess ole ihastuminen; "alkaa suhteeseen" - ai niin kuin miten? Sopia, että ollaan nyt suhteessa? Yleensä suhde syntyy, kun löytyy ihminen, jota _ilman_ ei haluta olla ja molemmat tuntevat samoin. Ei niin, että löytyy ihminen, jonka kanssa (muiden mielestä) _kannattaa_ olla.
Aika aleksityymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1481 kirjoitti:
Jos toista rakastaa koko sydämestään ei ulkonäöllä eikä luonteella pidä silloin olla väliä.
No mitä sä rakastat, jos et luonnetta?
En oikein ymmärrä näitä luonteeseen rakastujia. On sekin aika yksipuolinen tapa nähdä ihminen, ihan kuin pelkän ulkonäönkin korostaminen. Minä ainakin rakastuin ihmiseen: ulkonäköön, luonteeseen, tapaan puhua, elämänasenteeseen, näkemyksiin ja kaikkeen siihen jpka tekee hänestä juuri hänet.
useimmat ihmiset katsovat, että luonne on se osa, joka noita kokonaisuuden muita osasia säätelee. Siis luonne määrää ihmisen tapaa puhua, hänen elämänasennettaan näkemyksiään, uteliaisuuttaan, käytöstapojaan ja siinä mielessä myös ulkonäköä, että se määrää, millaisen tyylin ihminen omaksuu, vaikkei tietenkään vaikuta siihen, onko pitkä vai leveä nenä.
Mutta kun ei se luonnekaan kaikkea määrää. Ihmisellä voi olla paljon tiedostamatonta käytöksessään, opittuja tapoja, kokemuksen tuomia muutoksia perusluonteessa, viisautta tai sen puutetta yms. Luonne on vain yksi osa persoonaa.
Mulla on käynyt koko iän niin, että miehet on ihastuneet mun ulkonäköön ja pettyneet sitten ennen pitkää luonteeseen. Olen hankala ja kompleksinen ihminen, sen myönnän mutta minkäs teet - luonnetta hitusen hankalampi kehittää kuin perslihaksia salilla.
Ap: Miksi kumppanin ulkonäkö huolettaa? Etkö pidä sitä itse viehättävänä vai mietitkö mitä kaverit ajattelevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä1481 kirjoitti:
Jos toista rakastaa koko sydämestään ei ulkonäöllä eikä luonteella pidä silloin olla väliä.
No mitä sä rakastat, jos et luonnetta?
En oikein ymmärrä näitä luonteeseen rakastujia. On sekin aika yksipuolinen tapa nähdä ihminen, ihan kuin pelkän ulkonäönkin korostaminen. Minä ainakin rakastuin ihmiseen: ulkonäköön, luonteeseen, tapaan puhua, elämänasenteeseen, näkemyksiin ja kaikkeen siihen jpka tekee hänestä juuri hänet.
useimmat ihmiset katsovat, että luonne on se osa, joka noita kokonaisuuden muita osasia säätelee. Siis luonne määrää ihmisen tapaa puhua, hänen elämänasennettaan näkemyksiään, uteliaisuuttaan, käytöstapojaan ja siinä mielessä myös ulkonäköä, että se määrää, millaisen tyylin ihminen omaksuu, vaikkei tietenkään vaikuta siihen, onko pitkä vai leveä nenä.
Mutta kun ei se luonnekaan kaikkea määrää. Ihmisellä voi olla paljon tiedostamatonta käytöksessään, opittuja tapoja, kokemuksen tuomia muutoksia perusluonteessa, viisautta tai sen puutetta yms. Luonne on vain yksi osa persoonaa.
Luonne on juuri niitä, mitä tuossa kuvaat, tiedostamatonta ja tiedostettua jne. Luonne = persoona.
Tässä sanotaan, että rakkaus kaunistaa ja että jos on oikeasti ihastunut, näkee toisen automaattisesti viehättävänä - ja muussa tapauksessa suhteeseen ei kannata ryhtyä. Minä en ole aivan samaa mieltä.
Kun minä tapasin mieheni, minä näin kyllä aivan selvästi, että hän ei ollut ulkonäöltään ihanne. Se ei vaan ollut minulle tärkeää, koska ylipäänsä ulkonäkö ei ole minulle kovin tärkeää. Miehessäni oli muita hyviä puolia, joiden takia kiinnostuin juuri hänestä, enkä niistä "hyvännäköisistä". Ei hänenkään ulkonäkönsä vastenmielinen ole, mutta ei ehkä myöskään ihan sitä mitä voisi toivoa jos alkaisi ulkonäönkin suhteen kovin tarkkoja toivomuksia esittää. Mulla ei sellaiseen ole varaa eikä tarvetta, koska ne mun muut toivomukset on aika isoja.
