Hyvä isä vai sitoutumiskammoinen puoliso?
Mitä mieltä olette tästä? Olemme seurustelleet mieheni kanssa vuosia. Asumme erillään, koska asuimme tavatessamme eri kaupungeissa ja molemmilla on lapsi/lapsia, joiden elämä on luonnollisesti kotikaupungissa kavereista lähtien. Mieheni lapsi on 15 v ja olen varovasti ehdottanut, että mies voisi vähitellen siirtyä heillä kymmenisen vuotta käytössä olleesta viikko-viikko-systeemistä näkemään lastaan viikonloppuisin, koska silloin voisimme asua samassa kaupungissa. Kummankin meistä työpaikka on lähempänä minun kotiani kuin hänen eli minun luotani hänenkin työmatka olisi lyhyempi. Eli ehdottamassani järjestelyssä hänen lapsi kävisi isällään/meillä viikonloppuisin. Kouluun meiltä olisi hankala kulkea, mutta viikonlopuiksi tänne pääsisi helposti. Minun lapseni ovat alakoulun alimmilla luokilla eli mielestäni tarvitsevat molempia vanhempiaan enemmän kuin miehen pian lukioon menevä lapsi, joka harvoin on edes isällään ollessaan iltoja kotona. Eli se että minä muuttaisin miehen luo hänen kotikaupunkiin olisi tyhmää monesta syystä. Mies ei kuitenkaan halua muuttaa lapsensa asumisjärjestelyä vaan haluaa pitää kiinni vuoroviikoista. Alan väsyä kaukosuhteen ja mietin nyt, onko mies sitoutumiskammoinen ja pitäisikö minun olla huolissani ettei hän halua asua yhdessä vai pitäisikö vain olla onnellinen miehestä, joka on hyvä isä ja haluaa olla lapsensa elämässä enemmän kuin vain viikonloppuisin? Lapset tulevat toki ennen aikuisia eli olen pääosin jälkimmäisen kannalla, en halua myöskään liikaa muutoksia miehen lapsen elämään, vanhempien erossa aikoinaan oli jo riittävästi, mutta joskus mietityttää. Mitä mieltä olette? Mies on kaikinpuolin ihana ja täydellinen ja rakastan häntä valtavasti eli suhteen päättäminen ei ole vaihtoehto vaikka kaukosuhde on välillä tosi ikävä juttu.
Kommentit (6)
Yhteenmuuttaminen on iso juttu kun molemmilla on lapsia. Teiniä ei noin vain liikutella, miten luulet hänen viihtyvän kotikaupungissasi jos kaikki kaverit ovat siellä toisessa kaupungissa? Lukio vie kolme vuotta, sen jälkeen mies on varmaan valmiimpi muuttamaan. Sinun lapsesi saavat myös tuon ajan jakamattoman huomiosi kotona silloin kun mies on omassa kotonaan. Uusi mies ei myöskään joudu keskelle lastesi arkea jatkuvasti, hän on jo nuo vaiheet kertaalleen elänyt oman lapsensa kanssa. Kaikkinensa särbo-parisuhdemalli on monesti toimiva.
Tiedän kaiken tämän ja siksi olemme monta vuotta näin toimineet. Ja varmaan toimimme vielä joitain vuosia. Mutta käytännössä tämä on välillä aika raastavaa ja välillä mietin, miksi mies pitää edelleen niin tiukasti kiinni viikko-viikko-mallista. Teini tuskin kovasti kärsisi noin 4-6 illasta minun kaupungissani, tulemme hyvin toimeen ja hänellä asuu mm. serkkuja lähettyvillä eli ei ole täälläkään "eristyksissä".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kaiken tämän ja siksi olemme monta vuotta näin toimineet. Ja varmaan toimimme vielä joitain vuosia. Mutta käytännössä tämä on välillä aika raastavaa ja välillä mietin, miksi mies pitää edelleen niin tiukasti kiinni viikko-viikko-mallista. Teini tuskin kovasti kärsisi noin 4-6 illasta minun kaupungissani, tulemme hyvin toimeen ja hänellä asuu mm. serkkuja lähettyvillä eli ei ole täälläkään "eristyksissä".
Ap
Siis 4-6 illasta per kuukausi.
Jos etäsuhde on toiminut vuosia, niin eiköhän toimi vielä sen aikaa kun teini muuttaa omilleen.
Veikkaan, että siihen on joitain muitakin syitä kuin tuo teini.
Isäni ei ainakaan olisi antanut minun estää moista. En sitten tiedä oliko itsekäs isä vai normaali.
Mielipiteitä kellään?