Jouduin muuttamaan kerrostaloon :(
Asumuseron myötä jouduin muuttamaan kerrostaloon asuttuani omakotitalossa kahdeksan vuotta; mies ja lapset jäivät sinne asumaan ja itse muutin kuun alusta tänne kolmannen kerroksen vuokrakolmioon. Alapuolellani haukkuu koira kaikki illat, välillä öisinkin. Yläkerran lapset tömistävät vielä kymmenen jälkeenkin. Rappukäytävä on epäsiisti ja jotkut säilyttävät siellä rattaita, vaikkei saisi. Asunto kuitenkin sijaitsee lähellä työpaikkaani (alle 2km, pyöräilen töihin) ja lapset asuvat isänsä kanssa okt:ssa lähistöllä n. 4km päässä. Tottuuko tähän kerrostaloasumiseen jossain vaiheessa? Koska okt on meillä yhteinen voisin ehdottaa asuvani siellä lasten kanssa vuoroviikot jolloin mies asuisi täällä vuokrakolmiossani. Vuokrakulut jaettaisiin ja näkisimme lapsia tasapuolisemmin. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta järjestelystä? Entä voiko kerrostaloasumisesta saada jotenkin edes siedettävää?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kenenkään mielestä vanhempien ei ole tarpeen rajoittaa lasten juoksemista kerrostaloasunnossa klo 22 jälkeen? Olen nähtävästi kasvattanut omia lapsiani keskivertoa tarkemmin sillä minulle on aina ollut itsestään selvää kohteliaisuutta ottaa huomioon muut ihmiset eri asioissa. Mutta hyvä kun tämä tuli selväksi, eipä tarvitse ottaa muita huomioon kun voi vain toimia toisinkin. Ap
Oletko pyytänyt naapureitasi rajoittamaan lasten juoksemista?
Minä asun kerrostalossa, eikä tulisi mieleenikään antaa lasteni juosta tai huutaa klo 21 jälkeen. Mutta tässä vastaajat ovat ehkä hieman ärsyyntyneet sinuun, koska viestiesi perusteella sinusta saa kovin itsekkään kuvan, eivätkä siksi jaksa osoittaa sympatiaa näitä meluongelmia kohtaan. Toiseksi, jos naapurit ovat piittaamattomia niin asialle on hyvin vaikea tehdä mitään (väärin tai ei, niin en usko, että ketään on koskaan häädetty kerrostaloasunnosta sen takia, että lapset juoksevat yöllä). Voit tietysti tehdä valituksen isännöitsijälle, jos eivät pyynnöstäsi huolimatta hiljene.
Täytyy jutella asiasta tai laittaa lappu. Mitä itsekkyyteeni tulee, niin kyllä avioero voi kohdata ketää tahansa eikä kannata arvostella toisten elämää ellei siitä tiedä mitään. Ei huonoon avioliittoon jääminen ja jatkuva riitely ole sekään välttämättä lasten paras. Viimeiset pari vuotta meni ihan todella huonosti, ei sitä kestä loputtomiin. Mies on hyvä isä, muuta hyvää sanottavaa minulla ei hänestä enää olekaan. Kenties olisi jos olisimme eronneet jo aiemmin. Ap
Minkä ikäiset lapset sulla ap on?
Vierailija kirjoitti:
Ei huonoon avioliittoon jääminen ja jatkuva riitely ole sekään välttämättä lasten paras. Ap
Onneksi älysit lähteä korjaamaan tilannetta tuomalla kuvioihin uuden miesystävän.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset sulla ap on?
13, 11, 8 ja 5. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei huonoon avioliittoon jääminen ja jatkuva riitely ole sekään välttämättä lasten paras. Ap
Onneksi älysit lähteä korjaamaan tilannetta tuomalla kuvioihin uuden miesystävän.
Saa kritisoida. Nyt kuitenkin olen onnellinen pitkästä aikaa. Tuskin olisin viettänyt yksin loppuikää joten uusi miesystävä olisi tullut kuvioihin ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Enkä minä silti lapsiani mihinkään ole hylännyt. Lastenvalvojalle on aika sovittuna. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kerrostaloasuminen on kivaa. Uudehko asunto, eli hyvä äänieristys (2006 rakennettu). Aurinkoinen lasitettu parveke, ei lumitöitä tai muuta kurjaa puuhaa, kivat naapurit jotka ei kuitenkaan utele liikoja, kaunis ympäristö, lenkkipolut, meri ja palvelut vieressä, helppo lähteä reissuun (kukkien kastelija naapurissa, ei tarvii pelätä varkaita tai muutakaan).
Niin, onhan noita hyviäkin puolia. Saisi vaan jotenkin vähemmälle tuon koiran haukunnan ja lasten myöhäiset juoksutöminät kun itsellä on aikaiset herätykset. Ap
Ensin jätät omat lapsesi ja sitten valitat naapurin lasten äänistä .
