Koko maailma on pääsi sisällä

Vierailija kirjoitti:

Miten niin kokomaailma on pään sisällä? Eikä ole. Tää on maailma ja me olemme sen sisällä. Se mitä näemme ja kuulemme on aistiemme ansiota, mutta vaikka kuolemme täällä on silti ihmisiä jotka elävät samassa maailmassa jota kuolleet eivät olet näkemässä. Maailma on ja pysyy elossa oleville ihmisille.

Pään sisällä on ehkä huono sanonta, mutta sinänsä ymmärrettävä, että ihmiset usein viittaavat päällä tietoisuuteen. Se koko maailma on tietoisuuden sisällä, mutta tietoisuus ei ole riippuvainen päästä. Päinvastoin: pää ja koko ruumis, kuten kaikki muutkin mitä on, on tietoisuuden luomaa ja sen ilmenemää, koostunutta siitä. Ei siis niin että olisi luotu joku erillinen objekti, vaan niin kuin kultasormus on kultaa: et voi erottaa kultaa sormuksesta joka on tehty kullasta... Etkä voi erottaa ilmentymää ilmentymättömästä, luomusta luojasta, sillä ilmentymätön on ilmenneen perusolemus, luoja luodun perusolemus. Miten se vanha suufilainen vertaus menikään: "Te luulette että Jumala on iso hahmo joka on luonut teidät pikkuhahmoiksi, mutta olette väärässä: te olette Jumalan tanssi".

Täytyy myös huomata se ero, että sinä puhut tietoisuuden kohteista, kun puhut aistimuksista ja ajatuksista. Minä puhun tietoisuudesta itsestään, siitä tilasta, jossa kaikki aistimukset ja ajatukset tulevat tiedostetuiksi. Ja omien psykonauttikokemusteni perusteella siis olen kokenut, että tämä tila ei ole rajallinen, eikä yksilöllinenkään, silti vaikka arkielämässämme rajaamme ihan käytännön ihmiselämän mahdollistamiseksi niin että koemme vain tämän yhden ulottuvuuden ja siinäkin lähellämme olevat luonnolliset aistimukset ja mielen toiminnan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitettua kotimaisten luonnonsienten inspiroimana:

Minä en ole maassa enkä puussa enkä linnussa enkä ihmismuodossa, jota minuksi sanotaan: MINÄ OLEN nämä. Olen pilvien liike ja niiden muoto, olen auringon kirkkaus ja sen liike, olen puun lehvien heilunta tuulessa ja puu itse. Katson alas tähtien silmin, mutta olen myös avaruus jossa kaikki tähdet sijaitsevat ja kiertävät ratojaan. Syleilyssäni ovat lukemattomat maailmat jotka kätkeytyvät taivaan äärettömyyteen, mutta samalla MINÄ OLEN ne maailmat, ja katson niistä  taivasta ja tähtiä, jotka myös ovat minä.

Ei ole mitään rajakohtaa, jossa lakkaan olemasta yhden ilmentymän oleminen tai tietoisuus, ja alan olla toisen ydinolemus, sillä kaikki on yhtä. Minä virtaan kaiken läpi, kaikessa, kaikkena. Kaikesta mitä on luotu, minä olen ydinolemus, josta kaikki on tehty. Olen rakennusaine, muoto, toiminta, tietoisuus, mieli, elämä ja oleminen itse. Kaikki mitä on, on minä ilmenneenä. Minä olen. 

Eikä mitään uutta. Samanlaista New Age-Zen-Oprahismi huttua on nähty jo riittämiin.

Ei varmasti ole mitään uutta noin älyllisesti, mutta on se aika jumalattoman hienoa ihan todella itse kokea noin...

Minun silmiini vaikuttaa siltä, että psykedeelit ovat jännä juttu kerran tai pari kertaa kokeiltuna, mutta rohkenen kyseenalaistaa säännöllisen käytön voiman/hyödyn. Itse otin kerran LSD:tä ja okei, se tarjosi tämän "maailma on pääni sisällä"-oivalluksen, muttei juuri muuta. Ja moni tuntemani "psykonautti" tuntuu jumahtavan juuri tähän yhteen ja samaan kelaan, josta sitten jaksetaan jauhaa ja jota vahvistetaan yhä uusilla tripeillä. En ole huomannut tuntemissani psykonauteissa suurta henkistä tai älyllistä kasvua. Kaikki vaan hokevat tätä "koko maailma on pääsi sisällä" -mantraa.

Vierailija kirjoitti:

Tää on maailma ja me olemme sen sisällä. Se mitä näemme ja kuulemme on aistiemme ansiota, mutta vaikka kuolemme täällä on silti ihmisiä jotka elävät samassa maailmassa jota kuolleet eivät olet näkemässä. Maailma on ja pysyy elossa oleville ihmisille.

Kuka tai mikä sinä olet? Jos koet olevasi pelkästään ruumiillinen kerran syntynyt ja kerran kuoleva muoto, joka aistii ja ajattelee, niin toki maailma ei ole sen sisällä miksi itsesi koet. 

