Kuvitteletko koskaan mitä tapahtuisi jos joku perheenjäsenesi kuolisi?
Minä käyn aina välillä tällaisia kauhuskenaarioita läpi. En tiedä miksi edes ajattelen asiaa. Mutta ahdistaa aina kun olen kuvitellut tällaisen tilanteen ja toisaalta ahdistaa sekin että ylipäätään edes ajattelen tällaista asiaa.
Kommentit (9)
Aina välillä. Ajattelen niin realistisesti, että alan aina itkemään. Kai se on jokin tapa harjoitella tulevaisuuden varalle, koska ellemme itse satu kuolemaan ensin, on varmaa, että tulemme kohtaamaan jonkun läheisen kuoleman ennemmin tai myöhemmin.
En oikein osaa päättää, onko tällaisen asian kuvittelu pahimpaan varautumista vai mielisairautta :(
Kuvittelen. Ja kuvittelen sitä surua. Ja sitten vollotan silmät päästäni. En tiedä miksi tuollaisia joskus ajattelen.
Sen jälkeen on tullut mietittyä asiaa paljonkin, kun täysin terve lankomies menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen, eikä ehtinyt päivääkään sairastua. Eikä siinä vielä kaikki, pari vuotta myöhemmin sain itse koko elämäni ensimmäisen minkäänälaisen sairaskohtauksen, joka vakavammassa muodossaan olisi voinut olla jopa tappava. Mulla on edes flunssaa harvoin, joten tajusin, kuinka heikon lenkin varassa täällä ollaan. Suvussamme on koettu myös pikkulapsen äkillinen kuolema.
Käyn aika usein itsekin läpi näitä kuolemaan liittyviä asioita Jos joku asia elämässä on varma, se on kuolema.
Kyllä päivittäin ajattelen ja pelkään rakkainpani kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelen. Ja kuvittelen sitä surua. Ja sitten vollotan silmät päästäni. En tiedä miksi tuollaisia joskus ajattelen.
Lisään vielä, että kuvittelen muutenkin paljon, ja eläydyn vähän liiankin voimakkaasti. Esim. jos mieheni on myöhässä, niin aika nopeasti pystyn päässäni kehittämään hänelle jonkun suhteen ja skenaarion siitä miten asiat etenisivät. Tai voin kuvitella, että on joutunut hirvikolariin. Sitten tunnepuolen reaktiot seuraavat aina skenaariota.
Monesti keittänyt päivällisperunoita itku kurkussa, ja mies tulee kotiin rennosti avainnippua heilutellen ja katsoo minua että wtf.
Miten niis jos kuolisi? Me kuolemme kaikki jonain päivänä, ei se ole jos vaan kun.
Nykyisin kerran vuodessa käydään miehen kanssa läpi tietyt faktat, omaisuuden määrä, lainat, testamenttien sisällöt jne. ja varmistetaan, että jos jotain sattuu, niin kaikki on kunnossa. Samoin käyn siskoni kanssa säännöllisesti läpi ne asiat, joissa häntä tarvitaan, jos sekä mies että minä kuollaan yhtäaikaa.
Kylläpä se silloin Tällöin tulee mieleen.Muutama vuosi sitten meinasi käydäkin niin,kun mies yritti pariin otteeseen itsemurhaa.