Eli mielestäsi lasten kuuluu saada juosta ja tömistää kerrostalossa klo 22.00 jälkeen? Ap
Ei se ole lasten eikä koirien vika, jos olet muuttanut kerrostaloon jossa on huono äänieristys. Oikea osoite valituksille on taloyhtiö, jonka on tehtävä tarvittavat korjaukset mikäli arjen äänet kantautuvat häiritsevästi asunnosta toiseen. Meidän yläkerrassamme haukkuu koira päivisin, mutta koska siellä asuu myös sokea lapsi, niin olen ihan ok tilanteen kanssa. Toisessa yläkerran asunnossa on pieniä lapsia ja sieltä kuuluu sitä samaa töminää ja älämölöä mitä meilläkin, eikä minua haittaa lasten äänet. Eri perheillä voi olla erilaisia vuorokausirytmejä, kaikki eivät laita lapsiaan nukkumaan iltakahdeksalta ja herätä aamukuudelta päiväkotiin. Aikuisen tahallista mekkalaa en siedä pitkään, mutta kertaluontoisesti sitäkin.
Sinuna laittaisin energiaa ennemmin asunnon sisustamiseen ja omista lapsista huolehtimiseen, kuin naapureiden äänien vahtimiseen. Kerrostalo"tuomio" on vain oman pääsi sisällä, joten jonkinlainen ajatuskuvion muutos on myös tarpeen.
Taloyhtiön säännöt hiljaisuuden alkamisesta koskevat ymmärtääkseni myös niitä lapsiperheitä joilla on "erilainen vuorokausirytmi". Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Taloyhtiössämme hiljaisuus alkaa klo 22. Ap
Hiljaisuus klo 22.00 ei tarkoita sitä, että kaikki elämä loppuu silloin. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisuuksien mukaan on vältettävä mekkalan aiheuttamista ja huomioitava naapurit. Ihan voit itse mennä kertomaan sen pienelle lapselle, jos välttämättä haluat. Lapsiperheen äänet ovat osa normaalia elämää, samoin vessassa tai suihkussa käyminen tai satunnaiset juhlat. Se, että taloyhtiö kehottaa rajoittamaan mekkalaa klo 22.00 jälkeen on ihan vain ohje. Jos olet tottunut asumaan umpihiljaisessa omakotitalossa keskellä ei-mitään, niin ehkä sinun on nyt opeteltava elämään muiden ihmisten kanssa. Ei ole naapureiden vika, että sinä olet muuttanut taloon.
Lue vaikka tästä lisää: http://www.uusisuomi.fi/asuminen/83031-lehti-ei-taloyhtiosi-ei-voi-kiel…
Tarkoittaa kyllä sitä, että lasten juokseminen sisällä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Voithan ehdottaa miehelle tuollaista järjestelyä, saattaisi hyvinkin sopia. Jos ei sovi, niin sitten menette tällä kuviolla. Se, että "joudut" asumaan kolmiossa, on aika lailla voivoi, koska niin mekin asumme täällä Hgissä ja asukkaita on 5 kpl ja vuokra on 1300 e/kk. Tee kodistasi koti ja tee sinne lapsillennekin tilaa.
Miten te mahdutte? Millä tavalla huoneet on jaettu? Entä nukkumajärjestys?
????? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan ehdottaa miehelle tuollaista järjestelyä, saattaisi hyvinkin sopia. Jos ei sovi, niin sitten menette tällä kuviolla. Se, että "joudut" asumaan kolmiossa, on aika lailla voivoi, koska niin mekin asumme täällä Hgissä ja asukkaita on 5 kpl ja vuokra on 1300 e/kk. Tee kodistasi koti ja tee sinne lapsillennekin tilaa.
Miten te mahdutte? Millä tavalla huoneet on jaettu? Entä nukkumajärjestys?
En ole tuo yllä, mutta mekin asumme kolmiossa (oma rivari). Lapset ovat 7,5 ja 2 vuotta. Neliöitä on 85 kahdessa tasossa. Meillä on alakerrassa wc, keittiö ja olkkari, josta on lohkaistu syvennys 160cm sängylle, jonka edessä on verho. Yläkerrassa on kylppäri ja sauna sekä lastenhuoneet ja 3 neliön vaatehuoneesta tehty ikkunallinen työhuone. Vanhemmilla lapsilla on kerrossänky toisessa lastenhuoneessa, 2v nukkuu omassa lastensängyssään toisessa makkarissa. Meillä on myös ulkovarasto ja lämmin varastotila, ne auttavat vaate- yms. säilytyksessä. Kesäisin oleskellaan paljon etu- tai takapihan terasseilla. Tyytyväisiä ollaan toistaiseksi näin :) Huonejakoa tarkistellaan lasten kasvaessa. Kolmas huone ylös saadaan jos lohkaistaan lastenhuoneesta työhuoneeseen tilaa ja silti huonekoot pysyvät ihan asiallisina.
