Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Supersankarin läheiset ovat kytköksissä pahiksiin, ellei sitten itse kaveri ole se pahis.
Maailma on hyvin pieni paikka.
Ärsyttää elokuvissa näin pienet kuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikakausille täysin sopimattomat vaatteet, esineet, asiat ja ym!
Kaikenmaailman pukudraamoissa on aina tätä. Tosi muodikkaita meikkejä ja kampauksia ja vaatteet ihan erilaisia kuin siihen aikaan oikeasti. Jos törmään tällaiseen, lopetan yleensä heti katsomisen, ellei sarja ole muuten loistava, kuten GoT. Siinä vaiheessa kun hahmon habitus on täysin "väärästä maanosasta", peli on menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Jos elokuvissa sataa niin se on aina kaatosade.
En ole ikinä törmännyt elokuviin, joissa vain tihkuttaisi sadetta.
Joo, ja ukkonen on aina myrskytyyppinen ja suoraan päällä niin, että salamat sinkoilee ja ukkonen jyrisee ihan jatkuvalla syötöllä.
Tikkulaiha naissankari taltuttaa satakiloisen korston muutamalla huitaisulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos elokuvissa sataa niin se on aina kaatosade.
En ole ikinä törmännyt elokuviin, joissa vain tihkuttaisi sadetta.
Ja aina sade alkaa ihan yllättäen, eka pisaroiden jälkeen tulee heti hirveä kaatosade.
Mutta ainakin komedioissa kastuminen on hahmojen mielestä hauskaa, ja he nauravat hysteerisesti kun juoksevat sisälle. Tai jäävät sateeseen pussailemaan ja nauramaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikakausille täysin sopimattomat vaatteet, esineet, asiat ja ym!
Minua ärsyttää vastaavasti liika aikakauden toittotaminen, esim. 80-luvun sarjassa on pakko olla kaikilla hirveä kampaus, vaatteet ja meikit ja korut ovat kaikki yhtä värien sekamelskaa. Pitää tehdä viittauksia sen hetken politiikkaan, ja on soitettava juuri niitä kaikkein suosituimpia kasaribiisejä jotka soivat vieläkin liikaa, tyyliin Africa ja Take on Me.
Tykkään siitä, kun leffassa aikakausi ilmenee hienovaraisemmin. Esim. "Things Heard and Seen" Netflixissä, tajusin vasta kun näin lankapuhelimen ja kalenterin, että leffa sijoittui vuoteen 1980.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos elokuvissa sataa niin se on aina kaatosade.
En ole ikinä törmännyt elokuviin, joissa vain tihkuttaisi sadetta.Ja aina sade alkaa ihan yllättäen, eka pisaroiden jälkeen tulee heti hirveä kaatosade.
Mutta ainakin komedioissa kastuminen on hahmojen mielestä hauskaa, ja he nauravat hysteerisesti kun juoksevat sisälle. Tai jäävät sateeseen pussailemaan ja nauramaan.
Ja sitten sisällä pitää vaihtaa vaatteita, ja kumpikin näkee toisen ilman paitaa. Jos ei siihen mennessä ole ihastuttu, niin kipinät alkavatkin lennellä heti, kun kummankin vatsalihakset ovat näkyvillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikakausille täysin sopimattomat vaatteet, esineet, asiat ja ym!
Myös liiallinen täydellisyys tökkii. Jos kuvataan esim. 60-lukua, niin asunnon kaikki esineet ovat 60-lukua. Oikeasti pitäisi olla myös jotain vanhempaakin seassa, eihän kenenkään kodissa kaikki huonekalut olleet kerralla hankittuja, ainakaan työläisperheissä. Samoin jos puvustus ja stailaus on liian trendikästä, paitsi jos käsitellään muotimaailmaa (esim. Netflix Halston).
Vierailija kirjoitti:
Aikakausille täysin sopimattomat vaatteet, esineet, asiat ja ym!
Seksikohtaukset ovat monesti aika moderneja, vaikka aikakausi olisi 1800-luku. Ihmisillä ei ollut silloin juuri ymmärrystä seksistä, koska mitään pornoa ja seksivalistusta ei ollut olemassa. Ei tiedetty suuseksistä eikä muistakaan tekniikoista.
Saman sukupuolen kanssa oleminen oli äärimmäisen kiellettyä ja oli pitkään rikos. Tämä olisi hyvä muistaa, kun tehdään jotain entisaikaan sijoittuvia elokuvia. Hahmojen pitäisi kokea vahvaa sisäistä ristiriitaa homouden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikakausille täysin sopimattomat vaatteet, esineet, asiat ja ym!
Kaikenmaailman pukudraamoissa on aina tätä. Tosi muodikkaita meikkejä ja kampauksia ja vaatteet ihan erilaisia kuin siihen aikaan oikeasti. Jos törmään tällaiseen, lopetan yleensä heti katsomisen, ellei sarja ole muuten loistava, kuten GoT. Siinä vaiheessa kun hahmon habitus on täysin "väärästä maanosasta", peli on menetetty.
Ja naisilla äärimmäisen niukat asusteet, esim. valtava kaula-aukko, jota olisi siihen aikaan pidetty epäsiveellisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikakausille täysin sopimattomat vaatteet, esineet, asiat ja ym!
Myös liiallinen täydellisyys tökkii. Jos kuvataan esim. 60-lukua, niin asunnon kaikki esineet ovat 60-lukua. Oikeasti pitäisi olla myös jotain vanhempaakin seassa, eihän kenenkään kodissa kaikki huonekalut olleet kerralla hankittuja, ainakaan työläisperheissä. Samoin jos puvustus ja stailaus on liian trendikästä, paitsi jos käsitellään muotimaailmaa (esim. Netflix Halston).
