Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume, mutta tiedostan ettei lasta voi harkitakaan
18.04.2016 |
Vielä moneen vuoteen... :( Koulut kesken ja töitäkään ei oikein ole, saatika rahaa.
Olen nyt 23-vuotias ja valmistuessani tulen olemaan 26-vuotias, lähempänä 27.
Tuosta pitäisi varmaan pari vuotta kerryttää omaisuutta ja olla töissä. Varsinkin jos töitä ei heti valmistumisen jälkeen saa.
Vauvajutut olisivat ehkä realistisia joskus 10 vuoden päästä. Ahdistaa ihan tajuttomasti.
Mies ei halua lapsia jos vähintään toisella ei ole ollut useamman vuoden vakituinen työpaikka. Myös omakotitalo ja rahaa pitää olla.
Haluaa kyllä lapsia, mutta haluaa ensin tuollaiset puitteet... Toivottavasti lapsen saaminen onnistuu vielä sitten.
Kommentit (19)
Ottamatta kantaa mihinkään muuhun, mistä lähtien lapsen saaminen vaikka kerrostaloasuntoon on ollut kiellettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33-vuotias on kyllä hiukan vanha ensisynnyttäjäksi. Ei se tietenkään tavatonta tai mahdotonta ole, mutta jos useamman lapsen haluaa niin kannattaa kyllä aloittaa aikaisemmin.
Hedelmällisyys alkaa laskemaan 25 vuoden jälkeen. Kolmikymppisillä ensisynnyttäjillä se on laskenut jo aika rajusti.
Jaaa. Mä oon 30 ja mies kans. Teen gradua, toinen tutkinto ja tivtoriks haluan. Miehellä amk-tausta ja 2000 palkka. Vuokrakaksio ja 2 kk vanha poika. Aina voi tehdä keikkatöitä, muksulle aivan sama onko oma vai vuokra-asunto, miks pitää olla heti omakotitalo? Kirpparilla on halpaa, kirjastot ilmaisia jne. Harmittaa, ettei tehty ekaa bo aiemmin, t on mahtavaa ba ihan hienosti pärjää:) asiat tärkeysjärjestykseen!
Olemme molemmat siis opiskelijoita ja valmistumme samaan aikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni saimme viime vuonna lapsen kesken minun opintojeni. Nyt kesällä tulen valmistumaan ja saamaan oman alan töitä, miehellä on vakityö. Toistaiseksi asutaan vuokra-asunnossa mutta tässä lähivuosina kun lapsi tarvitsee oman huoneen, niin tarkoitus olisi muuttaa isompaan ja omaan. Olen nyt 25.
Lapsi tulee oikeasti kalliiksi. Kannattaa odotella rauhassa ja kerätä säästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni kun olin 25v. Minä valmistuin 27 vuotiaana, miehellä oli vakityö kun tavattiin. Itse sain vakityön jo vuotta ennen valmistumista. Ostettii omakotitalo kun olin 28, esikoinen syntyi kun olin 30 ja toinen kun olin 31. Just niinkuin suunnittelin =)
Nykynuorilla varmasti vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
33-vuotias on kyllä hiukan vanha ensisynnyttäjäksi. Ei se tietenkään tavatonta tai mahdotonta ole, mutta jos useamman lapsen haluaa niin kannattaa kyllä aloittaa aikaisemmin.
Hedelmällisyys alkaa laskemaan 25 vuoden jälkeen. Kolmikymppisillä ensisynnyttäjillä se on laskenut jo aika rajusti.
Ei pidä paikkaansa. Nainen on hedelmällisillään 25-vuotiaana (ei 20v kuten jotkut väittää), ja hedelmällisyys on lähestulkoon samaa luokkaa 30-vuotiaana. Sen sijaan 35-vuotiaasta eteenpäin hedelmällisyys lähtee rankkaan laskuun.
Ihan älytöntä että 30vuotiaita naisia pidetään jo melkein hedelmättöminä?! Tavallinen ensisynnyttäjien ikä Suomessa, 30v on nuori nainen ja hedelmällisyys lähes samaa luokkaa kuin 25veellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset eka elä elämääsi?
siis onko lapsen saaminen jotain elämän ulkopuolista elämää, epä-elämää, vai päättyykö elämä kenties lapsen saamiseen?
huomaa, että taas on palstavela asialla.
Minä olen 24-vuotias sairaanhoitaja-opiskelija, samanikäinen avomies opiskelee kauppiksessa. Valmistun vuoden päästä ja mies parin vuoden päästä, asumme vuokralla pk-seudulla ja meillä on vuoden ikäinen tytär.
En ole itse nähnyt mitään ongelmaa tässä yhtälössä, toista en kyllä nyt tekisi sen myönnän, mutta yhteen lapseen on varaa. En kuitenkaan yllytä lastentekoon, mikäli miehesikään ei vaikuta innostuneelta niin ei kannata. Kyllä sinä lapsia ehdit saamaan jos olet saadakseen, älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämä tule koskaan olemaan "valmis" lapsen hankintaa varten, eli sitä ei kannata jahdata. En kannusta ketään hankkimaan lapsia teini-ikäisenä, mutta joskus kannattaa seurata myös omia tuntemuksiaan. Ei elämä lopu siihen kun lapsi tulee. Silloin pitää toki mukautua vähän erilaiseen elämänrytmiin ja lapsen tarpeet menee omien edelle. Mutta jos siihen on valmis niin go for it. Lapset on lahja.
