Mitä mieltä olette siitä, jos valmentaja huutaa ja kiroilee lapsille?

Riippuu aika paljon lasten iästä ja tasosta missä pelataan

No jos kyseessä on tavoitteellinen joukkue, ei siis mikään ihan harrastetaso enää, ei kuitenkaan mikään piirin korkein taso. Ja lapset vielä alle murrosiän.

Vierailija kirjoitti:

No jos kyseessä on tavoitteellinen joukkue, ei siis mikään ihan harrastetaso enää, ei kuitenkaan mikään piirin korkein taso. Ja lapset vielä alle murrosiän.

Joukkueenjohtajaan yhteys, hänen pitää hoitaa tilanne valmentajan, lasten ja perheiden kanssa.

Joukkueenjohtaja oli sitä mieltä, että koska lapset kovasti arvostavat tätä valmentajaa, ja joukkueen toimiessa ohjeiden mukaan valmentaja on hyvinkin reilu ja ystävällinen, niin ei ole syytä huoleen. Tätäkö urheilu on kilpatasolla, olisiko se teille ok?

Ei olisi ok, joukkueenjohtaja menisi vaihtoon.

Oma 11-vuotiaani lopetti lätkän juurikin tuon valmentajan huutamisen takia. Koki sen pelottavana, vaikkei varsinaisesti kohdistunut poikaan itseensä. Koki sen epäreiluna ja liioitteluna kyseisissä tilanteissa ja halusi lopettaa ennen kun osuu omalle kohdalle.

Eli vastauksena, ota jojoon yhteys. Jos asialle ei tehdä mitään, niin vaihtakaa joukkuetta. Ihan tarpeetonta älytön huutaminen, auktoriteetti pitää ottaa toisella tapaa.

Ei todellakaan olisi ok.

Joo, onhan se niin että kilpatasolla valmentajan pitää vain hymistellä jos kakarat heittää pelin lekkeriksi. Sillähän siellä kilpatasolla pysytään.. Jos muksut kerran pitävät valmentajasta ja kestävät sen että saavat rankkaa palautetta, mitä se äitiä hiertää? Meinaatteko että menee lapset rikki?

Onneksi on olemassa valmentajia jotka pistää lapset ojennukseen. Lapset haluavat myös voittaa, ja jos valmentaja on reilu ja lempeä silloin kun kaikki tekevät parhaansa, mikä on ongelma? Eikö tuo toiminta juuri aja lapset tekemään parhaansa?

Vie lapsesi harrastekerhoon jos et kestä sitä että häneltä vaaditaan tosissaan yrittämistä.

Eiköhän lähes jokaisella vapaa-aikaansa joukkuetoimintaan uhraavalla mene hermot, jos joukkueen tuloksen pilaa pari perseilevää pelleä. Jos ne eivät kestä palautetta ja ota siitä vaaria, on hyvä että lopettavat, vaihtavat lajia tai menevät harrastepuolelle. Saavat kilpailuhenkiset lapset pelata tosissaan ilman häiritseviä apinoita.

Tuo nyt kuuluu urheilussa asiaan. Ei kaiken tarvitse olla niin perkeleen pikkusievää. Jos ahdistaa, harrasta jotain muuta.

Ap, onko tämä ongelma sinulle vai lapsellesi? Jos sinulle, pysy pois kentän laidalta. Jos lapsellesi, etsi hänelle yksilölaji.

Lasten kohdalla en katselisi päivääkään. Puuttuisin heti.

Aikuisten kohdalla sitä joutuu sietämään mutta en voi ymmärtää pätkän vertaan. Kuka ei osaa työtänsä niin hoitaa ilman että käämit palaa.

Miten samassa joukkueessa voi olla pelleilijöitä ja tosissaan pelaajia? Pelleilijät ei selvästikään kuulu saman tason joukkueeseen, pistäkää ne pihalle.

Mikäli valmentaja ei anna huonosti käyttäytyville lapsille risua, on hän työhönsä täysin sopimaton, eikä lapsista tule koskaan mitään!

Mun mieheni on valmentaja, ja on juuri tuollainen josta ap puhui. Tosi reilu ja pidetty, lapset ovat hänen kanssaan tosi läheisiä. Mutta jos hommaa ei oteta tosissaan, hän takuulla antaa huutia. Ja seuraavalla kerralla homma otetaan tosissaan. Hän ei vaadi keneltäkään muuta kuin sen että tekee parhaansa. Jos siihen ei ole kiinnostusta, hänen treeneihinsä on turha tulla. Kummasti nuo lapset seuraavat häntä kuin koiranpennut, ja parasta on kun lapset jälkeenpäin kiittävät valmentajaa siitä että heidät pistettiin kuriin. Tälläisiä kommenttaja olen itsekin kuullut monesti, sekä lasten itsensä että heidän vanhempiensa suusta. Jos ap:n tapauksessa on tälläisestä kyse, mitä ap haluaisi? Että pidetty ja  joukkueen menestymään saava coachi lopettaisi ja tilalle tulisi joku joka vain hymistelisi kun pelit hävitään siihen ettei viitsitä yrittää tosissaan..? Tiedän kyllä että yksi poika lopetti pelaamisen mieheni valmennustyylin vuoksi. Syyksi sanottiin mm. että ei ole reilua ettei pitkän turnauksen tauolla saa syödä karkkia. Arvatkaa jäätiinkö tuota poikaa kaipaamaan? Tai laitettiinko valmentajaa vaihtoon? Ei, se karkinsyöjä mussuttaa tällä hetkellä karkkia pleikkarin äärellä, joukkue kisaa sarjansa kärkipaikasta.

