Lue keskustelun säännöt.
Eroperhe ja koiran hankkiminen
11.04.2016 |
Onko täällä muita eroperheitä, joissa lapset asuvat lähivanhemmalla ja käyvät etän luona säännöllisesti ja ovat tähän kuvioon ottaneet koiranpennun? Meillä on tälläinen tilanne mahdollisesti edessä ja kovasti mietityttää, miten mahtaa onnistua. Toiveissa olisi, että siinä vaiheessa kun koira olisi sisäsiisti ja koulutettu (jos näin voi sanoa, mutta varmasti ymmärrätte, mitä tarkoitan), koira kulkisi etällä lasten mukana. Mieluiten tietenkin jo alusta asti, mutta etä ei tähän ole valmis (eikä tarvitsekaan olla, kun ei ole hänen hankinta). Kuinka hyvin koira tottuisi myöhemmin olemaan ns. kahdessa eri kodissa? Vai olisiko paras jo heti alkuun ainakin jonkin verran "käyttää" koiraa myös etän luona, kun lapset sinne menevät, että tottuisi siihen paikkaan helpommin?
Kommentit (14)
Jos sinä hankit koiran, niin se on sinun koirasi, josta olet vastuussa. Ei lapset tai exä. Lapset voivat ostaa oman koiran aikuisina omaan kotiin. Et siis voi ostaa koiraa, joka asuu kahdessa kodissa ei kenenkään vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei! Koiralla on yksi koti! Jos SINÄ ostat koiran, se asuu SINUN luonasi. Ei tosiaan exäsi luona.
Ei ihme että olet eronnut. Et osannut pitää siitäkään suhteesta huolta.
Koira on laumaeläin - yksi koti ja yksi isäntä.
Jos hankit koiran, ota se aikuisen vastuulle, ei lasten.
Mun vanhemmat erosivat, kun olin 10-vuotias ja sain koiran 11-vuotiaana ja kyllä se koira vaan kulki mun kanssa aina iskälle joka toinen viikonloppu. Kukaan ei ees kyseenalaistanut sitä. Äiti olisi sen kyllä mielellään viikonloppuisin itsellään pitänyt, mutta mä halusin ottaa sen mukaan, koska mulla ei ole sisaruksia ja iskä muutti toiselle paikkakunnalle eli siellä ei ollut mitään kavereita, joten aika yksinäisiä olisi viikonloput olleet pelkästään iskän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat erosivat, kun olin 10-vuotias ja sain koiran 11-vuotiaana ja kyllä se koira vaan kulki mun kanssa aina iskälle joka toinen viikonloppu. Kukaan ei ees kyseenalaistanut sitä. Äiti olisi sen kyllä mielellään viikonloppuisin itsellään pitänyt, mutta mä halusin ottaa sen mukaan, koska mulla ei ole sisaruksia ja iskä muutti toiselle paikkakunnalle eli siellä ei ollut mitään kavereita, joten aika yksinäisiä olisi viikonloput olleet pelkästään iskän kanssa.
Tähän haluan sanoa, että ymmärrän koiran etävanhemman luona kulkemisen kyllä sen ikäisillä lapsilla, jotka voivat itse hoitaa sen koiran ja ovat luultavasti siis itse kinunneet sitä. Mutta, jos lapset ovat jotain alle 8-vuotiaita niin älä hemmetissä laita sitä etävanhemman vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanoen et tiedä näköjään mitään koirista. En suosittele sinullekaan koiraa, saati sitten tuollaiseksi heittopussiksi. Hanki akvaario.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat erosivat, kun olin 10-vuotias ja sain koiran 11-vuotiaana ja kyllä se koira vaan kulki mun kanssa aina iskälle joka toinen viikonloppu. Kukaan ei ees kyseenalaistanut sitä. Äiti olisi sen kyllä mielellään viikonloppuisin itsellään pitänyt, mutta mä halusin ottaa sen mukaan, koska mulla ei ole sisaruksia ja iskä muutti toiselle paikkakunnalle eli siellä ei ollut mitään kavereita, joten aika yksinäisiä olisi viikonloput olleet pelkästään iskän kanssa.