Nimenomaan tämä, liian paljon saman aikakauden tavaraa aika vanhojenkin hahmojen kotona, samoin viimeisin elektroniikka kaikilla köyhilläkin hahmoilla. Jättitelkkari ja hienot stereot, jotka olisivat oikeasti maksaneet paljon siihen aikaan.
Ainakin meillä oli 14-tuumainen telkkari jonnekin 90-luvun puoliväliin asti, ja samat Lundia-hyllyt varmaan 70-luvulta 2000-luvulle. Ja mulla on vieläkin yksi Lundia-hylly kirjahyllynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos leffoja ja TV:tä on uskominen, niin KAIKILLA oli Rubikin kuutio 80-luvulla. Sitä sitten pyöritellään ja yritetään ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Töissä saa tehdä mitä haluaa. Voit vaikka lähteä kesken päivän pois tai pitkälle lounaalle. Usein myös päähenkilön ystävät käyvät työpaikalla juoruilemassa.
Koskaan ei ole kiire, paitsi jos elokuvan juoni sitä vaatii. Silloin on tiukka "deadline" ja hommat saadaan valmiiksi kirjaimellisesti viime hetkessä.
Ei muuta tarvitse kuin hihkaista "cover for me!" ja häipyä paikalta.
Tosielämässä USA:ssa saisi heti potkut tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Morlokkimies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikki puhelinnumerot alkavat 555-, no tähän on kyllä hyvä syy, eli noin alkavaan numeroon ei voi soittaa.
Bruce Taivaanlahja teatteriversiossa ei ollut tuota 555 alkua ja siihen numeroon tuli paljon puheluita henkilöiltä, joilla on rajoittunut kyky erottaa elokuvia todellisuudesta.
Lähde: Leffan DVD version komenttiraita (muistaakseni)
Olen joskus kuullut, että jos elokuvassa on oikea numero, siihen pitäisi ostaa oikeudet. Eli käytännössä säästää rahaa, jos käyttää niitä 555-alkuisia numeroita.
En kyllä ymmärrä, miksi kukaan ohjaaja välttämättä haluaisi pistää rahaa tuollaiseen yksityiskohtaan.
Jos puhelin soi, niin kohtaus menee aina näin: näyttelijä sanoo ”Haloo” tms, seuraa kolmen sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen näyttelijä sanoo ”Kiitos tiedosta, kuulemiin!” Sitten toinen huoneessa ollut kysyy, että mitä siellä sanottiin, niin aina seuraa vuolas selitys tyyliin miten ”Pekka on saanut sairaskohtauksen ja häntä elvytetään, mutta kaikki on hyvin ja on otettu niitä ja näitä kokeita ja ei tarvitse olla huolissaan, koska se ja se ja se asia on jo järjestetty!” Siis hirveän pitkä selitys ja isoja asoita, ja toinen muka ei ole sanonut koko puhelun aikana kuin sitte hei - kiitos tiedosta ja näkemiin! Ei mitään kysymyksiä eikä mitään…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kauhtunut 6-kymppinen ukko on nuoren naisen ykkösvaihtoehto seurustelukumppaniksi. Tyttö kuvankaunis ja ukko susiruma -tyyliin Woody Allen.
Valitettavasti näitä tapahtuu myös tosielämässä, esim. Dannyn kohdalla. Ja on presidenttiparillakin melkoinen ikäero.
Jos miehellä on pätäkkää, on hänellä myös karismaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne koiraelokuvat. Koirat on vaan niin fiksuja, osaavat ihan itsestään vaikka mitä vaikka kukaan ei ole niitä opettanut. Ajattelevat kuin ihmiset ja ymmärtävät yhdestä lauseesta mitä omistaja tarkoittaa.
Ei kumma, että ihmiset on niin hukassa koiriensa kanssa.
Koirat on kylläkin fiksumpia kuin ihmiset ja ohjaa meitä ajatuksillaan. Vain hölmö luulee olevansa mitään eläintä älykkäämpi.
Syö paskaa ja nuolee peräreikää.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhelin soi, niin kohtaus menee aina näin: näyttelijä sanoo ”Haloo” tms, seuraa kolmen sekunnin hiljaisuus, jonka jälkeen näyttelijä sanoo ”Kiitos tiedosta, kuulemiin!” Sitten toinen huoneessa ollut kysyy, että mitä siellä sanottiin, niin aina seuraa vuolas selitys tyyliin miten ”Pekka on saanut sairaskohtauksen ja häntä elvytetään, mutta kaikki on hyvin ja on otettu niitä ja näitä kokeita ja ei tarvitse olla huolissaan, koska se ja se ja se asia on jo järjestetty!” Siis hirveän pitkä selitys ja isoja asoita, ja toinen muka ei ole sanonut koko puhelun aikana kuin sitte hei - kiitos tiedosta ja näkemiin! Ei mitään kysymyksiä eikä mitään…
Puhelu on niin lyhyt, ettei se soittaja olisi mitenkään ehtinyt edes sanoa sitä kaikkea litaniaa! Ja jos jollekin soitetaan puhelimella tai ovea koputetaan, niin on joku kolme sekuntia aikaa reagoida ja ehtiä vastaamaan/ ovelle, tai vastapuoli luovuttaa, että ei se vastaa/ ole kotona :D
Pari tapaa, rakastuu toisiinsa ja lupaavan alun jälkeen toinen osapuoli on tehnyt jotain mitä toinen ei voi hyväksyä ja ovat erossa jonkin aikaa mutta ah aina lopussa rakkaus voittaa. Sama juonikuvio toistuu aina.
Jos elokuvissa sataa niin se on aina kaatosade.
En ole ikinä törmännyt elokuviin, joissa vain tihkuttaisi sadetta.