Aloittaja siis hylkää miehensä ja neljä lasta, kun jännämies osui kohdalle. Oman elintason laskeminen on ainoa murhe. Tässäpä oikea malliäiti. Kai teet tämän uuden miehen kanssa yhteisiä rakkauslapsia lisää?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja siis hylkää miehensä ja neljä lasta, kun jännämies osui kohdalle. Oman elintason laskeminen on ainoa murhe. Tässäpä oikea malliäiti. Kai teet tämän uuden miehen kanssa yhteisiä rakkauslapsia lisää?
Eiku on varmaan jo paksuna.
Tee ilmoitus isännöitsijälle, jos koira haukkuu koko päivän. Ei sitä tarvitse kuunnella. Koiran pitkäkestoinen haukkuminen yksin asunnossa ei ole normaalia elämisen ääntä, jota muiden asukkaiden tarvitsee sietää. Isännöitsijän tehtävä on huolehtia asukasrauhan säilyttämisestä. Eri asia sitten on, onko isännöitsijä piittamaton ja ei tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Tee ilmoitus isännöitsijälle, jos koira haukkuu koko päivän. Ei sitä tarvitse kuunnella. Koiran pitkäkestoinen haukkuminen yksin asunnossa ei ole normaalia elämisen ääntä, jota muiden asukkaiden tarvitsee sietää. Isännöitsijän tehtävä on huolehtia asukasrauhan säilyttämisestä. Eri asia sitten on, onko isännöitsijä piittamaton ja ei tee asialle mitään.
Komppaan. Räksytystä/haukuntaa on rasittavaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja siis hylkää miehensä ja neljä lasta, kun jännämies osui kohdalle. Oman elintason laskeminen on ainoa murhe. Tässäpä oikea malliäiti. Kai teet tämän uuden miehen kanssa yhteisiä rakkauslapsia lisää?
Miten aloittaja on hylännyt lapsensa? Mä tiedän eronneita perheitä joissa lapset asuu äidillään viikot ja tyyliin jonkun vkl isällään eikä silloin kukaan puhu että lapset on vanhempi hylännyt. Mikä ero? Ai niin, kun äidin pitää olla marttyyri ja uhrata kaikkensa muiden eteen. Aivan, unohdin. Toki viikko-viikkosysteemillä äiti on hylännyt lapsensa.
Trollihan tää on. Tunnistaa lyhyistä kommenteista ja vettä kiukaalle -tyyppisestä toiminnasta.
Kerrostaloasumiseen tottuu kun ajattelee niitä hyviä puolia. Mahtuvatko lapset kuitenkin luoksesi kolmioon?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kerrostaloasuminen on kivaa. Uudehko asunto, eli hyvä äänieristys (2006 rakennettu). Aurinkoinen lasitettu parveke, ei lumitöitä tai muuta kurjaa puuhaa, kivat naapurit jotka ei kuitenkaan utele liikoja, kaunis ympäristö, lenkkipolut, meri ja palvelut vieressä, helppo lähteä reissuun (kukkien kastelija naapurissa, ei tarvii pelätä varkaita tai muutakaan).
Tiesitkö, että varkaita voi käydä myös kerrostaloissakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kerrostaloasuminen on kivaa. Uudehko asunto, eli hyvä äänieristys (2006 rakennettu). Aurinkoinen lasitettu parveke, ei lumitöitä tai muuta kurjaa puuhaa, kivat naapurit jotka ei kuitenkaan utele liikoja, kaunis ympäristö, lenkkipolut, meri ja palvelut vieressä, helppo lähteä reissuun (kukkien kastelija naapurissa, ei tarvii pelätä varkaita tai muutakaan).
Tiesitkö, että varkaita voi käydä myös kerrostaloissakin?
Ja käykin! Lukot kannattaa vaihtaa, avaimia voi olla ties kellä.
Oletko pyytänyt naapureitasi rajoittamaan lasten juoksemista?
Minä asun kerrostalossa, eikä tulisi mieleenikään antaa lasteni juosta tai huutaa klo 21 jälkeen. Mutta tässä vastaajat ovat ehkä hieman ärsyyntyneet sinuun, koska viestiesi perusteella sinusta saa kovin itsekkään kuvan, eivätkä siksi jaksa osoittaa sympatiaa näitä meluongelmia kohtaan. Toiseksi, jos naapurit ovat piittaamattomia niin asialle on hyvin vaikea tehdä mitään (väärin tai ei, niin en usko, että ketään on koskaan häädetty kerrostaloasunnosta sen takia, että lapset juoksevat yöllä). Voit tietysti tehdä valituksen isännöitsijälle, jos eivät pyynnöstäsi huolimatta hiljene.