Epävakaa persoonallisuushäiriö

Mulla ei oo diagnoosia, mutta jotenkin aina tämä häiriö tulee vastaan. Olen tosi ailahteleva ja milloin vihaan itseäni ja milloin taas rakastan kaikkea. Viikossa on poikkeuksetta pari helvetillistä maailmanloppu-päivää.

Viimeksi eilen hakuin mieheni ja hakkasin läppärini paskaksi. Toki olen tasapainoisempikin välillä.

Tyhjyys ja epätoivo valtaavat jos olen liikaa itsekseni oman pääni sisällä. Nyt hieman helpottanut, kun on ollut tekemistä.

Miten sait diagnoosin ja luuletko että olisin kohtalontoverisi? Miten lähtisin tutkimaan tätä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei oo diagnoosia, mutta jotenkin aina tämä häiriö tulee vastaan. Olen tosi ailahteleva ja milloin vihaan itseäni ja milloin taas rakastan kaikkea. Viikossa on poikkeuksetta pari helvetillistä maailmanloppu-päivää.

Viimeksi eilen hakuin mieheni ja hakkasin läppärini paskaksi. Toki olen tasapainoisempikin välillä.

Tyhjyys ja epätoivo valtaavat jos olen liikaa itsekseni oman pääni sisällä. Nyt hieman helpottanut, kun on ollut tekemistä.

Miten sait diagnoosin ja luuletko että olisin kohtalontoverisi? Miten lähtisin tutkimaan tätä?

Sulla on sentään mies. Luuletko, että hulluilla miehillä on nainen? Never! Lähet nyt purkamaan sitä niin, että suhde säilyy, jos se on sen arvoinen.

Osaako joku kertoa suurimpia eroja erityisherkkyyden ja epävakaan peroonallisuushäiriön välillä?

Ymmärrän, että toinen on vakava sairaus ja toinen ominaisuus. Mutta yhdistävinä tekijöinä ainakin asioiden vatvominen ja loukkaantuminen herkästi? Eräs läheiseni pitää itseään erityisherkkänä mutta itse näkisin hänet enemminkin sairastavan epävakaata persoonallisuushäiriötä. Mietin vain, että kuinka haitallista on tuudittautua johonkin erityisherkkyyteen, kun taustalla onkin paljon vakavampia ongelmia.

Oletko ap hoidon piirissä? Saatko jotain apua? DKT- ryhmistä on saatu tosi hyviä kokemuksia.

En haluu vittuilla enkä muutenkaan aliarvioida, mut helpottaako oloa yhtään sellainen ruokavalio, että verensokeri pysyis mahd tasaisena. Joo ei se mikään ruokavaliolla korjattava häiriö ole, mut aattelin vaan, et jos ees vähän helpottaisi sun oloja...

Seurustelin kerran naisen kanssa jolla oli tuo. Oli ihan helvettiä, aivan hullu. Tosin silloin kun oli kiva, oli hyvin kiva eli sai huijattua aluksi.

Voitteko epävakaat kertoa minkälaista teidän elämänne on?

Vierailija kirjoitti:

Voitteko epävakaat kertoa minkälaista teidän elämänne on?

Vaihtelevaa. Silloin kun menee hyvin, menee todella hyvin. Myös läheisillä. Kun menee huonosti, on helvetti irti. Näin keski-ikäisenä olen vakautunut, ei enää tempoilua joka suuntaan joka tilanteessa. Edelleenkin olen aika kärkäs ja mustavalkoinen, mutta läheiseni ovat hyväksyneet nämä piirteet ja vähän toppuuttelevat ystävällisesti silloin tällöin. Nuorempana sekoilin aika pahastikin, mutta onneksi löysin puolisoni aika nuorena, joka on ymmärtänyt ja ollut kärsivällinen satunnaisista sekoiluistani huolimatta. Pahinta olisi ollut joutua kokonaan hylätyksi ihmisten taholta.