Onko kenelläkään RAUHALLISTA poikalasta??

Siis verrattuna esim. serkkuunsa joka 1-vuotiaasta on ollut aivan mahdoton menijä. Tämä ikinä kävele vaan juoksee joka paikkaan.



Lisäksi mielestäni monet poikamme kerhossa olevat pojat ovat paljon rauhattomampia kuin poikamme. Poikamme viihtyy siis hyvin paikallaan, tykkää askarrella, nyt lempiharrastus on saksilla leikkaaminen. On myös sellainen mietiskelijä eli kyselee kaikenlaista meiltä jatkuvasti ja on kiinnostunut kaikesta. Pienenä häntä piti kyllä kanniskella kun oli niin kiinnostunut katsomaan esim. ulos ikkunasta.



Ei tyttäremmekään villi ole, mutta hän on enemmän sellainen " sotkija" . Eikä hänkään ryntää edestakaisin kuten jotkut lapset.

eli kovin pitkäaikasta kokemusta ei ole mutta on kyllä tosi rauhallinen. Meidän kaksi tyttöä ovat kauhean temperamenttisia eivätkä ole esim koskaan viihtyneet yksin. Poika taas mieluiten leikkii yksikseen pitkiä aikoja, nyt on kyllä oppinut jo leikkimään yhdessäkin. Vauvasta asti ollut rauhallinen.



Kun ollaan kylässä missä paljon lapsia niin kaikki tytöt juoksee ja riehuu ja vähän väliä joku itkee tai tulee riitaa. Viimeistään sillon poikamme lähtee omiin oloihin, hän ei tkkää tapella.



Poika on kuitenkin eloisa ja toki joskus innostuu " riehumaan" siskojen kanssa mutta on usein se ensimmäinen joka lopettaa myös leikin.

Poikamme ei oikein viihdy kerhossakaan kun kertoo, että kaikki muut pojat ovat niin villejä... Hän ei ylipäätään pidä siitä jos joku riehuu vähän liikaa. Nuo muut pojat ovat mielestäni juuri sellaisia " tyypillisiä poikia" , jotka juoksevat ees taas, huutavat kovaa jne.



Mieheni on kyllä myös erittäin rauhallinen luonne, joten lienee sieltä peruja:-).



2

Eli se on ihan huuhaata, että pojat olisi aina villimpiä kuin tytöt. Niin mulle on meinaan sukulaiset ja tutut sanoneet, kun ovat päivitelleet pojan menoa. Ilmeisesti on vaan uteliaampi ja menevämpi kuin siskonsa.

Joskus olen ihan miettinyt, että onko poika ihan normaali, kun on todella NIIIIIN rauhallinen ja verkkainen. ;) Mutta ihan normaalisti kehittynyt ikäisekseen on. Luonne vain on sellainen, ettei turhista innostu. Kun oma poikani menee joka paikkaan juosten, saa tätä vetää perässä. Aivan ihana pieni poika hän tietysti on kaikin puolin. Ja mitä helpoin hoidettava. Saa nähdä pysyykö tuollaisena. Ikää on vasta kaksi vuotta.

Uhmaiästä ei ole tietoakaan :) Hän on vauvasta saakka ollut tarkkailija ja puuhailija, viihtyy kyllä yhtä hyvin yksinään kuin seurassakin. Rakastaa lukemista ja piirtelyä, voisi tehdä molempia tuntikausia. Malttaa keskittyä. Hänen kanssaan voi neuvotella ihan kaikesta, hän kyllä pysähtyy kuuntelemaan.



Toki hän leikkii myös riehakkaita leikkejä ja viuhtoo paikasta toiseen, mutta osaa lopettaa eikä milloinkaan mene liian pitkälle. Ääntä tarvitsee korottaa vain harvoin. Toisaalta hän tietää mitä tahtoo & kykenee ilmaisemaan itseään sanallisesti, heittopussi tai ressukka ei missään nimessä ole.



Suoraan sanoen en olisi uskonut, että tällaisiakin lapsia voi olla. Hän ei ole milloinkaan sanonut, että hänellä on tylsää tai että hänellä ei olisi mitään tekemistä! Pikkusiskonsa vaikuttaa samantapaiselta, vaikka vauva vasta onkin.



Arkea helpottaa ja ilahduttaa kummasti, ettei tarvitse rettelöidä eikä komentaa. Itsekin jaksaa paremmin, kun toinen on aina niin iloinen.