Ja tunnen koko ajan myös miehiä, jotka ovat yhdellä tai useammalla kriteerillä todella hyvän näköisiä. En silti tunne mitään vetoa heitä kohtaan, koska, rehellisesti sanottuna, he sattuvat vaikuttamaan muuten kovin ankeilta tyypeiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ei ole tietyin perinteisin kriteerein "hyvännäköinen" ei varmaan haittaa. ehkä. Mutta kyllä kai sitä kumppania olisi hyvä tykätä katella kun paljon aikaa vietetään yhdessä? Ja komppaan sitä että jos on ihastunut, toinen alkaa vaan näyttää hyvältä eikä käy mielessäkään sellainen ei-hyvännäköisyys. Mieheni on mielestäni superkomea, ja se on auttanut silloin kun yhteiselo on muuten syystä tai toisesta pänninyt (15 v yhdessä joten sellaistakin tapahtuu..)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko alkaa suhteeseen naisen kanssa, joka olisi muuten kaikinpuolin mainio, mutta ulkonäkön ei ole ihan sellainen mistä pitää. Uskoisin että vaikka olisi kuinka kaunis nainen tahansa, niin ei sillä ole mitään merkitystä kun on ollut pitkään yhdessä.
Viimeisin suhteeni kesti 10 vuotta, mies sattui olemaan sellainen miesmallin näköinen, ja tosiaan: ulkonäöllä ei ollut mitään merkitystä kun suhteessa tuli muunlaisia ongelmia. Ei se mitään pelasta, eikä sitä ensimmäisen vuoden jälkeen enää edes huomaa samalla tavalla kuin alussa. Pitkässä suhteessa ulkoinen kauneus lisäksi katoaa jokaiselta jossain vaiheessa.
Avauksessasi kuitenkin häiritsee tuo kovin järkiperäinen pohdinta siitä, "kannattaako" suhteeseen ryhtyä. Olet harkitsemassa, tekisitkö kompromissin ja tyytyisitkö ko. naiseen vasten omaa tahtoasi. Ei kuulosta mukavalta sen toisen kannalta. Ei myöskään vaikuta siltä, että olisit aidosti häneen ihastunut tai rakastunut. Rakastuneena se vähän vähemmänkin missityyppinen neito tai vähemmän komea uros vaikuttaa omissa silmissä viehättävältä. Jos sinun pitää oikeasti pohtia, haluatko vai etkö halua olla hänen kanssaan ja haittaako hänen ulkonäkönsä sinua, sanoisin että jätä väliin ja anna hänelle mahdollisuus tavata sellainen mies, jolle hän on kaikki kaikessa. Sinäkin varmaan löydät jonkun toisen naisen, jonka ulkonäkö miellyttää sinua. Problem solved!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sanotaan, että rakkaus kaunistaa ja että jos on oikeasti ihastunut, näkee toisen automaattisesti viehättävänä - ja muussa tapauksessa suhteeseen ei kannata ryhtyä. Minä en ole aivan samaa mieltä.
Kun minä tapasin mieheni, minä näin kyllä aivan selvästi, että hän ei ollut ulkonäöltään ihanne. Se ei vaan ollut minulle tärkeää, koska ylipäänsä ulkonäkö ei ole minulle kovin tärkeää. Miehessäni oli muita hyviä puolia, joiden takia kiinnostuin juuri hänestä, enkä niistä "hyvännäköisistä". Ei hänenkään ulkonäkönsä vastenmielinen ole, mutta ei ehkä myöskään ihan sitä mitä voisi toivoa jos alkaisi ulkonäönkin suhteen kovin tarkkoja toivomuksia esittää. Mulla ei sellaiseen ole varaa eikä tarvetta, koska ne mun muut toivomukset on aika isoja.
Ja tunnen koko ajan myös miehiä, jotka ovat yhdellä tai useammalla kriteerillä todella hyvän näköisiä. En silti tunne mitään vetoa heitä kohtaan, koska, rehellisesti sanottuna, he sattuvat vaikuttamaan muuten kovin ankeilta tyypeiltä.
Siis miestäsi kohtaan tunnet vetoa siitä huolimatta ettei hän ole objektiivisesti katsoen kaikkein hyvännäköisin, ja näitä hyvännäköisiä miehiä et koe vetoaviksi, koska et pidä heidän persoonastaan. Tätä se juuri tarkoittaa että "rakkaus kaunistaa".
Jos toista rakastaa koko sydämestään ei ulkonäöllä eikä luonteella pidä silloin olla väliä.