parisuhde kommunikaatio kysymys

Tausta: Leikki-ikäinen lapsi flunssassa, kuumeeton mutta todella räkäinen, yskii makuulla ja yö rikkinäinen. Herää 05 yöllä jonka jälkeen ei enää saa unta. Äiti nukkuu lapsen kanssa samassa huoneessa ja auttanut yskässä pitkin yötä. Aamulla äiti tekee päätöksen että lapsi ei mene hoitoon vaan jää kotiin.

Tilanne 1:
Isä nukkuu pitkään ja herätessään ihmettelee miksi äiti ja lapsi kotona. Lapsi kertoo kovasta yskästään, mutta on reippaalla mielellä, leikkisä ja tarmokas. Isä kommentoi (ärtyneesti) että miksi pitää "noin hyväkuntoinen" lapsi kotona. Äiti kertoo yön rikkonaisuudesta, että aamulla lapsi oli väsähtänyt ja yskä kova. Isä toteaa että päiväkotiin saa viedä myös räkäisiä lapsia jos kuumetta ei ole. Äiti esittää huolensa että lapsi ei ehkä jaksa pitkähköä metsäretkeä vaikka kuumetta ei olekaan. Isä toteaa että taas hänen suunnitelmansa menee pieleen. Äiti toteaa että ei ole laskenut mitään isän varaan vaan saa hoitaa suunnitelmansa, kysyy mitä oli suunnitellut, johon isä listaa muutaman asian joilla yhdelläkään ole todellista kiirettä mutta jotka olisi kiva saada alta pois.

Tilanne 2
Äitikin toteaa että lapsi reipas ja päättää viedä lapsen mukanaan ruokakauppaan ja samalla käydään yhdessä torikahvilla. Retki menee hyvin kunnes bussissa lapselle tulee voimakas yskäkohtaus, joka ei mene pois millään. Bussikuski huutelee ratin takaa että äiti voisi ostaa lapsellensa pastilleja tai jotain että saadaan yskiminen loppumaan. Lapsi hätääntyy kuskin huutelusta ja yrittää olla yskimättä siinä kuitenkaan onnistumatta ja lopulta paniikissa vaatii päästä bussista heti ulos. Bussin ovella pulauttaa limaa päällensä. Yskiminen jatkuu ulkona hetken. Äiti soittaa isän apuun (sekä kauppakasseja että voimatonta tyttöä ei pysty kantamaan yksin kotiin). Isä tulee ja aluksi vaikuttaa että kaikki ok, myöhemmin kommentoi eleillään ja sanallisesti kuinka äiti ei osaa ikinä arvioida tilanteita oikein. Äidillä olisi pitänyt olla kristallipallo ja ennustajan kykyä, että vointi muuttuu äkillisesti huonommaksi. Äidille tulee tunne että avun pyytäminen isältä oli väärin vaikka sitä ei ääneen sanota.

Tilanne 3
Alkuillasta äiti kysyy isän seuraavan päivän ohjelmasta. Toteaa että toivoo että jatkossa isä luottaisi äidin arviointikykyyn eikä kommentoisi kuinka itse toimisi vastaavassa tilanteessa, koska ei tosiasiassa ole tuskin koskaan näissä tilanteissa itse se joka toimii (isä nukkuu eri huoneessa eikä ole ikinä vastaamassa aamutoimista ja päiväkotiin viemisestä ym). Äiti haluaa tuoda esiin sen että ei haluaisi seuraavana päivänä paineita siitä että isä hengittää niskaan siitä onko lapsi päiväkotikykyinen vai ei. Isä kokee äidin kohtuuttomaksi ja sanoo että kaikissa perheissä pystytään puhumaan argumentoiden ja että äiti ei kykene siihen. Isä kokee että äiti loukkaantuu liian pienistä ja haastaa riitaa.

Miltä teistä tämä kuulostaa? Kommentteja