Miksi alapeukutatte tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy itseltäsi kolme kysymystä: Ovatko lapsesi tarpeeksi vanhoja sitoutumaan koiran hoitoon, miksi etä ei halua olla mukana koiran kouluttamisessa ja kenen vastuulle koira ensisijaisesti jäisi?
Suoraan sanottuna, tuollainen tilanne on koiralle hankala mikäli etä ei halua ottaa vastuuta koirasta ja mahdoton, jos lapset ovat nuoria (esim. alakouluikäisiä). Siksi olenkin sanonut lapselleni samaan toiveesen ei - satunnaiset hoitokoirat on tervetulleita ja karkkirahan ansaitseminen lenkittämällä hieno juttu, mutta minä en halua koiraa vastuulleni joten sellaista en hanki (vaikka kuinka olisi "lapsen koira").
Mutta jos haluat koiran itse, hanki sellainen äläkä kysele lupia etältä/lapsilta/av-palstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat erosivat, kun olin 10-vuotias ja sain koiran 11-vuotiaana ja kyllä se koira vaan kulki mun kanssa aina iskälle joka toinen viikonloppu. Kukaan ei ees kyseenalaistanut sitä. Äiti olisi sen kyllä mielellään viikonloppuisin itsellään pitänyt, mutta mä halusin ottaa sen mukaan, koska mulla ei ole sisaruksia ja iskä muutti toiselle paikkakunnalle eli siellä ei ollut mitään kavereita, joten aika yksinäisiä olisi viikonloput olleet pelkästään iskän kanssa.
Miksi alapeukutatte tätä?
Joskus harvoin lapsi on vastuullinen ja hoitaa lemmikkinsä ja vanhemmat ovat vain hyväksyjän ja rahoittajan roolissa. Arvatenkin sinunkin äitisi olisi ottanut koiran vastuulleen vai olisiko se annettu pois, jos et olisi sitä hoitanut? Kuitenkin 99,9 % lapsista ei jaksa huolehtia lemmikeistä ja lähtökohtaisesti lapsille ei niitä sen vuoksi osteta. Vanhemmat ottavat lemmikit ja täyden vastuun niiden hoidosta.
Ap täällä!
Lapset ovat nyt 10 ja 13 v ja ihan just nyt vielä ei koiraa oltais ottamassa (asiaa on mietitty jo 3 vuotta, joten ei ole mikään pikainen päähänpisto) joten luultavasti olisivat silloin lähempänä 11 ja 14 v. Varsinkin vanhempi lapsi on todella vastuuntuntoinen, joten luottaisin kyllä häneen, että hoitaa oman osansa ulkoilutuksista. Olisi myös tarkoitus yhdessä harrastaa koiran ja lasten kanssa.
Miksi sitten olimme ajatelleet, että koira kulkisi lasten mukana etällä? No,tietenkin siksi, että koska koira otettaisiin osittain lasten seuraksi, ois kiva, että siitä olisi seuraa myös etän luona, missä lapsilla ei ole juurikaan kavereita/tekemistä. Ja ois vaikea kuvitella, että lapset raaskisivat niin usein lähteä etälle, jos koira jäisi lähille. Mutta tietenkin mun pitäisi varautua siihen, että vastuu koirasta olisi mulla ja jos etä ei sitä huolisi tai lasten kiinnostus loppuisi (varmaan monilla lapsilla käy niin, mutta ei kaikilla), mä olisin se, joka koiran hoitaisi.
Se, miksi asiaa täältä kysyin, liittyi juuri tuohon koiran olemiseen kahdessa eri paikassa, joista toisessa olisi ilman minua. Koska en tiedä koirien "sielunelämästä" niin paljon, että tietäisin, mitä koira sellaisesta tykkää.
Mutta AV:n mukaan eroperheen lapset eivät ilmeisesti ole oikeutettuja saamaan koiraa, eikä kukaan, kenellä ei ole ennen ollut koiraa (pitää siis syntyä koiraperheeseen...). Harmi =(
Jos sinä hankit koiran niin hankit sen omaan kotiisi eikä sillä ole mitään asiaa eksäsi kotiin.
Me olemme itse se etäperhe ja meillä on koira. Ja se koira ei todellakaan liiku lapsen mukana minnekkään.
Ihme sekopää olet.