En rakasta miestäni, mutta sitten kuitenkin rakastan

Eroa. Ei parisuhteen kuulu olla tollanen. Voi olla että rakastat, mutta et enää romanttisessa mielessä..

Perus prinsessaharhoja. Voisit kasvaa aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Ei parisuhteen kuulu olla tollanen. Voi olla että rakastat, mutta et enää romanttisessa mielessä..

No kun en mä halua. Inhottaa tällainen, kun ei tunne palavaa rakkautta ja intohimoa, mutta silti en halua erotakaan.

ap.

Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee hetkiä jolloin toinen ei ole niin mieleen tai kiinnostava. Ne menee ohi ja jos ei mee ni sit täytyy alkaa miettimään et mitä tekee ettei tuhlaa kallisarvoisia vuosia ja toisen tai omaansa aikaa.

ap oletko minä? täällä aivan sama tilanne ja päätin katsoa onko tää vaan joku ohimenevä vaihe jos ei niin paras erota..

Saahan sitä haaveilla muista, mutta jos oma mies tuntuu vastenmieliseltä tai toi muista haaveilu vaikuttaa siihen että teet oman ja miehesi elämästä kurjaa niin eroa. Tai ainakin olet varmasti sen velkaa miehellesi että kerrot tunteistasi rehellisesti ja annat miehesikin tietää että elää ihmisen kanssa jota se ei saa tehtyä onnelliseksi.

Tai sitten kasva aikuiseksi ja lopeta turha haaveilu ja panosta siihen mitä sulle on suotu. Grow some balls biatch!

Minullakin oli noin.

Kun mies oli muualla saatoin ikävöidä häntä kotiin. Sitten kun hän tuli, hän olikin minusta ärsyttävä ja ällöttävä. Näin vain hänen vikansa. Harvemmin hyviä hetkiä. En halunnut että hän koskee minuun, mutten halunnut että hän koskee kehenkään toiseenkaan. En kauheasti arvostanut tai ihaillut häntä missään.

No erosimme! Hetken kirpaisi toosi kovasti ja kadutti oma käytös. Sitten alkoi tuntua että kyllä jotain parempaa on tulossa. Kirkkaammin tajusin etten olisi ikinä jaksanut hänen ns. huonoja puoliaan enkä olisi muuttamut omaa käytöstäni, ja nyt minulla on mahdollisuus löytää joku erilainen ihminen, jonka kanssa ei tilannetta tarvitse päästää noin huonoon jamaan. Toki välillä voi tulla ikävä ja jossitella mennyttä, mutta kun järjellä miettii niin turha tuhlata aikaa tuollaiseen elämään!

Mies kiittää, kun pääsee susta eroon. Varsinkin kun huomaa että olet teidän yhteisen ajan käyttänyt vain toisten ihannointiin.

Varmaan se kuvittelee että sä pidät siitä ja se hukkaa elämänsä tollaseen. Toki jos on täysi mulkku tyyppi niin juokse ja lujaa.

Näin siinä käy kun asettuu aloilleen kiltin miehen kanssa. Sitä vaan haaveilee niistä jännämiehistä ja seksi oman miehen kanssa yököttää. Kyllä kaikkien naisten tulisi saada jännämies.

Eroa ihmeessä jos kerran et tiedä mitä haluat. Saa sit mies jonkun joka osaa sitä arvostaa.

Eroa! Minulla oli sama tilanne. Kun vihdoinkin päätin erota, niin se oli paras ratkaisu. Minäkin luulin, että se olisi ohimenevä vaihe ja välillä se inho menikin ohi, mutta palasi aina takaisin. Ja haaveilin muista miehistä. Luulin että muissakin parisuhteissa on näin. Mutta nyt olen ollut onnellisesti vajaa 3 vuotta toisen miehen kanssa ja ei ole mitään tuollaista. Vaan aitoa rakkautta. Luulen, että aiemmassa suhteessa luulin rakastavani, vaikka en oikeasti rakastanut.. Vaihtamalla paranee!

Tämä on rajusti sanottu, mutta et taida rakastaa miestäsi. Noi tunteet mistä puhuit, ovat lähinnä omistushalua. Sairaalloista sellaista. Mieti, miltä tuntuisi, Jos tietäisit miehesi ajattelevan samoin.

Vakavan keskustelun ja/tai parisuhdeterapian paikka.

Hei! Aikoinkaan oli samanlaisia tuntemuksia täällä, luonnollisesti olin hämilläni. Teiltä on vain kipinä ja intohimo sammunut ja siksi seksikään ei tunnu hyvältä. Kokeilkaa arjen pieniä juttuja kuten tehkää yhessä asioita ja kokekaa, yritä ajatella puolisostasi niitä hyviä asioita, niitä mihin aikoinaan rakastuit hänessä. Kosketelkaa, olkaa lähekkäin. Mitä hän olisi valmis tekemään sun eteen? Mitä itse olet valmis tekemään miehesi eteen?

Kuulostaa pahalta eikä yhtään normaalilta.. En ole ikinä ajatellut noin miehestäni.

Suhteen eteen pitää tehdä töitä. Yhteistä aikaa pitä varata tarpeeksi.

Et ainakaan kovin rehti ole, jos miehesi kanssa elelet ja teeskentelet rakastavasi häntä.

Samalla kuitenkin himoiten toisia.

Onko ne "toiset" miehet täydellisiä? Vai kenties ovat täydellisiä nyt kun et heidän kanssaan asu. Ja paremmin heihin tutustuen näet sitten vain heidän huonot puolensa.

Kenties tarvitset uuden harrastuksen tai työpaikan vaihdon?

Toki voit ottaa riskin ja erota miehestäsi, ehkä ei huonoin vaihtoehto vaikka se tarkoittaisi että joku toinen "saa" miehesi?

Kielletty hedelmä houkuttaa, aika perussettiä. Toiset pettää, toiset eroaa ja jotkut sitten on uskollisia.

Neuvona sanoisin, että älä jää vatvomaan. Jos et voi miestäsi rakastaa ja himoita niin älä nyt hänenkin elämää pilaa sillä että elät valheellisesti muka onnellisesti hänen kanssaan.

Eiköhän kerran elettävä elämä ole kuitenkin nauttimista varten, ei kärsimistä.

Voin kyynel :(

Kuulostaa tutulta. Olen ollut melkein 20 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Hän on paras ystäväni, ja perheemme toimii saumattomasti. Seksuaalista vetoa en vain häneen tunne. Seksiä on, mutta harvoin. Tai miehen mielestä harvoin, minusta ihan sopivasti. Seksuaalinen aktiivisuus tuntuu menevän kausissa: edellinen tiiviimpi vaihe oli viime kesänä, nyt talvi on sairastelun ja stressin vuoksi ollut hiljaisempaa. Juuri nyt voisin vaikka elää täysin ilmankin.

Meillä on myös parisuhdeaikaa, ja yleensä meillä on tosi mukavaa myös ilman lapsia. Ei mitään ilotulitusta, mutta hyvää, mutkatonta yhdessäoloa. Emme tappele juuri koskaan. Ärsytämme taatusti toisiamme puolin ja toisin, mutta olemme oppineet, ettei niihin ärsytyksiin kannata kiinnittää edes huomiota. Ohi ne menevät kuitenkin.

Mielestäni tämä on juuri sellaista rakkautta, jota elämääni haluan. Olen kyllä vuosien varrella ihastunut muihin ja himoinnutkin muita miehiä, mutta mitä sitten? Ei tulisi mieleenkään vaihtaa tätä sopivaa kumppania ja lasteni isää johonkin seksisuhteeseen.