Psykedeelikokemuksissa ja syvässä meditaatiossakin usein vaan alkaa kokea itsensä varsin toisin. Sitä huomaakin, että onkin tietoisuus jossa ruumis on, eikä se ruumis. Siitä kokemuksesta voi lähteä tutkimusmatka siihen, mitä on tämä tietoisuus, missä on sen rajat, mitä muuta se sisältää kuin kehon ja aistimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minun silmiini vaikuttaa siltä, että psykedeelit ovat jännä juttu kerran tai pari kertaa kokeiltuna, mutta rohkenen kyseenalaistaa säännöllisen käytön voiman/hyödyn. Itse otin kerran LSD:tä ja okei, se tarjosi tämän "maailma on pääni sisällä"-oivalluksen, muttei juuri muuta. Ja moni tuntemani "psykonautti" tuntuu jumahtavan juuri tähän yhteen ja samaan kelaan, josta sitten jaksetaan jauhaa ja jota vahvistetaan yhä uusilla tripeillä. En ole huomannut tuntemissani psykonauteissa suurta henkistä tai älyllistä kasvua. Kaikki vaan hokevat tätä "koko maailma on pääsi sisällä" -mantraa.

Eivät kaikki tai ehkä useimmatkaan edes tavoittele mitään kasvua. Sen kun seikkailevat tietoisuuden maailmoissa. Ei siinä mitään pahaa minusta ole, sen enempää kuin vaikka aikuisten värityskirjojen värittelyssä, pianon soittamisessa tai muussa harrastuksessa.

Se mitä itselleni on tapahtunut on se, että minusta on tullut hengellinen, mutta ei uskovainen. Ymmärrän kokemusteni kautta hyvin monien uskontojen pyhiä kirjoituksia ja niiden ydinopetuksia, ja nämä vanhat opit näyttävät vahvistavan kokemusteni universaaliutta ja autenttisuutta. Olisi helppo kuitata kaikki sienisekoiluiksi, ellei sitten Bhagavad Gitasta, buddhalaisten kirjoituksista, Raamatusta jne löytäisi valtavasti vahvistusta sille, että näin ovat monet mestarit ja valaistuneetkin kokeneet ja ihan ilman psykedeelejä.

Minusta on tullut myös aika kyvytön vahingoittamaan toisia, koska en enää koe että on mitään toisia. Kaikki on sama olemus ilmenneenä, kuin saman puun oksia, joten jos vahingoitan jotain ihmistä tai eläintä (henkisesti tai fyysisesti), koen konkreettisesti satuttavan itseäni. Rakasta lähimmäistäsi kuin itseästi saa aivan uuden ulottuvuuden, jos kokee lähimmäisen olevan oikeasti samaa olemista kuin itse.

Otan yleensä tripin kerran-pari vuodessa. Mitä silloin teen? Tutkin erilaisia tietoisuuden ja olemisen tasoja ja hämmästelen luomakunnan moninaisuutta. Lopulta aina päädyn siihen ykseyden kokemukseen, jossa en ole enää psykonautti tutkimassa vieraita ulottuvuuksia, vaan olevani kaikkien niiden ulottuvuuksien ja kaikkien niissä asuvien olentojen perusolemus. Tämä ykseyden kokemus on lääke, jos uskonnollista kieltä käyttäisi, niin kokemukseen erillisyydestä Jumalasta. Siksi ehkä monet meistä koemme sen niin valtavan merkittäväksi. Mutta kyllä minä ainakin tykkään myös ihan seikkailemisestakin, ilman sen syvempää tarkoitusta.

t. 7 jne

Mielenkiintoista keskustelua. Uskaltaisipa vaan joskus itsekin kokeilla...

Tajusin nuo jutut jo vuosia sitten, ilman psykedeelejä. Idän uskonnoissa ihan perusteita. Kannattaa lukea aiheesta eikä syödä sieniä. Lopputulos, oivallus, on pysyvämpää.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin nuo jutut jo vuosia sitten, ilman psykedeelejä. Idän uskonnoissa ihan perusteita. Kannattaa lukea aiheesta eikä syödä sieniä. Lopputulos, oivallus, on pysyvämpää.

Itse olen lukenut paljon idän uskonnoista, mystiikasta jne, meditoinutkin, mutta en vaan oivalla mitään. Tieto jää pelkästään älylliseksi, eikä älyllinen uskomus ole sama kuin oivallus, se ei muuta mitään itsessä eikä tavassa kokea maailma. Siksi olen miettinyt että haluaisin kokeilla, jos psykedeelien avulla pystyisin murtamaan sen muurin joka tuntuu olevan mielessäni ihmismieleni ja sen idän uskontojen kokeman valaistuneen tietoisuuden välillä.

t. sama joka kommentoi että mielenkiintoista keskustelua ja kunpa uskaltaisin kokeilla

Vierailija kirjoitti:

Tajusin nuo jutut jo vuosia sitten, ilman psykedeelejä. Idän uskonnoissa ihan perusteita. Kannattaa lukea aiheesta eikä syödä sieniä. Lopputulos, oivallus, on pysyvämpää.

Kyllä se oivallus minulla ainakin on pysyvää laatua, vaikka sienillä syömällä saavutettua onkin. Omassa tapauksessani tuskin olisin ilman psykedeelejä myöskään ikinä alkanut noista asioista lukea, koska suhtautumiseni uskontoihin ja hengellisyyteen oli erittäin epäuskoinen ja kielteinen. Vasta koettuani psykedeelien avulla jotain joka tuntui kaipaavan selitystä ja vahvistusta, aloin lukea mitä erilaiset hengelliset opetukset sanovat esim. maailman todellisesta olemuksesta, Jumalasta, tuonpuoleisesta jne.

t. 7 jne