Musta lapsille ei kyllä koskaan ole ok kiroilla. Ja räyhääminenkin on vähän siinä ja siinä. Tiukkaa palautetta voi antaa ja vähän suuttuakin, ilman että menettää hermonsa ja alkaa riehumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan se niin että kilpatasolla valmentajan pitää vain hymistellä jos kakarat heittää pelin lekkeriksi. Sillähän siellä kilpatasolla pysytään.. Jos muksut kerran pitävät valmentajasta ja kestävät sen että saavat rankkaa palautetta, mitä se äitiä hiertää? Meinaatteko että menee lapset rikki?

Onneksi on olemassa valmentajia jotka pistää lapset ojennukseen. Lapset haluavat myös voittaa, ja jos valmentaja on reilu ja lempeä silloin kun kaikki tekevät parhaansa, mikä on ongelma? Eikö tuo toiminta juuri aja lapset tekemään parhaansa?

Vie lapsesi harrastekerhoon jos et kestä sitä että häneltä vaaditaan tosissaan yrittämistä.

Hyvä valmentaja ei kiroile eikä räyhää vaan saa asiallisesti puhumalla homman toimimaan. Pojallani oli juuri tälläinen valmentaja. Jos treenit/pelit ei jollekin maistuneet, niin kaveri otettiin kentältä pois ja keskustelemalla selvitettiin asia. Kuten myös hävityn pelin jälkeen, yhdessä mietittiin mitä tehtiin väärin ja miksi. Ääntään kyseinen valmentaja ei poikien edessä korottanut koskaan.

Jos rääkyy pää punaisena pikkumokista, jotka on vahingossa aiheutettu, niin ei ole OK; Minun ratsastuksen opettajani karjui, kiroili, haukkui ja uhkaili heti, jos joku ei yksinkertaisesti vain _osannut_ jotain "räkähelppoa" asiaa. Tuli kauheat paineet ja ahdistus aina ennen ratsastustuntia, kun pelkäsin, että tunnilla tehtäisiin jotain vaikeaa, mokaisin ja saisin porttikiellon tallille, koska "pelleilen siellä satulassa". Onneksi ope sai lopulta potkut, luojan kiitos. Harmi kyllä, moni tyttö oli kuitenkin siihen mennessä lopettanut koko harrastuksen hänen takiaan.

Uskon, että tällaisia kusipäävalmentajia löytyy jopa vielä enemmän sieltä joukkuelajien puolelta, jossa täytyy pitää aisoissa todella monta nuorta samalla kertaa, eli kovaa kuria siis tarvitaan ja osa valmentajista sitten kuvittelee, etteivät he saa laumaa ruotuun muuten, kuin raivoamalla. Oikeasti tällainen sekopäinen rääkyminen ja riehuminen pikkuasioiden takia ei ole hyvää valmennusta minkäänlaiseen pelaajalle. Ei kiltille ja herkälle, eikä myöskään sille pelleilevälle kauhukakrulle.

Parasta olisi tietysti, jos valkku olisi tiukka JA reilu, mutta siihen ei tietenkään kaikki pysty, onneksi kuitenkin aika moni näyttää pystyvän.

On eri asia karjua pää punaisena mokista tai siitä ettei joku osaa, kun sitten hermostua siitä että ei viitsitä edes yrittää. Tässä on kokoajan puhuttu valmentajasta joka on muuten reilu, mutta ei suvaitse perseilyä. En näe siinä mitään väärää. Toki fiksumpaa olisi olla kiroilematta, mutta ei tässä kai mitään vuoden kasvattaja titteliä vaaditakaan jotta voi olla hyvä valmentaja. Uskon että se että lapset tykkäävät valmentajasta, on se, etteivät joudu häviämään ainakaan sen vuoksi että osa ei vaan viitsi yrittääkään.

Ei ole ok. Valmentaja ei ole hyvä valmentaja, jos ei saa sanomaansa perille ilman kiroilua. Ääntä saa käyttää niin, että kaikki kuulevat varmasti, mutta jos valmennus tapahtuu vain huutamalla, se ei kerro ammattitaidosta.