4,5-vuotias tyttö itkee joka asiasta

Oletko kysynyt tytöltä, miksi hän tekee niin? Varmaan osaisi kertoa, kun kuvaat häntä kuitenkin kielellisesti TODELLA lahjakkkaaksi.

Tyttö on kaksikielinen ja puhuu molempaa kieltä sujuvasti. Tästä syystä sanoin, että on kielellisesti lahjakas. Kysyn yleensä, mikä harmittaa. Voisinkin yrittää kysyä jotenkin tarkemmin miksi itkee..

Kuulostaa samalta kun meillä. Tyttö on myös 4,5 - vuotias ja siskonsa puolivuotias. Oisko se tuo ikä.. tosin voi olla myös huomionkipeä.

Miten teidän muut noin 5-vuotiaat, itkevätkö vielä usein?

Anna tytön itkeä, itke sinä mukana. Helpottaa teitä kumpaakin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on myös 4,5 - vuotias ja siskonsa puolivuotias. Oisko se tuo ikä.. tosin voi olla myös huomionkipeä.

Vauvan tuloon asti kestimme itkemistä, nyt ei enää vaan jaksa...

Oletteko neuvolasta kysyneet apua?

Onko teillä selkeä päiväjärjestys ja rutiinit, jotka toistuvat aina samalla kaavalla? Kerrotteko lapselle mitä milloinkin on tulossa, eli sanotteko että "kymmenen minuutin päästä on ruoka-aika", vai onko yhtäkkiä vain ruoka-aika? Annatteko lapselle joka päivä yhteistä aikaa vanhemman kanssa? Annatteko lapsen pelata pädillä, puhelimella tai läppärillä joka päivä? Miten olette kertoneet lapselle siitä miksi vauvan hoitaminen on tärkeätä? Kyselettekö lapselta paljon, vai onko päävastuu päätösten tekemisestä teillä aikuisella? Miten toimitte, jos lapsi selkeästi vollottaa jostain turhasta asiasta? Menettekö mukaan lapsen vollotukseen, vai osaatteko toimia niin, että autatte lasta selviämään tunteidensa kanssa ja pääsemään tilanteesta yli, vai menettekö lapsen pahaan mieleen mukaan? Miksi oletitte että häiritsevä käyttäytyminen loppuisi vauvan syntyessä?

Hellyyden- ja huomionkipeä. Antakaa tarpeeksi huomiota ettei tyton tarvitse sitä pyytää 'puutteiden' varjolla ❤

Ei kannata huomioida silloin kun itkee turhaan. Ilmoita, että tuo on turhan itkemistä, etkä viitsi kuunnella. Kun oppii, että itkemällä ei tule reaktiota, ei jaksa enää yrittää. Suru ja pettymys ovat ihan oikeita tunteita, mutta turhan itkeminen monta kertaa päivässä on huomion hakemista. Anna huomiota positiivisista asioista.

Vauvan tulo. Siis jos tuo itkemisasia on uusi. Ei ne vanhemmat lapset "oireile" vauvaa heti, vaan vasta kun vauva on vähän vanhempi ja lapsi tajuaa pikkusisaruksen tulleen pysyäkseen.

Meillä itse asiassa vähän sama kuvio. Lapsi oli 4,5 kun pikkusisarus syntyi, nyt 5-vuotias. Ja alkoi kunnolla protestoida pikkusisarustaan vasta kun vauvalla oli ikää puoli vuotta. Ihmeteltiin tätä, mutta sekä päiväkodin että neuvolan ammattilaisilta tuli viestiä, että tällainen on todella yleistä. Mutta kyllähän se itkuisuus tuntuu vaikealta, kun vesihanat aukeavat kaikesta. (Saattaa alkaa ruokapöydässä vaikka itkemään ja huutamaan, että "ei ole koskaan saanut maitoa/ketsuppia/kanaa tm." vaikka ei ole ehtinyt edes pyytää normaalisti. Siis kitisee ja valittaa aivan tavan vuoksi.) Ja meilläkin huudetaan ja pidetään todella kovaa ääntä. Välillä tyttö tuntuu jotenkin "psyykkaavan" itseään vielä itkuisemmaksi, katsoo itseään peilistä ja vääntää tekonyyhkytystä kunnes tulee oikea itku. Ja jos oikea itku meinaa laantua, jatkaa tekonyyhkytyksellä. Tyttö saa kyllä paljon aikaa ja huomiota ja halauksia, eli ei olisi tarpeen hakea huomiota tuolla itkemisellä (ja draamalla suoraan sanoen).

