Päivittäinen ahdistus parisuhteessa

Kerro nyt ihmeessä, miksi vihaat häntä.

Kuulostaa tutulta...

Kuulostaa siltä, että masennuksesi on nyt saanut liian ison otteen sinusta. Älä tee isoja päätöksiä sellaisessa mielentilassa! Kun ei välitä itsestään (=masentunut) on vaikea rakastaa toisiakaan. Tiedän vähän liiankin tarkkaan nuo tunteet: itseinho, tyytymättömyys kaikkeen, taloudellinen riippuvuus ahdistaa ja alkaa varjostaa parisuhdetta... Hulluinta omassa tilanteessa on se, että ihan oikeasti mieheni on parasta elämässäni.

T. Kohtalotoverisi (ilman lapsia)

Mäkin vain odotan että lapset kasvaa . Eroon heti kun he isompia.

Minä erosin kuuden vuoden suhteesta, koska mies alkoi ahdistaa. Ja välillä se kainalopaikka oli "ihan kiva", mutta huomasin, etten tuntenut häneen enää vetoa. Yhä useammin läheisyys vain ahdisti, puhumattakaan seksistä. En ole katunut eroa päivääkään ja olen nyt tyytyväisempi elämääni, vaikka mitään "oikeaa" syytä erota ei ollut: pettämistä, väkivaltaa tms.

Oot masentunut

Oletko harkinnut hakevasi ammatti apua, tuo vaikuttaa vähän kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä.

Paha kuitenkaan mennä sanomaan, mutta jos jatkuu kuukausi tolkulla niin tarvitset apua

Olisko kuitenkin sinun omia ongelmia joita heijastat mieheen? Oma paha olo - mies tuntuu paskalta, vähän parempi olo, mies ihan kiva?Tuo ei parane miestä vaihtamalla.

Itse erosin masentuneena, mikä syöksi entistä syvempään ahdistukseen. Tulin järkiini vasta sitten, kun mies oli jo löytänyt uuden kumppanin... Jos voisin tehdä mitään elämässäni toisin, niin olisin viimeistään silloin ruvennut tekemään kaikkeni sen eteen, että oma vointini olisi parantunut. Koska lopulta hyvin pienillä arkisilla muutoksilla sain mielialani kohenemaan ja aloin näkemään valoa tunnelin päässä. 

Käyn kyllä lääkärillä mutta ei vain puhuminen auta. Lopetin lääkkeet kun ei ollut apua

..

Itsekkyyttä. Haluat taloudellista hyötyä, ja siellä kainalossakin on välillä kiva köllötellä. Varmaan sinua pelottaa että mistä saat lisää rahaa kun elämäntasosi romahtaa eron jälkeen. Ja löydätkö enää toista yhtä hyvää miestä? Yrität löytää syytä miehestä ja "puuttuvista kipinöistä".

Eroa ihmeessä, ja tule sitten taas AV:lle itkemään kun ei mistään hyvää miestä löydy.

Jok kirjoitti:

Oletko harkinnut hakevasi ammatti apua, tuo vaikuttaa vähän kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä.

Öööö. Ei. Ei vaikuta.

Kyllä se kotona kököttäminenkin laittaa sekoilemaan ja tuntemaan asioita ahdistavaksi, mitkä ei oikeasti edes välttämättä ahdista. T. 10kk kotona työttömänä, huomattava ero kun sain tekemistä..

Eihän sua parisuhde ahdista vaan sun oma elämätön elämäsi. Josta et ota vastuuta vaan mieluummin syytät siitä parisuhdettasi.

Ensimmäisenä huolehdit tuon työttömyysasian jollekin mallille. Selvitä uudelleenkoulutusmahdollisuus, kurssit, oikeutesi palkkatukeen. Sitten, kun sulla on päivisin mielekästä tekemistä ja riittävästi omaa rahaa (minua vähän ihmetyttää, miten ansiosidonnaista saava voi olla kovin riippuvainen puolisonsa tuloista, mutta ehkä on näin kuitenkin, kun niin sanot) niin mieti sitten vasta näitä parisuhdeasioita uudelleen.

Itse en tajua sitä, että jokaiseen tämäntyyppiseen ketjuun tulee joku sanomaan, että ap on itse ahdistuksen syy. Jos mies ja parisuhde ahdistaa, miten se voisi johtua ap:sta? Jos ihminen ei saisi lainkaan luottaa omiin tunteisiinsa, niin kaikkihan me elettäisiin onnettomina, kun "se nyt vaan johtuu meistä itsestämme". Kyllä minä lähtisin ensin muuttamaan ahdistusta aiheuttavia olosuhteita jos kerran jo lääkitystäkin on kokeiltu.

No mä mietin että jos se nyt vaan on väärä mies ja väärä nainen yhdessä. Kokemusta on samantyyppisestä. Meillä oli kaikki ihan hyvin, mutta seksuaalista kemiaa ei välillämme ollut. Suhde ahdisti juurikin epämääräisesti pitkän aikaa, lopulta erosimme. Toki meillä oli muitakin ongelmia. Mutta kyllä se seksi on kuin liima joka sitoo pariskuntaa yhteen, vaikkei tärkein asia suhteessa olekaan.

kauanko ahdistanut? Oletko puhunut miehelle siitä? 

Muutama vuosi jo ollut tälläistä. Olen puhunut mutta mies ei kestä kuulla ikäviä tunteitani.

Vierailija kirjoitti:

Itse en tajua sitä, että jokaiseen tämäntyyppiseen ketjuun tulee joku sanomaan, että ap on itse ahdistuksen syy. Jos mies ja parisuhde ahdistaa, miten se voisi johtua ap:sta? Jos ihminen ei saisi lainkaan luottaa omiin tunteisiinsa, niin kaikkihan me elettäisiin onnettomina, kun "se nyt vaan johtuu meistä itsestämme". Kyllä minä lähtisin ensin muuttamaan ahdistusta aiheuttavia olosuhteita jos kerran jo lääkitystäkin on kokeiltu.

Mutta onko mies todellisuudessa se ahdistusta aiheuttava olosuhde?