Ei tykkää hoidossakaan kun toiset pojat kiljuu ja riehuu. Parhaat kaverit tyttöjä joiden kanssa voi leikkiä rauhallisia leikkejä.

että uhma pojalla kyllä on ollut paha.

sitten paljon rauhallisempi tapaus,poika hänkin.esimerkkinä että hän nukahti juuri yhtenä päivänä ostoskärryyn kaupassa.tykkää katsella videoita parikin tuntia ja ikää on 1v.molemmat kehittyneet varhain mutta kun esikko oppi kävelemään 10kk niin häntä ei pidellyt mikään.kuopus käveli 9kk verkkaisin askelin ja tutki mennessään asioita.

Ei koskaan ole ollut mitään uhmaa, kiukkua, huutamista eikä riehumista!!

Mutta silti on hyvin touhukas.

Saa vain ja ainoastaan positiivista palautetta koulusta ja aikoinaan päiväkodista.



Ja, KYLLÄ!! Pojalla on aina ollut hyvinkin vahva oma tahto, mutta hän tuo sen esille omalla tavallaan. Ei siis huutamalla ja kiukkuilemalla!

nyt meillä on 6 kk ikäinen tyttövauva ja kyllä pahasti näyttää siltä että siitä tulee villi ja jääräpää... =)

Ei viihtyisi hetkeäkään yksin (tietty kun tottunut että 6 vuotias koko ajan lähettyvillä...) ja kitisee ja jopa jo komentaa (tai ainakin raukkaparka yrittää kovasti) koko ajan...

Poikamme on nukkunut synnäriltä lähtien yönsä illasta aamuun. Iltaisin poikamme haluaa itse mennä nukkumaan, sanoo itse ...nukkumaan. Ei kertaakaan tappeluita nukkumisesta.

Yhtäkään kaappia emme ole joutuneet teippaamaan tai pulttaamaan kiinni, ei tyhjennä kaappien sisustoja lattioille. Kukat saavat olla rauhassa ja koirien vesikupit.

Poikamme ei tykkää leikkiä, jos muut leikkijät ovat äännekkäitä ja riehuvat. Jos äänekäs leikkikaveri tulee vastaan, niin poikamme katsoo vähän ihmeissään ja yleensä alkaa leikkimään omia leikkejään.

Pikkuveikan isoveli oli samanlainen pienenä. Rauhallinen ja tottelevainen.

toinen on kohta 5v ja villi ku mikä.

Toinen kohta 2v ja rauhallinen..

nyt tyttö syntyi ja saa nähdä millanen hänestä tulee =)

Vierailija:

Meillä on tyttö ja poika, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tyttö on pienestä pitäen ollut rauhallinen omissa hommissaan viihtyvä. Poika taas ei pysy hetkeäkään paikallaan, haluaa nähdä, kokea ja koittaa kaikkea mahdollista, yksin ei viihdy ollenkaan ja seuraa tarvii pitää koko ajan.

Onko rauhallisia poikalapsia edes olemassa??

T: Päiväkodin lastenhoitaja

Tottakai jokainen lapsi kotonaan aina välillä villiintyy, mutta perusluonteeltaan ovat kaikki rauhallisia.

Pojat ovat äänellisesti kovia.

T. Lastentarhanopettaja

Ei ryntäile päättömästi, on yleensä myös järkevä ja varovainen toimissaan. Puhuu ikäisekseen todella hyvin, tykkää katsella kirjoja ja tehdä palapelejä.



Toisaalta omaa tahtoa ja kiukkua kyllä riittää joka päivällä, joten siinä mielessä ei ole maailman helpoin hoidettava. Eikä välttämättä ole tuon yhden edellisen kirjoittajankaan kaverin poika, vaikka ulkopuoliselta siltä näyttäisikin.



Minun kaverillani on suunnilleen saman ikäinen poika kuin meillä ja rauhallisuudesta ei tietoakaan. Menee kamalaa vauhtia minne nenä näyttää, juokseen päin seiniä, kiipeilee joka paikkaan jne.



Suurimpana erona näkisin meillä kasvatuksen. Meillä on ihan pienestä saakka pojalle selitetty kaikki asiat, hän on saanut kokeilla lähes kaikkia tavaroita kotona (joko yksin tai turvallisesti vanhempien kanssa), meillä ei ole lapsilukkoja, portteja eikä mitään pojalta kiellettyä aluetta kotona. Eikä myöskään lastentarhamaisen iskunkestäväksi saneerattua ympäristöä.

ja luonteet erottunut jo aivan vauvasta lähtien.

Tämä toinen 2v. on toiminnan miehiä, ei puhu eikä pussaa (joskus kuitenkin) vaan koohottaa koko ajan jotain ; )