Vierailija kirjoitti:

Vauvan tulo. Siis jos tuo itkemisasia on uusi. Ei ne vanhemmat lapset "oireile" vauvaa heti, vaan vasta kun vauva on vähän vanhempi ja lapsi tajuaa pikkusisaruksen tulleen pysyäkseen.

Meillä itse asiassa vähän sama kuvio. Lapsi oli 4,5 kun pikkusisarus syntyi, nyt 5-vuotias. Ja alkoi kunnolla protestoida pikkusisarustaan vasta kun vauvalla oli ikää puoli vuotta. Ihmeteltiin tätä, mutta sekä päiväkodin että neuvolan ammattilaisilta tuli viestiä, että tällainen on todella yleistä. Mutta kyllähän se itkuisuus tuntuu vaikealta, kun vesihanat aukeavat kaikesta. (Saattaa alkaa ruokapöydässä vaikka itkemään ja huutamaan, että "ei ole koskaan saanut maitoa/ketsuppia/kanaa tm." vaikka ei ole ehtinyt edes pyytää normaalisti. Siis kitisee ja valittaa aivan tavan vuoksi.) Ja meilläkin huudetaan ja pidetään todella kovaa ääntä. Välillä tyttö tuntuu jotenkin "psyykkaavan" itseään vielä itkuisemmaksi, katsoo itseään peilistä ja vääntää tekonyyhkytystä kunnes tulee oikea itku. Ja jos oikea itku meinaa laantua, jatkaa tekonyyhkytyksellä. Tyttö saa kyllä paljon aikaa ja huomiota ja halauksia, eli ei olisi tarpeen hakea huomiota tuolla itkemisellä (ja draamalla suoraan sanoen).

c

Ap: Meillä myös näin. Usein katsoo samalla peiliin ja psyykkaa itseään itkemään enemmän. Meilä myöskin saa paljon huomioita. Tuntuu, että saa aikaan draamaa joka asiasta ja vääntää usein tekoitkua. Meillä tätä on jatkunut jo vuosia, koko elämänsä ajan itkenyt aina paljon.

Taitaa kuulua ikään. Meillä saman ikäinen ja ulvoo joka asiasta ja pettymyksestä. Esim kun laitoin ketsuppia lautaselle, kun hän olisi itse halunnut laittaa. Vähän raskasta, mutta ohi menee.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata huomioida silloin kun itkee turhaan. Ilmoita, että tuo on turhan itkemistä, etkä viitsi kuunnella. Kun oppii, että itkemällä ei tule reaktiota, ei jaksa enää yrittää. Suru ja pettymys ovat ihan oikeita tunteita, mutta turhan itkeminen monta kertaa päivässä on huomion hakemista. Anna huomiota positiivisista asioista.

k

Tässä varmasti hyvä vinkki eli ignooraa tuon turhan itkemisen. Usein vaan niin vaikeaa, kun niskakarvat nousee pystyyn kun itku alkaa kun ärsyttää... Pitäisi vaan pysyä rauhallisena ja olla huomioimatta turhaa itkemistä.

Onko muuten kaikki ok, onnistuuko pukeminen, motoriikka kunnossa..? Miten nukkuu, syökö hyvin?

Toivottavasti homma jo hallussa. Meidän 5-vuotias ei ole itkeskellyt kuin ehkä kerran kuussa, jos jostain syystä on tullut paha mieli ja kun palaa yökylästä isoäidiltä (ei surullinen, vaan tunteikas itku, kun on kiva nähdä taas). Voi olla sisarus tai joku muu. Meillä auttoi valtavasti kakkosen synnyttyä, että satsasimme isoäidin ja isosiskon suhteeseen. Näin esikoinen sai olla "tähti" ja huomion keskipiste sekä puuhata ikäistään hommaa. Jaksoi sitten paremmin vauvaa.