Kannattaako sitä omakotitaloa ostaa ennen kuin tietää, montako lasta oikeasti haluaa ja miten talous kestää? Ei muuten mutta saattaisi ohuesti harmittaa ostaa asunto joka on viisi vuotta esikoisen syntymästä liian pieni eikä kämppä menekään kaupaksi... Ei niin että tämä olisi ainut tai edes tärkein syy olla miettimättä lasta nyt mutta tulipahan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkee kans. Itellä kaks ammattia ja ukon kans oma kämppä tosin kerrostalo huoneisto eikä okt. Toinen muksu syntyy kesäkuussa. Ollaan 28v kummatkin. Ja vakiduuni ukolla. Miks teette kaikesta niin vaikeeta. Jokainen tyylillään.
Entäs jos huomaatte kolmikymppisinä, että ei sitä omakotitaloa tullut koskaan hankittua ja työsuhteetkin ovat olleet pätkätöitä ja yt-neuvotteluja täynnä? Lapsi ei ole mikään este työnteolle tai omaisuuden kartuttamiselle, jos sellaista sattuu elämä tarjoamaan. Sen sijaan työnteko ja omaisuuden kartuttaminen voivat olla este lapsen hankkimiselle. Minä sain esikoiseni parikymppisenä opiskelijana ja pidin vuoden taukoa opinnoissa. Kolmikymppisenä oli sitten toisen kierroksen aika ja voin kertoa, että vaikka raha-asioista on tavallaan vähemmän huolta ja tietää paremmin mitä voi olettaa elämässä olevan vaikkapa ensi vuonna, niin silti arki on paljon raskaampaa kuin nuorena opiskelijana. Nyt minulla on velvoitteita pankille, työpaikalle, parisuhteelle, muille lapsille, enkä todellakaan kestä valvomista ja univelkaa yhtä hyvin kuin nuorempana. Nuorempana myös osasin ottaa apua vastaan ja nyt tuntuu tosi vaikealta kysyä apua, varmaan ehkä siksi että kaikilla muillakin kavereilla ja perheellisillä naapureilla on samat väsyneet ruuhkavuodet menossa. Olisin tuhat kertaa iloisempi, jos olisin voinut saada kaikki lapseni nuorena ja nyt päälle kolmikymppisenä voisin cityreissailla teinien kanssa ja odotella kodin tyhjenemistä. Sen sijaan valvon ja pyöritän kakkavaipparumbaa ja olen huolissani töistäni.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni kun olin 25v. Minä valmistuin 27 vuotiaana, miehellä oli vakityö kun tavattiin. Itse sain vakityön jo vuotta ennen valmistumista. Ostettii omakotitalo kun olin 28, esikoinen syntyi kun olin 30 ja toinen kun olin 31. Just niinkuin suunnittelin =)
Nykynuorilla varmasti vaikeampaa.
Iästä riippumatta monilla on varmasti tulevaisuuden toiveita ja suunnitelmia. Osalla ehkä samantyyppisiä suunnitelmia kuin sinullakin. Mutta mutta, entä jos töitä ei saa, miestä ei löydy, ja vaikka löytyisikin, niin raskaus ei onnistukaan jne. jne. Vaaditaan vielä ripaus onnea, että ne suunnitelmat toteutuvat.
Opiskeluaikana lasten hankinta on fiksumpaa kuin heti valmistumisen jälkeen. Ei tule aukkoa CV:hen eikä ketään työnantajaa kiinnosta valmistuitko 27 vai 30 vuotiaana.
Mulla oli takana vuosien vauvakuumeilu ennen kuin annoimme esikoiselle luvan tulla. Joten ymmärrän hyvin tuskasi <3 Olen kuitenkin tyytyväinen että odotin. Ajatukset kannattaa yrittää suunata kaikkeen ihanaan mitä juuri sillä hetkellä teet. Varsinkin niihin asioihin mitä et sitten voisi tehdä jos olisi vauva. Nimimerkillä useita kuukausien reppureissuja takana ;)
Vakkaripaikkaa tai omakotitaloa ei ehkä kannata jäädä odottelemaan, mutta sun ois hyvä olla töissä vähinttän se 6kk ennen äitiyslomaa. Saat sitten paremmat äitiyspäivärahat ja ansiosidonnaista jos jäät vanhempainvapaiden jälkeen työttömäksi. Ja pakko sanoa, että nyt kun mulla on 2-vuotias kotihoidossa, enkä haluaisi laittaa sitä päiväkotiin, mahdollinen muutaman kuukauden työttömyys vanhempainvapaan jälkeen kuullostaa ihan hyvältä... Olispahan ainakin mahdollisuus harjoitella pk elämää todella pehmeällä laskulla :)
Pahin lama-aika ja pitäisi vakiduuni ja omakotitalo saada valmistumisen jälkeen?
Ei taida moni ysärin kersa päästä tuon herkun makuun.
Huutonaurua.