Mitä tehdä, inhoan esikoislastani :( Ahdistaa olla samassa huoneessa samaan aikaan

tajua et lapsi huomaa ja vaistoo kaiken ton

En siis voi tajuu tollasta. Sääli.

Aika yksinäinen on hänen maailmansa. melkein kyyneleet tulee meille täällä silmään.

Jos et vieläkään tunne mitään lasta kohtan, niin ehkä olisi parempi otttaa sosiaalityöntekijöhin yhteyttä. Sieltä voidaan tarjota teille terapiaa tai vaihtoehtoisesti miettiä lapsen kannalta parempia vaihtoehtoja.

Minkä ikäinen on esikoisenne?

Käyttäytyykö hän jotenkin huonosti vai mikä on? Mene terapiaan, ennen kuin lapsesi joutuu itse sinne menemään.

minua alkoi aina ärsyttää yhden lapsen ainainen (kuten tulkitsin) huomionhaku. Tuntui juuri tuolta. (Täällä siis yksi huono äiti lisää haukuttavaksi)Aloin miettiä miksi tunnen niin ja keskustelin asiasta ja huomasin, että koska itseäni oli kotona mollattu juuri tietyistä asioista, itseeni oli kohdistettu väkivaltaa jne. niin jotenkin näin itseni lapsessani. Minua auttoi, kun aloin selvittää omia asioitani, lapsuuttani ja tietoisesti aloin harrastaa lapsen kanssa yhdessä muutama tunti viikossa ja aluksi se oli vaikeaa tämä kaikki. Tietoisesti piti miettiä hyviä puolia lapsestani. Asiaa pahensi oma syyllisyys ajatuksistani.

Omien muistojen kohtaaminen(jotka olin sulkenut pois mielestäni) oli vaikeaa ja järkyttikin, mutta nyt elämä hymyilee. Enkä enää inhoa lastani, enkä inhonnut silloinkaan, vaikka niin luulinkin:;) Tsemppiä sulle ja hyvä, että uskallat avata suun erittäin vaikeasta asiasta!

Vaatii rohkeutta myöntää moinen asia. Kuten vastauksistakin huomaa, tuo on vaiettu tabu, mutta uskon sen olevan paljon yleisempää, kuin myönnetään. Voi esim. olla, että esikoisessasi on nimenomaan huonoja piirteitä, joita et osaa hyväksyä itsessäsi ja näin ollen ehkä inho kumpuaakin omasta huonosta itsetunnostasi.



Olet kuitenkin aikuinen ja vastuussa lapsestasi. Kun olet asian myöntänyt itsellesi, olet varmasti valmis tekemäänkin sille jotain. Hanki siis apua. Aloita vaikka ottamalla asia esiin neuvolassa (ihan tuonkin takia sinne voi varata ajan, jos seuraava neuvolareissu on kaukana) tai kysy muualta tukea (perheneuvolat, terapeutit ym.). Ja ota mies mukaan! Ajattele, kuinka palkitsevaa olisi, jos oppisitkin rakastamaan häntä kuten kuopusta! Se ruokkii itseään, samoin kuin vihan tunne... Lapsi ei missään tapauksessa saisi joutua kärsimään asiasta!



Tsemppiä!

on sairaita!

Ihan rehellisesti voin sanoa, että silloin koko vanhemmuudessa on joku mennyt helvetin pahasti pieleen, eikä olisi ehkä kannattanut saada lapsia. Anteeksi avoin kantani, mutta en vain tajua.

Antakaa lapset niitä todella rakastavalle isälle ja äidille adoptioon!!

eikä ole sellainen luonnollinen kuin toiset. Alusta saakka vaikeahoitoisempi.

koska se tilanne ei kiukuta niin paljon. Esikoiseen en ole koskaan tuntenut mitään syvää yhteyttä. Hän oli toki suloinen vauva ja lapsi, mutta rakkaus toisia kohtaan on ihan erilaista. Esikoisen kanssa tulee räjähteltyä koko ajan.

muut eivät ylitä sitä rajaa edes kovin helposti.

hän kärsii todella paljon tilanteesta ja meille todella mahtuu aj sanon tämän sydämestäni. saanko hänet meille saamaan oikeaa äidin ja isän ja sisarusten rakkautta, että hän kasvaa eheäksi ihmiseksi, teillä hän ei siihen pysty. olet sairas!!!! kaikki lapset pois tuollaiselta!!!!