Ystävä sai syöpädiagnoosin
Tuntuu niin pahalta ja väärältä. Sama hlö on joutunut käymään niin monta muutakin raskasta asiaa läpi viime vuosina. Olen luvannut olla kuulevana korvana jos haluaa jutella. Onko jotain muuta miten voisin olla tukena?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Käy kaupassa, käy kylässä, jos asuu yksin. Leikkaukset ja hoidot väsyttävät ja vievät toimintakykyä, vaikka näyttäisi terveeltä. Kuskaa välillä sairaalaan, jos pystyt. Älä aloita analysointikeskusteluja vaan tunnustele millä tasolla ja miten ystävä itse suhtautuu tilanteeseensa.
Kiitos vinkeistä!
Ap
Olisi hienoa, jos voisit viedä (tai laittaa netin kautta) esirukouspyynnön hänen puolestaan jollekin kristilliselle seurakunnalle; nämä ovat liian suuria taakkoja ihmiselle ja yksin kannettaviksi. Siinä voisi pyytää Jeesukselta viisautta hoitaville lääkäreille ja että Hän koskettaisi haavoitetulla kädellään sairastunutta ja vetäisi tätä puoleensa.
"Hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
Vierailija kirjoitti:
Käy kaupassa, käy kylässä, jos asuu yksin. Leikkaukset ja hoidot väsyttävät ja vievät toimintakykyä, vaikka näyttäisi terveeltä. Kuskaa välillä sairaalaan, jos pystyt. Älä aloita analysointikeskusteluja vaan tunnustele millä tasolla ja miten ystävä itse suhtautuu tilanteeseensa.
Ei tätä voisi paremmin sanoa! Olen sairastanut pari vuotta sitten, melko nuorena. Kaikista kavereistani ei ollut tueksi, mm. monivuotinen bestikseni katosi elämästäni. En koskaan tule jättämään pulaan minua silloin auttaneita.
Tärkeä on myös muistaa että usein sairaalle ihmiselle on tärkeä etenkin pahimman järkytyksen ja raskaimpien toimenpiteiden jälkeen jatkaa arkijuttuja. Itselle oli mieleen turhamaiset kynsi- yms. jutut, käsityöt tai jos joku vei kaupoille tai kahvilaan.
Käy kaupassa, käy kylässä, jos asuu yksin. Leikkaukset ja hoidot väsyttävät ja vievät toimintakykyä, vaikka näyttäisi terveeltä. Kuskaa välillä sairaalaan, jos pystyt. Älä aloita analysointikeskusteluja vaan tunnustele millä tasolla ja miten ystävä itse suhtautuu tilanteeseensa.