Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono kunto
17.04.2016 |
Olen ollut koko ikäni huonokuntoinen, jouduin lopettamaan lapsena kaikki harrastukset kesken kun kunto ja taidot ei nousseet ollenkaan. Muistan itkeneeni jalkapalloharkkojen jälkeen huoneessani kun ne jalkapallon samaan aikaan aloittaneet, paljon huonokuntoisemmat (ja lihavat) lapset juoksi nopeammin ja oli parempia kuin minä. Cooperin testin pääsin läpi kerran, senkin vain koska harjoittelin kuukausia ennen koetta. Pyörtyminen oli hyvin lähellä tuon jälkeen.
Nyt 20+v:nä aloitin yhteistuumin lenkkeilyn ja salin parin kaverin kanssa. Kunto ei nouse millään, kaverit tekee samat asiat kuin minä, syö kutakuinkin samalla tavalla mutta ei. Minä en jaksa juosta heidän kanssaan, en jaksa saliharjoituksia ja he turhautuvat. Pitäisikö alkaa varaamaan lääkäriaikaa ja mikä voi olla pielessä? :/
Kommentit (6)
Ihmiset on kaikki erilaisia. Ehkä keuhkosi eivät sovellu juoksemiseen. Sun kannattaa kilpailla ennemminkin itseäsi vastaan ja nostaa tavoitetta pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan käydä. Tutkimusten mukaan muuten 10-20% on geeneiltään sellaisia, että heidän kunto ei oikein reeagoi harjoitteluun eikä he sitten pidäkään liikunnasta. Sanoisin että etsi mieluisa laji, harrasta 2 kk ainakin 3 kertaa viikossa, jos ei mitään muutoksia niin voit päätellä jotain.
Teet kaiken harjoittelun täysillä? Monet tekevät niin ja ihmettelevät kun mitään ei tapahdu. Esim. juoksussa suuri osa harjoituksista pitää tehdä vauhdilla jossa pystyy puhumaan helposti.
Ihmisillähän on esimerkiksi yksilöllinen määrä nopeita ja hitaita lihassoluja. Synnynnäisillä ominaisuuksilla on siis kyllä vaikutusta, mutta jos kunto ei määrätietoisen harjoittelunkaan johdosta kohoa ollenkaan, niin menisin juttelemaan asiasta lääkärille. Kyllä etenkin huonolla pohjakunnolla harjoittelusta pitäisi aina tulla jonkinlainen vaste. Itse tunnet parhaiten, onko tilanne epänormaali suhteessa harjoitteluusi, ja tietysti harjoittelun tulee olla riittävän pitkäkestoista.
Onko ongelmana siis todella voimakas hengästyminen/heikotus/näön sumeneminen/korkea syke, jonka takia harjoittelu on pakko lopettaa aina samaan kohtaan eikä tulos nouse? Jos oireita on myös silloin kun et liiku tai jos niitä on myös liikkuessasi matalalla teholla, menisin lääkärin puheille.
Koita liikkuessasi arvioida mahdollisimman objektiivisesti kehosi viestejä. Toiset tykkää "rääkkitreenistä", itse en esimerkiksi oikeen saa "ladattua" itseäni riittävään tehoon jotta voisin tehdä HIIT-treenejä, intervalleja teen ja semikovia lihaskuntotreenejä salilla mutta tarpeeksi ei löydy päättäväisyyttä että pystyisin ignooraamaan kehon viestit jos syke nousee LIIAN ylös, alan ihan väkisin himmata. Olisiko siis ehkä niin, että se olo oman maksimikunnon alueella treenatessa tuntuu sulle niin epämukavalta, ettet vaan tule puskeneeksi itseäsi mukavuusalueen yli?
Kyllä siellä voi olla jotain oikeaa vikaa kehossa taustalla, jos ei kunto nouse harjoittelusta huolimatta. Silloin ei ole pahitteeksi mennä selvittämään sitä asiaa. Voi olla ihan vaikkapa vaan joku raudanpuutos, jos hapenottokyky on heikoilla.
Alue: Aihe vapaa
Ei varmaan mikään, jotkut on vaan epäurheilullisia.