Onko oikeasti niin, etteivät jotkut vain osaa olla köyhiä tai rikkaita?

Siksi, kun rahasta puhuminen on tylsää. Jos joku alkaa valittamaan siitä, että ei ole rahaa, vaihdan kanavaa tai ihmistä. Se on merkki, että elämänhallissa on joku häiriö, jos ei osaa hoitaa asioitaan. Toistapäin inhoan rahalla leveilijöitä. Ei kiinnosta lukea tai katsoa kuvia uudesta laukusta, kalliista käsittelyistä hiuksiin jne. En ole kuitenkaan niitä ostamassa. Omat ylimääräiset rahat käytän ruokaan, saatan perjantai-illan kunniaksi herkutella peurapihvillä. Tosin sekin menee sitruunaveden kanssa alas ( en juo alkoholia). Mutta en laita faceen kuvia tästä.

Rikkaat tietävät ettei uusi laukku kerran kk:ssa tuo onnea. Uskon myös että syntymävarakkaat on kasvatettu siihen ettei raha kasva puussa sillä sen takiahan ovatkin varakkaita kun ei osteta jatkuvasti uutta.

Vain juntti luettelee ostoksiaan somessa. Eiköhän ne muutkin rahaa käytä, eivät vaan kerro siitä.

Silloin kun on vähän, on jokainen pieni lisä arkeen ilon aihe ja se halutaan jakaa myös muille. Jos on jo kaikkea, niin ei sitä tarvitse esitellä eikä siihen ole tarvettakaan. Materiaali ei tuo onnea, mutta sen tajuaa vasta sitten, jos on jo kaikki tarpeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun on vähän, on jokainen pieni lisä arkeen ilon aihe ja se halutaan jakaa myös muille. Jos on jo kaikkea, niin ei sitä tarvitse esitellä eikä siihen ole tarvettakaan. Materiaali ei tuo onnea, mutta sen tajuaa vasta sitten, jos on jo kaikki tarpeellinen.

Tähän! Meillä on rahaa ja voisin ostaa muutaman tuliterän mersun käteisellä mutta autoksi kelpaa loppujen lopuksi halvempi käytetty, sillä ei se auto mua onnelliseksi tee. Kun taas köyhä tuttava on ottanut lainaa auton ostoa varten, sillä hänelle statusauto tuo jotain millä elvistellä vaikkakin on velka-auto, kun ei ole muutoin rahaa millä mässäillä. Minulle riittää että tiedän voivani ostaa sen kalliin auton jos haluan.

Ei ole tarvetta leveillä. Kasvoin yrittäjäperheessä, rahaa oli lapsena monta vuotta paljon vähemmän kuin perus duunariperheessä. Äiti ompeli lapsena vaatteita meille, kaikki mahdolliset tehtiin muutenkin itse. Tämä siis 1980-lukua. Marjat ja sienet käytiin poimimassa itse metsästä, se oli hauskaa. Ei ollut kalliita harrastuksia, käytin kirjastoa ahkerasti ja kävin partiossa. Ihan hyvää elämää, ei ollut kalliita vaatteita tai leluja. Rahaa oli kai vähän, mutta niin oli kaikilla muillakin, joten sitä ei ajatellut silloin. Oli ihan normia kulkea polvipaikkaisissa farkuissa. Tai tuunata kloriitilla kulunutta vielä kuluneemmaksi.

Todellisuus on vääristynyt. Instagram, Twitter, Facebook. Ihmiset kuvittelevat, että jokaisen tavallisen ihmisen elämä on yhtä luksusta ja kristallilasien kilinää. Ihmisillä myös hämärtyy todellisuus eli eletään jatkuvasti velaksi kuin viimeistä päivää.

Minä taas en käsitä, että miten ihmiset saavat rahansa riittämään kaikkeen, jos palkka on pelkkä perusduunarin palkka. Omalla ikäluokallani on uudet autot ja asunnot, pienet lapset ja pari ulkomaanreissua vuodessa, ja kaikkeen riittää rahaa, vaikka se lähtöpalkka on sama mitä esimerkiksi minulla. Jo pelkästään päivähoitomaksuihin menee se 500 euroa kuussa, ja jos laina on saatu asuntoa vastaan niin niillä lainamäärillä, vaikkakin korot ovat alhaiset, lainanlyhennyksien pitää olla reilusti yli tonnin kuussa. Siihen sitte päälle vielä muu eläminen. En ymmärrä mistä nämä repivät ylimääräiset tonneroisensa "kaikkeen kivaan". Meillä menee ihan peruselämiseen, jos jotain jää niin se säästetään siihen hetkeen kun kuitenkin tulee joku yllättävä meno.

Ei köyhänä tai rikkaana olemisen osaaminen minusta ole sitä, miten tuhlaavaisesti elää. Minusta kyse on siitä, millaisia velvollisuuksia köyhyys tai rikkaus tuo, ja täyttääkö ne. Köyhällä velvollisuuksia on vähemmän, ja ne kohdistuvat vain välittömään omaan perheeseen, koostuen lähinnä siitä,mettä ne vähät pennoset pitää taikoa venymään perustarpeisiin ja ehkä joskus johonkin muuhunkin. Rikkaan taas täytyisi osata käyttää rikkauttaan muidenkin hyväksi, silti niin,,että se kestää ja jatkuu, eikä loukkaa ketään. Joo, tiedän, tämä on paternalistista moralismia menneiltä vuosisadoilta, mutta niin se minusta kuitenkin menee. Kokemusta on molemmista puolista.

Turha kulutus on turhaa. Jotkut osaavat säästää rahaa ja sitten ostaa uuden auton käteisellä. Tai hankkia osakkeita ja ostaa sijoitustuotoilla auton. Auto on ikävä menoerä, koska sen arvo tippuu vaudilla. Sitä ei todellakaan kannata vaihtaa kovin usein ja velkarahalla, ellei tahdo olla peeaa. Kulutetaan vähemmän kuin tienataan. Kulutetaan silloin kun toisten kulutus sakkaa. Ostetaan enemmän laatua vähemmällä rahalla.